Profile
Blog
Photos
Videos
Mitäs tehdään? Jäädäänkö vai mennäänkö?
Low seasonin tultua meille olennaisin kysymys oli, että mitäs me oikein tehdään koko low season. Ao Nangissa tulisi olemaan todella hiljasta ja sitä kautta töitä ei ainakaan Matiaksella tulisi olemaan juuri ollenkaan. Heinillä ehkä jonkin verran, mutta toisaalta siitä saatava palkka on erittäin pieni. Eli mikäli ei haluttaisi asua täällä niin, että joka kuukausi hävittäisiin rahaa, pitäisi keksiä joku uusi paikka ja sieltä töitä.
Yksi vaihtoehto oli mennä takaisin Perhentialle low seasoniksi, mutta se ei meille missään vaiheessa tuntunut oikealta päätökseltä. Sen lisäksi, että siellä ilmapiiri ei ollut kovin hyvä viime kerralla, Stitchi on kasvanut paljon, joka tarkottaisi sitä, ettei Heini todennäköisesti voi tehdä töitä, vaan joutuisi katsomaan Stitchin perään kaiket päivät. Se ei kuulostanut kivalta vaihtoehdolta. Kyllä sitä silti mietittiin ihan tosissaan, koska se oli tavallaan se varma nakki. Sitten laitettiin hakemuksia esim. Malediiveille. Muuten sieltä olisi löytynyt ainakin Matiakselle töitä, mutta se vaatisi hieman eri kielten osaamista. Suomella kun ei siellä tee mitään. Pitäisi osata Saksaa, Ranskaa tai Kiinaa tai jotain muuta maailman kieltä. Tosin missään vaiheessa ei kyllä uskottukaan täysin, että sinne päästäisiin, mutta kokeiltiinpahan kuitenkin. Jotain paikkoja katseltiin Filippiineiltä, Karibialta ja myös tyynen meren eteläisiltä saarilta, siis sieltä samoilta huudeilta missä Fidzi esimerkiksi on.
Päälimmäisenä meillä taisi kuitenkin olla se fiilis, että paljon mielummin jäätäisiin nyt tänne, Ao Nangiin. Jos vaan töitä olisi sen verran, että ei niin pahasti menis pakkasen puolelle talous. Oltiin tosi tyytyväisiä Ao Nangissa ja siitä oli tullu meidän koti. Sitten kaiken maailman mietintäsessioiden jälkeen Marina lopulta tarjos Heinille sellasta mahdollisuutta, että voisi pitää tanssi-, pilates- ja joogatunteja Marina Yogan tiloissa niin, että saisi tulot itselleen, mutta maksaisi vuokraa. Tiettyjen pähkäilyiden ja laskeskeluiden tuloksena oltiin sitä mieltä, että siitä saisi riittävät varat low seasoniksi. Marina lupasi auttaa monissakin eri asioissa ja puhui siitä kuinka todella haluaisi Heinin jäävän.
Jäädään!
Sitten päätettiin, että jäädään. Päätettiin myös, että kuluja on sitten karsittava, joten etsinnässä oli myös uusi kämppä lähempää tuota aluetta missä Marina joogakin on. Eräs sen joogapaikan asiakkaista heitti ilmoille ehdotuksen, että ehkä voitaisiin vuokrata niiden kämppä low seasonkiksi, kun itse lähtevät kesäksi kotiinsa Saksaan. Se ei ollut ihan varma nakki vielä, mutta tiedettiin se paikka, jossa kämppä sijaitsee, koska Matias oli käynyt siellä vetämässä sukelluskurssin allasosuuksia ja tiedettiin, että se on tosi kiva alue ja hyvällä paikalla ja siellä on ALLAS! Käytiin sitten siellä niiden luona katsomassa paikkaa ja esittelemässä itsemme myös sille miehelle, joka oli paljon epäileväisempi. Mieskin sitten muutti nopsakkaan mielensä ja lopulta päädyttiin siihen, että voidaan tulla sinne asumaan! Huippua!!! Se oli ihan parhaita juttuja pitkään aikaan, koska tykättiin kämpästä ihan tosi paljon ja se oli halpa, vaan 6000THB /kk ja sitten meillä oli oma uima-allas käytössä!!! Sen lisäksi ne tarjos omaa mopoaan käyttöön, joka oli tosin erittäin pieni.
Heini sumpli samalla Marinan kanssa asioita ja sopi jutut niin, että "bisnes" saataisiin käyntiin. Kaiken maailman lehtijuttuja piti kirjotella ja kylttejä tehdä ja kaikkea mitä tollaseen nyt tarvitsikaan. Matias teki heinille facebook sivut ja nettisivutkin, mutta nettisivuja ei sitten koskaan otettu käyttöön, koska Marina ei halunnut eri sivuja Heinille. Mutta hommat oli siis käynnissä ja kaikki näytti suht ookoolta low seasonia ajatellen. Matias oli saanut vielä videohommat ihan hyvään käyntiin ja niistä tykättiin ja niitä osteltiin ihan hyvin, joten sekin puoli oli lähtenyt hyvin käyntiin.
Taas tulvii!!
Huhtikuussa saatiin myös kokea taas kunnon tulvat, kun muutamassa päivässä sato jotain 900mm. Joku kylä vähän matkan päässä oli käytännössä hävinny ja Thaimaa oli taas hetken ihan jumissa. Oli myös puhetta siitä, että krokotiilit pääsi tulvivan veden ansioista karkuun Ao Nangissakin. Sehän kuulosti kanssa ihan kivalta. Tosin mihinpä ne menisivät. Tulvat näky siis vähän siellä täällä, joka puolella. Kaduilla oli vaan ihan hulluna vettä ja jotkut tiet oli suljettu, joko veden takia tai sitten maanvyörymien takia.
Meille kävi kuraset mopon kanssa, kun oltiin ajamassa kotiin ja Matias ajo auton perässä isomman vesikertymään. Auto kun meni edessä, niin se puski vettä pois tieltä, jolloin vesimäärä ei näyttäny niin pahalta, mutta kun vesi sitten palautu paikalleen, oltiinkin reittä myöten vedessä tms. Mopohan sammu ja tulviintu ja oli sitten täynnä vettä, eikä enää tietenkään toiminu. Päästiin kuitenkin kotiin eri keinoin ja mopokin korjattiin myöhemmin tyyliin 1,5€ hinnalla, joten mitään isompaa ongelmaa siitä ei syntyny. Matias kyllä yritti kaasutella vaikka kuinka kauan mopoa kuivaks, joka oli kyllä täysin turha toivo.
Töitä ei tietenkään ollu, ja muutenkin kaikki paikat oli ihan kuolleita tai kokonaan vaan kiinni. Rayan pomo Kirsikin oli jääny jumiin Krabi Towniin eikä edes päässyt takasin Ao Nangiin. Matiaskin oli tulossa Hanskin mopon kyydissä yhtenä iltana kotiin ja vasta kolmas reittivalinta onnistu, kun sitä ennen oli painettu taas polvea myöten veteen ja onneksi päästy jatkamaan matkaa eri suuntaan. Siinä oli siis vähän aikaa hommat sekasin, tai oikeastaan enemmänkin seis.
Songkran - Maailman suurin vesisota
Songkran, eli buddhalaisen kalenterin uuden vuoden juhla, oli sellanen asia mitä oltiin odoteltu ihan suurella mielenkiinnolla. Matiaksen työkaverit tosin manaili kyseistä juhlaa, mutta jutuista paisto kuitenkin läpi se, että kyseessä oli kiinnostavat ja hyvät juhlat. Matiaksen työkaverit anto kyllä ihan tarpeellisia vinkkejä, että esim lompakot sun muut pitää olla vesitiiviissä pakkauksiisa MISSÄ TAHANSA, koska vedeltä ei välty missään. Mihin tahansa menetkin, ja kuka tahansa oletkin päälle heitetään vettä ja naama "maalataan" valkoisella talkilla, joka kuvastaa siunausta. Jossain päin thaimaata, esimerkiksi Chiang Maissa, tämä julha saatta kestää neljäkin päivää, mutta Ao Nangissa yleisesti juhla on ollut parina päivänä.
Songkranin aikana ei myöskään töitä tehdä, joten Rayan porukallakin oli taas juhlimisen paikka. Venepäällikön, suomenruotsalaisen divemasterin, Hanskin luona oli "allasbileet". Tämä tarkoitti sitä, että sellainen iso sininen ämpäri oli täynnä jääkalikoita ja tietysti juomia. Sinne sitten välillä kävi joku tunkemassa päänsä ja istumassa. Se oli siis allas. Paikanpäältä löyty myös muutama vesipyssy, joiden kanssa Hanski lähtikin rekan lavalle ampumaan vettä ihmisten päälle. Kadut on siis muutettu yksisuuntaiseksi tuoksi ajaksi ja rekat ajaa periaatteessa vaan rinkiä ympäri kaupungin kyydissään hirveä lauma ihmisiä, jotka vesittää siis matkan varrella kaikki kohdalle osuneet. Asiaa on oikeastaan ihan mahdoton kuvailla sanoin, ja valitettavasti meillä ei siitä oikein kuviakaan ole kun ei tullut otettua. Mutta kadut on siis niin täynnä autoja vesisaaveineen kun voi ikinä kuvitella. samoin ihmisiä pyssyineen, talkkeineen, ja jäävesineen.
Koitettiin ihan tietoisesti välttää kaduilla liikkumista, varsinkin mopolla, koska silloin kastuu välittömästi. Oli lapsi mukana tai ei. Mopolla ajaessakin päälle saatetaan heittää jääkalikoita sisältävää vettä, kovemmassakin vauhdissa. Joten kannattaa olla varovainen. Songkran on kuolemien suhteen vähän niin kuin Suomessa juhannus. Eli silloin sattuu eniten onnettomuuksia ja kuolemia. Siitä myös saatiin todistetta liiankin läheltä, nimittäin eräs Rayan veneillä eri firman alla toimiva sukelluskouluttaja ajoi humalassa mopollaan puuta päin ja kuoli. Kyseessä oli Thai kouluttaja, jolla oli myös nuorehko perhe. Kauden aikana muutenkin Raya diversin kaikki muut työntekijät paitsi Matias (ihme kyllä) kaatuili tai törmäili mopoillaan jossain vaiheessa.
No, Songkran oli kuitenkin kiinnostava ja uniikki kokemus. Se myös jatkui ilmeisesti hieman tavallista pidempään, koska vielä useamman päivän vettä saattoi saada päällensä. Kyseessä on tapahtuma, jota ei voi selittää tarpeeksi hyvin vaan on oltava paikanpäällä, jotta voi tajuta miten erikoista se on. Oltiin tyytyväsiä, että viimeinkin päästiin se kokemaan ja näkemään. Tuli muuten mieleen, että miltähän tällänenkin veden haaskaus kuulostaa muutaman kymmenen vuoden päästä? Enemmänhän sitä toki haaskataan päivittäin länsimaissa.
Työkuviot nahkenee ja Ao Nang hiljenee
Työkuviot meni koko ajan vähän nahkeempaan suuntaan, lähinnä siis Heinin osalta. Matiaksen työt oli niin kuin oli odotettukin, eli ei paljoakaan, mutta sen verran että jotain ylimäärästä tuli siitäkin. Mutta Heinin "oma firma" homma oli tosi hiljanen ja kuviot todella nahkeat sen suhteen, koska Marina ei tuntunut haluavan sen toimivan. Se oli alkanu pelkäämään, että Heini viekin sen asiakkaita ja kaikkea hölynpölyä. Heinin maksama vuokra siitä tilasta osoittautui myös aivan överisti ylihinnnoitelluksi ja Marinan asiakasmääräarviot täysin surkeiksi ja epärealistisiksi. En edes jaksa tässä jauhaa kaikesta siitä mitä se oli, joten sanon vaan, että valtavan vaivannäön jälkeen ja työmäärän jälkeen ja verkoston luomisen ja mainosten ja kylttien ja nettisivujen tekemisen jälkeen, kun asiakkaita ei pahemmin ollut, eikä Marina suostunut vähentämään siltikään vuokraa, vaikka Heini ei tilaa käyttänyt juuri ollenkaan, Heini palasi takaisin siihen, että on vain Marinan työntekijä, vuokraamisen sijaan. Tässä oli monta kieroa kuvioo ja paljon paskaa Marinan suunnalta ja näin saatiin taas yksi huono kokemus Saksalaisista :D Oikein rupee pännimään kun miettii jälkikäteenkin sitä tilannetta.
No, Heini kuitenkin sai sitte stressittömämmin jatkaa töitänsä ja veti jooga, pilates tuntien lisäksi nyt myös tanssitunteja paikalliselle kansainväliselle koululle. Tai siis sen oppilaille. Se oli tietysti huippua! Ja Heini tykkäs siitä ihan tosi paljon, vaikka epäröikin asian suhteen hieman aluksi ja Matiaskin kammoksu ryhmien kokoja. Tämänhän tietysti olisi pitänyt tulla Heinille sen oman firman jutuiksi, mutta koska se homma vähän väkisin kaadettiin, tuli se Marinan kautta tapahtuvaksi jutuksi, josta Marina sitten raapaisi lähes kaikki rahat itselleen, vaikka Heini oli käytännössä asian järkännyt ja mahdollistanut. No joo... ei pidä tuohon pureutua enempää enää.
Ao Nang tosiaan hiljeni valtavasti ja kun suurin osa sukellusfirmojen, matkailufirmojen jne työntekijöistä oli lähteneet jonnekin muualle töihin tai kotimaahansa tms niin ihmisiä ei sitten enää juurikaan ollut missään. Rayaltakin Ao Nangissa enää oli Kirsi ja Matias. Kaikki tämä oli oikeastaan ihan kiva, koska paikka rauhoittui täysin ja elo oli vielä jopa entistäkin letkeämpää ja esimerkiksi altaalla ei ollut koskaan ketään :)
Stitch
Stitchin kanssa pyrittiin tietysti puuhaamaan kaikenlaista kun aikaa oli, mutta yksi asia jota tehtiin aivan valtavasti oli uiminen. Uimassa käytiin pidemmän aikaa kerrallaan vähintään kerran päivässä, monesti kahdesti! Stitchi oli niin hullu vesipeto ettei mitään järkeä. Se oli sille ihan huippu ympäristö leikkiä ja oppia olemaan vedessä. Stitch nautti siitä ihan hulluna ja oppi siinä sitten jo olemaan pinnallakin jonkin aikaa!! Eli siis oppi periaatteessa uimaan, ei mahtavasti tai enteenpäin, mutta räpiköimään niin, että pysy itse pinnalla :D Samoin Stitchi oppi sukeltelusta ja tykkäsi siitä kovasti. Ostettiin sille sitten maskikin ja nopeasti oltiinkin jo maski päässä veden alla. Otettiin siitä videookin kun sen kanssa pulahettiin veden alle kun sillä on maski päässä. Se vaan hymyilee hulluna ja vilkuttaa tyytyväisenä eikä pienintäkään merkkiä siitä että jännittäis. Vedestä siis tosiaan tuli Stitchille selkeästi luonnollinen ja sen oma elementti.
Sitten tuolla uuden kodin alueella, eli green view village resortin alueella asu sellanen Thai perhe joka sitä paikkaa pyöritti. Ilmeisesti. Siihen kuulu muutama poika, toinen vähän vanhempi ku Stitch ja toinen sitten jo isompi poika. Sen nuoremman pojan nimi on Aka ja siitä tuli Stitchin paras kaveri. Sekin kuulu päivittäiseen ohjelmaan aina lähtee Stitchin kanssa Akan luo, tai oikeammin siihen resortin alueelle leikkimään Akan kanssa. Se oli super innostunu aina siitä ja ne molemmat tykkäs ihan selvästi tosi paljon leikkiä keskenään. Aina sillon tällön Aka saatto tulla meidän ovelle ja tuoda Stitchille jonkun herkun tai lelun tai vastaavan :) Muutenkin ne puuhas aina kaikkee ja se Akan isoveli oli tosi hyvä valvomaan ja kehittämään niille leikkejä. Ne esimerkiks aina esiinty ja laulo vuorotellen ikäänkuin jossain idolsissa toisilleen ja sitten aina kaks katto esitystä ja taputti kun esitys päätty. Se lauleskelu ja esiintymisjuttu jäi Stitchille tosi vahvasti päälle. Se on aina laulamassa ja esiintymässä muille ja pyytää sitten taputtamaan. Se oli ihan todella tärkeetä ja hauskaa ja hienoa, etenkin tietysti Stitchin kannalta, että sillä oli ensimmäinen ihan oikea, kunnon ystävä. Ei mikään sillon tällön ehkä jotain ja tuskin tuntee toisiaan, vaan ihan kunnon kaveri, jonka kanssa puuhata ja leikkiä ja olla päivittäin. Se koko Thai perhe siellä Green View:ssä oli muutenkin ihan tosi tosi mukava ja kiva!
Uusia suunnitelmia ja sukulointia
Siinä hitaina low seasonin hetkinä me ruvettiin miettimään, että voiskohan olla fiksu ajotus nyt lähteä käymään Suomessa sellanen pidempi aika esimerkiksi siksi, että Heini saisi koulunsa loppuun ja muutenkin voisi suunnata jonnekin toisaalle maailmassa. Rahaakaan kun ei tullut sen vertaa mitä oli pitänyt ja oli vähän sellanen olo muutenkin, että olisi hyvä olla vähän aikaa kavereiden ja perheiden lähellä. Me oltiin vähän niin kuin jo menossa käymään Suomessa joka tapauksessa joskus elokuussa, paitsi oikeastaan heinäkuussa sitten kun Moona pyyti meitä tulemaan Henrin yllärisynttäreille Suomeen. Syitä siihen, miksi se kääntyi pikkuhiljaa siihen, että oltaisiinkin noin vuosi Suomessa sen parin kuukauden sijaan, on miljoona. Opiskelut, Stitch, vanhemmat, kaverit, työt, rahat, viisumiasiat, työluvat jne jne. Ei tuossa nyt ollut edes kuin pieni osa niistä. En jotenkin jaksa edes niitä ruveta purkamaan sen kummemmin, koska me tiedetään miten se asia meni. Mutta, että voitaisiin edes harkita Suomessa oleilua, pitäisi löytää töitä, joten koko ajan pidettiin sitä yhtenä vaihtoehtona jos töitä löytyy. Heini otti yhteyttä Jyväskylään moniin eri paikkoihin ja lähetti CV:nsä eri tanssi-, jooga- ja jumppapaikkoihin. Sitten annettiin asian enemmän tai vähemmän jäädä hautumaan taustalle.
Oli nimittäin muutakin ohjelmaa. Hanna ja Juha oli vähän aiemmin saanut järkättyä ja hommannut viimein reissun meidän luo pariks viikoks, joten meillä oli edessä sukulointia ja turistiaktiviteettejä. Se oli huippua sitenkin, että me ei oikein oltu käyty missään noissa turistipaikoissa (tällä reissulla) ja turistipaikoilla en tarkoita mitään negatiivista! Oli huippua, että Stitchi pääsi hengailemaan pitkästä aikaa myös Hanna-mamman ja Juha-Papan kanssa. Siitä kun oli jo yli vuosi kun viimeksi näkivät. Sitten käytiin ympäriinsä puuhailemassa, kuten tiikeritemppeli, norsuajelu, kirkasvesiluonnonallaskeskelläviidakkoacrytalpoolemeraldpool, kuumat lähteet, krabi townin yömarket, koh poda jne. Se tuli myös hyvin tohon low seasonille kun ei ollut pahemmin tekemistä ja oli sitten myös aikaa tehdä kaikkee. Reissut oli tosi kivoja kaikki paitsi nyt ehkä ei ihan osattu kunnolla nauttia norsuajelusta. Hannalle ja Juhalle se oli myös eka reissu Thaimaahan ja vissiin koko aasiaan niin, että kokemus oli selvästi eksoottinen ja kiva. Kelit oli tosi hyviä, parempia kun high seasonin aikaan ja aika vierähti ihan mukavasti. Juhannustakin vietettiin tällä kertaa pomppoon ja kuka minä olen - pelin siivittämänä Thaimaan lämmössä.
Me etsittiin samaan aikaan hotellia Bangkokista ja koitettiin päättä, että minä päivänä lähdetään Ao Nangista. Päätettiin myös se, että mentäisiin yöjunalla Bangkokiin. Sieltä saa sängyt ja vaikka onkin hitusen kalliimpi kuin bussi se on silti sen arvosta, koska toi matka on aika tyly mennä bussilla. Hanna ja Juha lähti sitten laivalla Phuketia kohti ja meillähän ei sitten ollutkaan enää kuin joku viikko siinä enne kuin itse lähdettiin.
Täydellinen muutos - Suomeen!
Heinille oli tullu muistaakseni aika positiivista tietoa työn suhteen, joten oltiin aika varmoja, että ollaan sitten jäämässä Suomeen. Mutta ei haluttu sanoa asiasta kellekään ennen kuin oltiin asiasta sataprosenttisen varmoja. Loppuaikahan olikin sitten sellasta pakkailua ja pööpöilyä. Matias kävi kertomassa Kirsille, että mikä tilanne on ensi kauden suhteen ja Kirsihän toki asian ymmärsi. Samoin Matias kävi antamassa läksiäislahjat IO:lle (Rayan videokuvaaja) ja Stulle (sen videofirman omistaja), jotka oli antanu Matiakselle mahdollisuuden opetella ja tehdä jotain uutta ja kiinnostavaa, joka varmasti auttaa myös tulevaisuudessa.
Heinilllä oli vielä yks merkittävämpi työjuttu ennen lähtöä ja se oli kansainvälisen koulun oppilaiden, eli Heinin tanssioppilaiden "loppu"tanssiesitys niiden koululla vanhemmille jne. Mentiin koko porukalla, Heini tietysti orgainsoi ja tanssikin mukana ja Matias ja Stitchi katteli vierestä. Oli tosi hienoa nähdä miten ne kaikki lapset tykkäs Heinistä ja oli innoisssaan. Sitä porukkaa ei varmasti ollu ihan helppo ohjata, mutta kivaa ja antoisaa sitäkin enemmän. Kaikki ne oppilaat haluskin, että Heini antaa niille sen mailin, että voivat lisätä Heinin kaveriks facebookiin :) Esitys oli yksinkertainen ja hieno, ei niinkään teknisesti ja laadullisesti, vaan tunnelmaltaan. Ja sepä se olikin paljon tärkeämpää.
Sitten siinä ei kai enää ollut muuta, kuin tavaroiden kasaaminen, kämpän siivoaminen, Tuomaksen mopon antamien Kirsin hoiviin jne jne. Hotellikin oltiin jo hommattu Bangkokista, sellanen hitusen hienompi kuin mitä normaalisti otettais. Haluttiin, että vikat päivät on rentoja ja että jää hyvä mieli ja vähän hemmoteltu olo :D
Ihan viimeinen asia mikä jäi mieleen ennen minibussiin hyppäämistä oli tietysti Stitchin ja Akan viimeinen yhteishengailu. Se oli melkein musertavaa kun itse tajus mitä on meneillään ja lapset ei varmasti asiaa ole ymmärtänyt. Stitchi lahjotti suurimman osan leluistaan Akalle, ja oltiinhan me muutakin tavaraa annettu esim. Maa:lle ja muillekin. Mutta Akalle jäi ainakin Stitchistä leluja muitoksi, jos nyt toki myös paljon valokuvia. Harmitti oikein, että Stitchi menettää hyvän kaverinsa, mutta elämä toki jatkuu ja mistä sitä tietää millon tullaan takasin tänne. Mietittiin, että kun Stitchillä on tapana aina päivittäin selittää "Aka.. aka.. aka.." kun haluaa mennä ulos leikkimään sen kanssa, että kauankohan sillä menee tajuta, ettei sitä enää voi tehdä. Mutta kai se tärkein juttu oli kuitenkin se, että oli mahtavaa, että Stitchillä oli ollut tuollainen kaveri siellä oltaessa.
Sitten oltiinkin minibussissa matkalla Krabi Towniin, josta sitten matka jatkuu eteenpäin Bangkokiin ja lopulta Suomeen. Tunteita on mahdoton kuvailla, mutta valtavaa haikeutta siinä oli. Siinä katseli maisemia tietäen, ettei niitä enää nähdä ainakaan pitkään aikaan ja Stitchi selittää kauheasti "kokonat... kokonat" ja siinä sitten mietti, että miten tämän kaiken saisi pidettyä lapsen elämässä jatkossakin. Miten se kaikki täällä opittu ei häviäisi sitten heti kun ollaan hetki Suomessa oltu. Mutta kuitenkaan vielä ei päässy sellaseen "kaiken loppu" fiilikseen, nimittäin odotettiin vielä kovasti Bangkokissa hengailua ja oltiin siitä tosi innoissamme myös...
- comments