Profile
Blog
Photos
Videos
Kiva hotelli, nopeahko startti, pientä tuskailua
Huh huh... Nyt kun pitäisi Ao Nangista kirjottaa, niin tuntuu ihan mahdottomalta keksiä, että mistä alottais ja ylipäänsä kirjottais. Se oli niin suurta ja vaiherikasta aikaa. Tultiin Ao Nangiin, niin fiilis oli ihan ok. Löydettiin sellanen kiva guest house, joka oli kyllä aika rumalla sivukujalla, mutta ihan keskustassa. Saatiin sieltä sellanen korkeesta kerroksesta vähän niin ku kattohuone meininki, jossa oli kivat puulattia jne jne. Eikä tietysti ollu kallis.
Ruvettiin tietysti etsimään kämppää samantien ja käytettiin siinä hyväksi Raya Divers Krabin pomon Kirsin vinkkejä, vaikka lopulta sitten päädyttiinkin yhden Belgialaisen jäbän kautta löydettyyn asuntoon. Oltiin oltu sen Marina Yoga tyypin kautta siihen Belgialaiseen jäbään yhteydessä ja se tarjos muutamia vaihtoehtoja ja ajelutti meitä ympäri Ao Nangia näyttämässä niitä paikkoja. Sen kautta löyty sitten Klong Haengista kiva vastarakennettu mökki/bungalow/talo, josta tuli heti sellanen olo, että ollaan kotona. Se oli vähän kaukana Raya Diversin varastolta ja myös sieltä joogapaikalta, mutta kun tiedettiin, että käytössä on skootteri ja sitten myös opittiin käyttämään paikallista halpaa bussia, niin se ei haitannut. Kämppä oli alueella, jossa oli enemmän paikallisia, joka tuntu meistä kivemmalta kuin turistialueen hälinä.
Pakko myöntää, että alkuun oli aika nahkeeta. Kun ei ensin meinattu löytää sopivaa kämppää, ja Raya Diversin Kirsi ei järjestäny paraatia vastaanottamaan uutta maailman tärkeintä työntekijäänsä ja oltiin juuri oltu sellasessa vähän hiljasemmassa rantaparatiisissa, niin oli jotenki pettyny olo, että täällä piti nyt olla. Matias kävi myös Rayan työntekijöiden kanssa kantakuppilassa olusella, josta päälimmäinen fiilis oli ehkä se, kuinka Suomalaista porukka oli :) Tämähän ei oikeastaan ollut lopulta huono asia, vaan enemmänkin hyvä, mutta siinä hetkessä jutut ja asenteet oli sen olosia, että vähän tuntu vaikeelta.
Töihin ja joogaamaan!
Sitten hyvin nopeasti ruvettiinkin jo töihin, oikeastaan etuajassa. Matias siis meni Rayan veneelle jo tosi nopsaan ja Heini rupes säätämään tanssi- ja joogajuttujaan. Aika pian Matias huomas, että isolla veneellä ja Suomalaisten kanssa töissä oli tosi kiva olla. Ja lähinnä nimenomaan näiden Suomalaisten. Eli porukka olikin todella hyvä ja yleisfiilis sellanen rempseä ja hauskan pessimistinen :)
Heini rupes sitten myös hyvin pian jo pähkäämään joogaopettajan koulutusta. Se Saksalainen joogapaikan omistaja sanoi tarjoavansa hyvän hinnan, koska ei kuulemma ole kiinnostunut rahasta. Heini rupesi miettimään asiaa vakavammin ja, koska oli asiasta todella kiinnostunut, päätti kysellä itselleen hieman sponsoritukea (Paavo-Ukki ja Liisa-Mummi). Tämän varmistuttua Heinikin siis pääsi aloittamaan joogaopintonsa. Se Heinin joogakouluttajakurssi oli maailman isoimman joogakouluttajajärjestön, Yoga Alliancen hyväksymä. Tätä osattiin toivoa ja haluta, koska Jen ja Lee asiasta puhuivat ja kertoivat sen olevan olennaista ja vähän vastaava asia kuin PADI sukelluksen puolella.
Toi lapsi tarvii hoitoo...
Sittenpä meillä olikin uusi dilemma. Mihinkäs Stitchi menee kun Matias on töissä ja Heini opiskelemassa? Hoitopaikkaa oltiin toki etsitty, mutta ei oikein vielä mitään löydetty. Marina hoiti meille tapaamisen yhden Ranskalaisen mimmin kanssa, joka väitti olevansa Englantilainen ja oli hyvin outo ja kiitos ei. Nojoo, ei se ihan ehkä noin ollu, mutta oli sellanen tosi tiukkis ja ei oikein jakanu meidän elämänkatsomusta, joten skipattiin se.
Sitten eräänä iltana!!! hehe... Eräänä kauniina ja auringonlaskuisena iltana Matias tuli töistä kotiin, eikä vaimollansa ollut tarjota hänelle ruoka-aineksia illallisen tekoa varten. Joten Matias sitten lähti siihen vähän matkan päässä olevaan ravintolaan nimeltänsä "Sea Horse". Ravintolaahan pyöritti eräs Suomalainen nainen, jolla oli vähän Stitchiä vanhempi puoliksi Thai poika. Siinä sitten Matias jäyhästi jotain rupatteli ja kävi ilmi, että tuon naisen tuttavilla oli ollut lapset hoidossa rannalla sijaitsevassa hierontapaikassa. Se tuntu vähän hassulta, mutta kuitenkin innostuttiin niin, että asia päätettiin tarkastaa.
Pienen eksyilyn ja mopolla-ajelun jälkeen, mentiin suosiolla kysymään siltä naiselta uudestaan, että missäs tämä paikka nyt sijaitseekaan, koska Matiashan tunnetusti muistaa tosi hyvin tälläset jutut. No paikka löyty ja oli siis siellä, missä on monia monia Thaiperheiden hierontapaikkoja ihan rannalla. Hieno paikka ja huikea paikka lapselle leikkiä. Siinä käytiin sitten istuskelemassa ja hieman kun kuitenkin asiaa vierastettiin, niin oltiin siinä vaan ja jauhettiin ja annettiin Stitchin tutustua paikkaan. Se perheen äidin ja paikan pyörittäjän nimi oli Maa (en tiiä miten kirjotetaan). Maa:lla oli homma hallussa aika lailla välittömästi ja oli tosi kiva ja ystävällinen. Ajateltiin siis, että eiköhän se lapsi tule tuonne vietyä. Eipä meillä kyllä ollu kauheasti vaihtoehtojakaan :)
Lisää töitä, lisää joogaa ja pilatesta...
Heini piti siellä Marina Yoga:ssa siis myös Pilates™ tunteja ja tovin päästä sitten jo joogatuntejakin, joilla myös maksoi osaltaan tuota kurssia pois. Kaikki tämä oli myös kivaa niin, että Heini viimein pääsi takaisin töihin ja opiskelemaan oikeastaan ensi kertaa pitkään aikaan. Toki Heini teki töitä myös Watercoloursilla, mutta tämä nyt enemmän osu Heinin intresseihin ja sillionhan Stitch oli siinä ympärillä hääräämässä koko ajan.
Matiaskin pääsi ensimmäistä kertaa tekemään ihan kunnolla kouluttajana töitä, eikä vain oppaana. Hyvä työfiilis oli tullut myös ja Matias tykkäs paljon olla siinä työporukassaan, joka oli iso juttu tietysti. Edellisessä paikassahan sitä draamaa riitti ja tuolla tuntu, ettei sellasta pahemmin pääse syntymään. Opettaminen tai ylipäänsä suokellusryhmien vetäminen Suomeksi oli myös ihan uus juttu, joten Matiaksella oli opeteltavana ihan uusi sanasto. Nopeastihan sen toki oppi. Matias myös siinä samassa tutustu muutamaan vedenalaisvideokuvaajaan, jotka teki Rayan veneillä videoita päivästä ja myi niitä sitten asiakkaille. Matiaksella kun nyt oli se vedenalaiskeissikin sille kameralleen ja oli aiheesta innoissaan, niin rupesi tietysti jutskailemaan ja tutustumaan näihin ihmisiin. Siinä samalla myös oppien siitä mitä tekevät esim. katsomalla kun tyypit siellä veneellä editoivat videoitaan. Mutta siis ihan myös rehdisti Matias niille ilmaisi, että on kiinnostunut tekemään tuota, muttei tiedä mistä aloittaisi. Stu, joka omistaa sen firman joka noita videoita Rayalle tekee sitten sanoi, että kun Matiaksen soppari Tammikuun jälkeen loppuu, niin ruvetaan katsomaan, että mitä asialle voisi tehdä. JEE!
Stitchin hoito toimi tosi kivasti ja Heinin aikataulut oli hoidettu niin, ettei sen tarvinnu koko ajan siellä olla. Heinin aikataulun piti alunperin olla kylläkin paljon vielä rennompi, mutta Marina ei sitten oikein pysynytkään puheissaan, vaan järjesti aika tiukkaa aikataulua. Osittain varmaan myös siksi, että huomasi saavansa Heinistä helpon, halvan ja hyvän avun. Tai varmaan aika paljonkin juuri siksi. No enivei, kun Stitchin vei hoitoon, niin kyllä se vähän aina rupes itkemään ja valittamaan että "no.. no..", mutta sitten hyvin nopeasti innostui kavereista ja leluista ja leikeistä. Stitchi alko myös oppimaan selkästi uusia juttuja siellä, kuten esim. hieromaan. Jonain päivänä Stitchi vaan rupes antaa hierontoja ja selittelemään, että "tataash, tataash...", joka siis tarkoitti massagee, eli hierontaa.
Joulu ja uusivuosi
Sellaset asiat kun joulu vähän tuppaa menettämään merkitystään tuolla päin maailmaa. Eipä se kuulu tuohon kulttuuriin eikä uskontoon, joten mieluummin sitä ei sitten näkisi tungettavan mihinkään väkisin. Mutta toki kun turisteja on niin paljon, niin joulukin tuolla näkyi jonkin verran. Raya vei henkilökuntansa erääseen Suomalaisomisteiseen ravintolaan jouluruoalle. Matias sitten viiletti sinne kun kerran firma tarjosi. Vedettiin vähän ravintolan huikeeta seven eleven kinkkua ja jotain ihme hernehässäkkää jne. Ei siis todellakaan kummoset ruoat ja aika kaukana Suomalaisesta jouluruoasta, mutta kuitenkin parempi ehkä kuin ei mittää. Toki myös parin Rayan kouluttajan Tuomaksen ja Hannun kanssa sitten Matias nautti ravintolan kalleimmasta punaviinistä. Firma maksaa ;) Heini ja Stitch taas söi varmaankin jotain currya ja riisiä jouluruoaksi ja katsoivat baby teeveetä. Baby-tv oli btw ihan huippu. Täydellisiä ohjelmia ja sieltä kun välillä tuli vähän jotain joulusta niin kyllähän silläkin jotain fiilistä vähän nostettiin. Samoin tietysti jouluradio, jonka nykyään saa netin kautta ihan kivasti. Tosin meidän mokkulanetti oli hitaampi kun joku skrriiiiiikskruuuuuuuughrhrghgrhhhgrhghr modeeminetti vuodelta -97.
Joulu siis meni vähän ohi. Mutta vähemmän kuitenkin kuin vuotta aikaisemmin Filippiineillä. Uudeksi vuodeksi Raya oli myös järkänny bileet, joihin sitten Heinikin olisi saanut osallistua, mutta kas kun Heinille nousi kiva pikku kuume. Eli ohi meni sitten Heiniltä sekin ja Matias joutui taas yksin edustamaan perhettään. Ja kaikkihan tietää kuinka huonosti se sen yksinäänsä tekee :) Sellasessa pizzeriassa oli alkujuhlat, jossa sai taas vetää mahantäydeltä ruokaa ja juomaa. Sinne oli myös tullu Lantan raya Diversin henkilökunta paikanpäälle. Sehän oli tietysti ihan kiinnostavaa ja samalla Matias totes sen, että kyllä Krabin Rayan porukka oli vaan ylivoimasesti herjampi! Uuttavuotta siis juhlittiin ihan railakkaasti ja seuraava päivä olikin varattu vapaapäiväksi koko henkilökunnalle.
2011 ja Löppöset ja Alastalo-Löppöset
Nopeasti palattiin takaisin arkeen ja töihin. Jossain vaiheessä käytiin heittämässä visa runi Penangiin, jossa oli kivaa käydä taas kerran. Siellä taas syötiin paljon ja käytiin valtavissa kauppakeskuksissa. Toki kerran jo siellä käyneenä, ja vieläpä aika äskettäin, ei tullut ihan yhtä superinnostunut ja puuhaileva olo. Oli kuitenkin kiva käydä viisuminhakureissulla Malesiassa.
Sitten oli tiedossa Heinin vanhempien reissu meidän huudeille. Tietysti kun töitä ja muuta on niin ihan koko ajan ei voinut pyöriä yhdessä, mutta paljon käytiin syömässä ja toisinaan istuttiin siinä meillä. Paavo kävi tietysti kalassa ja jotain kalastamaansa tonnikalaa maisteltiinkin siinä Jinnie's Placen, eli niiden resortin ravintolassa. Käytiin myös Raya Diversin päiväreissulla Phi Phin saarilla. Liisan ja Paavon katsoessa Stitchin perään päästiin molemmat Heini ja Matias sukeltamaan yhdessä! Se oli kivaa, vaikka tuona päivänä sukelluskohteet on aina tosi huonot verrattuna ihan normi sukelluspäiviin. Siinä sukellusten välissä käytiin sitten reilu tunti pyörimässä Ton sain kylässä suuremmalla Phi Phin saarella. Käytiin jossain bakeryssä vetämässä kahvit ja munkit ja sitten vilkaistiin ranta ja aika nopeasti sitten jo takaisin botskille. Eihän tuo mikään pitä aika ole tuo reilu tunti, mutta Matiasta ainakin se aika Phi Phillä rupesi jo hieman ahdistamaankin. On ihan täynnä ihmisiä ja kauppoja ja hotelleja ja sen sellaista. Kyseessähän on siis yksi Thaimaan tunnetuista "bilesaarista".
No, mutta siinä siis kaikkea puuhailtiin ja pian Paavon ja Liisan reissu olikin jo lopussa ja hyvin pian taas sen jälkeen paikalle pamahti Däni, Sini, Jari ja Riina. Oltiin avustettu niille sellanen pieni talo, pikku uima-altaalla ihan suht läheltä meidän taloa. Siinä käytiin hengailemassa, kun eivät kovin paljoa pystyneet puuhaamaan ja liikkumaan Sinin älyttömän kipeän selän takia. Oli ihan huippua päästä näkemään Kristian! Se oli kunnon äijäpallero :) Muutenkin oli tietysti hauska hengailla tuttujen kanssa ja ottaa rennosti. Saatiin me aikaseks käydä Blue Mango-ravintolassa syömässä, joka oli Matiaksen budjetille aika tiukka, mutta lomalaisille silti vielä halpa. Käytiin sen jälkeen jopa drinksuilla yhden Matiaksen työkaverin omistamassa baarissa. Ja sen jälkeen sitten altaan reunalle muutamalle oluelle. Suositeltiin ja hommattiin niille sit Lantalta vielä hyvä paikka majottua. Ne siis vietti toisen lomaviikkonsa siellä. Ennen kuin ne lähti käytiin kuitenkin sukeltamassa. Matias veti halvalla Dänille ja Jarille sukelluskokeilun, joka tuolla kertaa piti sisällään kolme sukellusta! Pojat oli hyvin lyhyen alkukankeuden jälkeen ihan kuin vanhoja konkareita ja kokemus oli Matiakselle ihan huikean hauska! Onhan se jotain ihan mahtavaa päästä kavereiden kanssa sukeltamaan ja vieläpä opettamaan kyseistä asiaa niille. Siitä otettiin muistoksi IO:n kuvaama elokuva/dvd ja sitten tuon porukan matka jatkukin jo Lantan suuntaan.
Loppukausi
Siinäpä sitten jo Matiaksen sopimus Rayan kanssakin jo päätty, vaikka työt toki jatku vielä pitkälle sen jälkeen. Helmikuu oli vielä aika lailla kiireistä. Heinillä töitä riitti ihan kivasti ja nyt Heini olikin jo ihan virallisesti koulutksen saanut joogaohjaaja :D Matiaksella taas tuli mahdollisuus vähemmän työmäärän ansiosta kuvailla hieman myös videoo ja opetella sitä. Stu olikin sitä mieltä, että Matiakselle olisi hyvä tehdä pikavenereissuista videoita ja eipä siinä kauaa sitten mennytkään kun kyseistä hommaa jo sitten tehtiinkin. Eli Matias teki nyt sitten osan aikaa kouluttajana ja oppaana hommia, ja osan aikaa vedenalais ja -päällis videokuvaajana. Heinille oli toiveissa edelleenkin saada niitä tanssitunteja enemmänkin.
High season alko olla ohi ja siinä olikin sitten kaikenmaailman Matiaksen työkavereiden läksiäisiä ja sen sellaisia. Pikkuhiljaa porukka alko jo vähenemään ja tietysti samoin turistit. Heinillä tosin tuli vielä kiva kaverituristiporukka lähistölle, eli Phuketiin. Siellä nimittäin oli Pauliina perheineen lomalla. Heini siis lähti kohti Phuketia Stitchin kanssa ja pääsi siis pyörimään Pauliinan kanssa. Ne oli sellasessa ihan hullun hienossa Hilton hotelsin hotellissa, joten Heinikin, vaikka majoittuikin ihan perus parinkympin hotellissa itse, pääsi nauttimaan luksushotellin ympäristöstä jonkun tovin... Visiitti Phuketiin ei siis ollut mitenkään pitkä, mutta sitäkin mieluisampi.
Kuten näkyy, Lantalle ei sitten mentykään heti sopparin loputtua, vaan Ao Nangista muodostuikin koti ja erittäin mukava paikka asua.Kun kerran oli kaikki hoitopaikat, työpaikat, joogapaikat jne. niin mitään ei ollut tarvetta muuttaa. Niin paljon tosiaan tuona aikana tapahtui, että on vaikea kirjoittaa kaikesta. Päätettiin kuitenkin, että ennen Songkrania ei Thaimaasta haluta lähteä. Se kun missattiin viime kerralla. Kyllähän se pitää kerran nähdä, on se kuitenkin Thaimaan isoimpia juhlia. Sitten ei taas tiedä, että mitä tehdään. Mutta mennään nyt sinne asti ensin... :)
- comments