Profile
Blog
Photos
Videos
Taas uutta viisumia hakemaan
Kirjotetaan tämä nyt vaikka tähän väliin. Yksi asia, joka Thaimaassa asumisessa on aika nahkeeta ja rasittavaa on iänikuiset visarunit, eli uuden viisumin hakeminen naapurimaasta. Tavallaan se voi olla ihan kivaa, koska pääsee käymään muualla, mutta koska siihen ei voi kauheasti käyttää aikaa töiden takia, tulee reissuista usein pakkopikavisiittejä muualla. Tosin ei tällä kertaa :) Tällä kertaa päätettiin, että tehdään reissu kunnolla ja otetaan se ihan kunnon lomana. Suunniteltiin pitkään, että mitä kaikkea voisi tehdä ja käytiin läpi kaikenlaisia vaihtoehtoja kuten Hong Kong, Singapore ja siellä Universal Studios, Vietnam, Kambotsa ja tietysti Malesia. Aikaa meillä oli sitä varten varattu ehkä vajaa pari viikkoa. Oltiin tosiaan siis päätetty jäädä Thaimaahan low seasoniks, eli visa runi oli siis pakko tehdä.
Yksi vaihtoehdoista Thaimaahan jäämiselle oli ollut Perhentian saarille palaaminen ja siellä työskentely syksyyn asti. Pakko myöntää, että misään vaiheessa se ajatus ei tuntunut hyvältä, vaan enemmänkin helpolta ratkaisulta työpaikan suhteen. Noh, sinne kun ei sitten kuitenkaan päätetty lähteä, niin nyt tuli sitten vielä sellainen ajatus mieleen, että jospa mentäisiin ensin Kuala Lumpuriin kunnon kaupunkilomalle ja hakemaan viisumit ja sitten Perhentialle rantalomalle ja näkemään kavereita ja muita vanhoja tuttuja. Pienen pohdinnan ja laskeskelun jälkeen todettiin, että ajankäytöllisesti, taloudellisesti, ja matkamääräisesti se tuntui järkevimmältä ja kivoimmalta vaihtoehdolta. Pidettiin vielä auki sitäkin mahdollisuutta, että paluumatkalla käytäsiin myös Koh Phanganilla verestämässä vuoden 2008 muistoja :)
Kuala Lumpurin toinen mahdollisuus
Ekalla kerralla kun oltiin Lumpurissa oltiin juuri oltu Hong Kongissa ja Macaussa, joten uusi iso kaupunki ei silloin tuntunut parhaalta paikalta olla. Kun meille ei jäänyt KL:stä mitenkään erityisen kiva ja lämmin mielikuva, niin ajateltiin tämä myös ikäänkuin toisena tsäänssinä Lumpurille :) Otettiin taas Tune hotelli, joka oli ehkä vähän keskeisemmällä paikalla modernien alueiden suhteen, mutta vähän syrjemmässä eloisammilta, paikallisemmilta alueilta.
Pyörittiin siinä sitten ja koitettiin hakea uutta fiilistä paikkaan ja uudella asenteella. Mutta. Heti kun köpöteltiin ympäriinsä tuli paikasta jo hieman tylsä fiilis. Ei siis mitenkään super, mutta kuitenkin. Yhtäkään kauppaa ei missään, ihmisiä todella vähän, elämää aika lähellä nolla ja hienoja superhotelleita ja ehkä jokunen supermegatrendimerkkikauppa siellä täällä, mutta ei mitään rikasta kulttuuria tai kivoja kojuja tai muutakaan vastaavaa. Tuli vähän harmi olo. Tutkittiin kuitenkin hotellilla, että mitä kaikkea täällä voi ja kannattaa tehdä niin, että on sitten tuleville päiville puuhaa ja nähdään mihin tästä kaupungista oikeasti on.
Aktiviteettejä, lomailua, syömistä
Koska oltiin päätetty, että tämä on kunnon loma, oltiin myös päätetty, että syödään ihan hulluna ja, että puuhataan kaikkea, vaikka se vähän enemmän maikaisikin. Joten ruokailua puuhattiin niin hulluna heti alusta lähtien, että oli oikein pullea olo :D.
Käytiin tietysti laittamassa viisumilaput viranomaisille ja niitä odotellessa sitten toteutettiin sitä aktiviteettipuolta. Mentiin sellaseen kauppakeskukseen, josta oltiin luettu, että sieltä löytyy sellanen Suomen Hop Loppia vastaava paikka. Käytiin siinä kalliilla ja maukkaalla aamiaisella eräässä kahvilassa ja paineltiin sitten kyseiseen hoploppiin. Kuten kuvitella saattaa, Stitch oli ihan superinnoissaan! Mutta ennen kuin meidät päästettiin sinne sisään, meidän piti hommata sukat jostain. Alemmassa kerroksessa oli sukkakauppa, ihan oikeasti siis nimenomaan sukkakauppa, josta käytiin hakemassa Stitchille sukat, joita kieltämättä Stitchillä ei pahemmin ennestään vielä ollut. Sitten jo päästiinkin riehumaan ja Stitch juoksi välittömästi paikkaa ympäri, riehu pallomeressä, heitteli palloja sinne tänne, paineli ympäri kiipeilytelinettä, laski liukumäkeä jne jne. Muita lapsia kun oli vielä ympärillä, niin johan oli lapsi tyytyväinen ja innoissaan :D
Sitten paineltiin ns. keskustaan ja tunnetun (ennen) maailman korkeimman rakennuksen luo, Petronas Twin-Towersille ja pyörittiin sen valtavassa kauppakeskuksessa katselemassa ja ihmettelemässä ja tietysti etsimässä kaikenlaista syötävää, hehe. Ajateltiin myös, että oltaisi tällä kertaa käyty näköalasillalla siellä korkealla, mutta ne päästääkin sinne vaan äx määrän ihmisiä per päivä ja tuo määrä oli jo täyttynyt tältä päivältä. Harmi tavallaan, mutta eipä tuo haitannut, kun ei ollu kuitenkaan kärkipäässä "to do"-listallamme. Säästettiinpähän just sen verran ringittejä sitten seuraavaa paikkaa varten.
Seuraava paikka olikin (jälleen kerran) eräs kauppakeskus, jota Times Square:ksi kutsutaan. Sinne ei suinkaan menty shoppailemaan, niin kuin harvoin mihinkään muuallekaan, vaan siellä on maailman isoimpia (vai isoin?) sisätiloissa oleva teema-/huvipuisto! Rakennuskin on maailman viidenneksi suurin pinta-alaltaan, joten tilaa huvipuistolle siis riittää. Mietittiin hetken verran, että halutaanko maksaa moisesta, mutta päädyttiin siihen, että kerrankos sitä ja lomallahan tässä ollaan. Toki päätökseen vaikutti myös se, että siellä oli myös laitteita, johon voitiin mennä myös Stitchin kanssa. Tuntuu oudolta olla sisähuvipuistossa. Etenkin monessa kerroksessa olevassa sellaisessa. Ja vieläpä enemmän oudolta tuntuu sisätilojen halki useassa kerroksessa menevä iso vuoristorata!!! Muutenhan paikka oli siis ihan normi huvipuisto, eli laitteita ja herkkuja ja jotain sen sellasia. Vähän jopa kolkon oloinen, vaikka suunnitteluun oltiin selvästi nähty paljon vaivaa. Sisätiloista ei varmastikaan saa ihan yhtä helposti niin tunnelmallisia. Siellä sitten hengailtiin aika pitkäänkin. Matias ja Heini kävi vuorotellen vuoristoradassa, Matias kävi sellasessa laitteessa joka pyörii pää alaspäin, ja Stitchin kanssa käytiin useammassa lastenlaitteessa kuten pikkujuna ja autoajelu ja sellanen ihme bussijuttu joka vähän viikinkilaivan tapasesti liikku. Kaiken kaikkiaan todella kivaa oli puuhastella ja hengailla siellä. Tuli kunnon lomafiilis ja onhan siitä jo aikaa kun on edellisen kerran käyny vuoristoradassa :D
Huvipuiston jälkeen käytiin vielä keilaamassa, kun sellainen iso keilahalli oli kerran siinä vieressä. Sitten vähän (lue valtavasti) mäkkisafkaa ja varmaan vielä jotain muuta ruokaa ja muualle. Kauppakeskusten lisäks käytiin sitten sillä alueella, jonka kupeessa viimeks majotuttiin. Eli sellanen ravinotoloita, guesthouseja ja kojuja täynnä oleva alue. Tosin siinäkin oli oikeastaan parikin valtavaa kauppakeskusta lähistöllä. Siitä jotain napattiin mukaan, kuten joku ängri böörds paita Matiakselle, syötiin ja maisteltiin kaikenlaista, ja sitten vaan köpöteltiin kun kerran KL:stä löyty sellanen alue missä ympärillä onkin jotain kun käveleskelee. Sitten tietty piti käydä vielä yhessä valtavassa kauppakeskuksessa, lähinnä etsimässä ruokaa. Tämä paikka oli HULLUN iso. ilmastointi viilenti varmaan sata neliöö sen pääovien ulkopuoleltaki :D Siellä käytiin sellasessa food courtissa, joka oli tosin hyvin uusi ja moderni sellainen, ja syötiin taas kaikenlaista. Ne on tosi kivoja siitä, että niissä on niin monia erilaisia vaihtoehtoja joita voi sitten ostella sen minkä haluaa ja kokeilla kaikenlaista. Ruoan jälkeen alkokin olla jo myöhä ja lähdettiin skytrainillä takasin hotellille.
Kuala Lumpur ehdottomasti nosti osakkeitaan hieman, mutta ei siltikään ole kovin eloisa eikä persoonallinen kaupunki. Se on shoppailijan paratiisi ja aika kliinisen oloinen pääpiirteiltään. Myös aika laajalle levähtäny niin, että löytääkseen eloisia paikkoja joutuu kulkemaan pidempiä matkoja, toisin kuin esimerkiksi Bangkokissa.
Perhentialle varautumatta etukäteen mihinkään :)
Vaikka bussimatka Malakan niemimaan läpi onkin huikea maisemiltaan, on se myös aikas pitkä, eikä meillä tällä kertaa riittänyt siihen energia eikä myöskään ehkä kärsivällisyys. Ja haluttiin olla ihan puhtaasti iisilomalla. Joten otettiin Air Asian halvat lennot Kota Bharuun, josta on lyhyt matka Kuala Besutiin, kylään josta Perhentialle menevät veneet lähtee.
Tuntu oudolta mennä takasin paikkaan, joka oli meidän koti aika pitkään, mutta josta on hyvin ristiriitaiset muistot. Oli kuitenkin tosi innostunut olo tuttujen ihmisten ja kavereiden näkemisestä. Ja onhan se sellainen paratiisisaari. Tai siis ne. On sellaisia. Me oltiin päätetty olla kertomatta kellekään siitä, että tullaan käymään, jotta homma olis yllätys Michalle ja Nadsille jne. Tultiin sinne, ja yllätys kyllä toimi. Tosin ei keritty juuri mihinkään veneestä kun jo paikalliset vanhat tutut tunnisti Meyan ja meidät ja innostu tietysti. Sitten kun tultiin sukellusfirmalle, niin porukka oli aika yllättynyttä. Se oli hauskaa. Sitten vähän yllätyttiin itsekin, että jokunen tuttu, joiden piti olla siellä, ei enää ollukaan. Mario oli taas saanu fudut.
Noh... Sitten pikkuongelmia. Koska me ei varattu mitään etukäteen tiedettiin, että vähän voi olla hankalaa löytää majoitusta. Mutta ei kyllä arvattu ei näin vaikeata. Missään ei ollu paikkoja nimittäin, ei siis missään! Matias soitteli kaikkiin resortteihin, kalliimpiinkin, ja ei mitään. Oltiin siis ihan ilman kattoa seuraavaa yötä silmällä pitäen. Tiedettiin, että Watercolours Paradiselta vapautuu kyllä huone tovin päästä, mutta ei ensi yöksi. Vähän meinas ruveta ahistamaan jopa. Micha järkkäs meille asiat niin, että oltais voitu punkata eri huoneissa: Stitch ja Heini Cynthian huoneessa ja Matias yhen uuden sukelluskouluttajan, Bearin huoneessa. Tai jotain sinne päin. Eli jotain oli kuitenkin, vaikka ei kyllä houkuttanyt pienintäkään pätkän vertaa, mutta eipä tarvitsisi Stitchin nukkua ulkona. Itsehän sitä voisi nukkua hammockissa toki.
Matias päätti, että mennään vielä kerran kysymään kuitenkin aika lähellä olevasta, vähän kalliimmasta resortista, että mikäs meno, kun vastaus oli ollut vähän epäröivä, vaikkakin puhtaasti "ei ole yhtään huonetta". Sillä pojalla, joka siinä respassa oli, tuntu vähän vaikuttavan se, että ollaan perhe. Tai jotain, ehkä se tunnisti meidät viime vuodelta tai jotain, koska se tuntu haluavan sitten auttaa. Ja niin se tekikin. Hommas meille huoneen, joka ei tosin ollut valmis kuin vasta myöhemmin, mutta sepä ei meitä haitannut pätkääkään. JEE! HUH! Kyllä tuntu kivalta, vaikka huoneen hinta olikin jotain 50€/yö tai jotain sen suuntasta. Eihän tuo paha hinta ole lomaa ajatellen ja muutamaks yöks, mutta alle kahden kympin yöhintaan tottuneina se tuntu kuitenkin jo aika paljolta.
Oleilua ja lötköilyä ja ehkä jopa tekemisen puutetta
Sitten seuraavat päivät oltiin ihan rauhassa. Ei edes jaksettu sukeltaa. Tai Heini halus mennä SugarShip Wreck-hylylle sukeltaa, mutta Matias skippas koko ajatuksen. Jotenkin lomalla ei sitten kuitenkaan. Varmasti jos olis uusi paikka ollu, mutta kun tietää mitä se on ja on sukeltanut sen reilu parisataa sukellusta kyseisessä paikassa, niin ei oo mitään valtavaa pakkoa käydä sukeltamassa. Meidän hengailu perustu siis paljon löhöilyyn rantavesissä ja syömiseen ja ihan vaan hengailuun.
Matias kävi Flora Bayllä, jossa siis kävi kouluttajakurssin, moikkaamassa siellä vierailevia Anandia ja Daltonia ja muutamaa muuta tuttua. Ja toki Azmania, eli kurssin vetäjää ja paikan omistajaa. Flora bay on ehkä näteimpiä paikkoja missä on tullut käytyä. Se, jos joku, on paratiisi. Upea vaaleahiekkanen pitkä ranta, turkoosi vesi, hienot palmut ja mahtavat kalliot. Se on vaan kivan näkönen ja tuntunen paikka.
Kateltiin Watercoloursin porukan kanssa leffaa, ja käytiin istumassa iltaa Chinesessä, eli naapuriravintolassa, joka on siis ainoa paikka tuolla puolella saarta, joka on auki hieman myöhempään, eli johonkin puoleen yöhön tai joskus ehkä johonkin kahteenkin (muistaakseni). Loput öistä siis oltiin siinä Paradisen puolella. Siinäpä se aika lailla olikin. Matias olis voinu rentoutua ehkä vielä päivän pari siellä, Heini ei niinkään. Tosin Matiaskin ajatteli asian niin, että kyse on enemmän sinne jumahtamisesta, kuin halusta olla juuri siellä. Joten päätettiin sitten muutaman päivän jälkeen lähteä yhdeksi yöksi Kota Bharuun ja siitä sitten bussilla Krabille. Eli päätettiin samalla myös skipata Ko Phangan.
Rento kotimatka
Perhentia on nätti paikka ja nautittiin tosi paljon siellä olla se muutama päivä ja lomailla, mutta kyllä me ollaan siellä oltu osamme. Tuli ihan puhtaasti sellainen olo, että eiköhän tuo ollut aika lailla viimeinen kerta kun mennään sinne, ainakin pitkään aikaan. Sitten taas veneellä Besutiin ja siitä Bharuun ja sinne äskettäin rakennettuun Tune Hotelliin. Meillä oli vähän vaikeuksia löytää sitä ensin, mutta saatiin sitte yhdeltä paikalliselta kyyti. Ei siis itse pyydetty kyytiä, vaan sitä tarjottiin. Sen verran sillä oli oma lehmä ojassa, että mainosti meille samalla jotain teatterihässäkkää, mutta tosin mitään kommervenkkejä ei tähän kuulunut. Eikä me saatu selkeää mielikuvaa, että onko se edes sen oma, tai saako siitä rahaa, vai käykö vaan siellä ite. Muistaakseni se oli vielä ilmanen, tai ei ainakaan kallis. Kaikesta huolimatta, eipä me sinne sitten päädytty käymään, vaikka tavallaan kyllä kiinnostikin.
Tune hotelli on Kota Bharussa ihan uus ja aika tosi magee :D Se on siis todella siisti ja moderni ja meidän mielestä hieno, vaikka toki onkin halpa. Sen lisäksi se oli ihan KB Mall kauppakeskuksen viereinen rakennus, joten Kota Bharun ainoa kunnon kauppakeskus oli ihan vieressä. Tämähän oli olennaisinta ruoan ja syömisen kannalta, jota taasen harjoitimme viimeiseen asti niin hyvin kuin vain suinkin osasimme :) Nautittiin tosi paljon olla se yksi yö siinä ja se oli hyvä tapa katkaista muuten aika pitkä matka Krabille.
Lomareissu alkokin sitten olla siinä ja matka kotiin saatto alkaa. Mitään sen ihmeempiä stoppeja ei enää tehty ja matka oli ihan perus ja tuttu. Thaimaahan rajan yli tultua taidettiin tosin saada "taksi"kyydit eri mopoilla bussiasemalle, joka oli aika hauskaa. Siinä vaan eri tyyppien takapenkillä istuttiin. Hassua. Mutta niin. Reissu oli ehdottomasti hauska ja hyvä ja kiva ja kaikkea, mutta oltiin innoissaan siitä, että päästään takaisin kotiin.
- comments