Nautittiin neljän tähden aamiainen suurella hartaudella. Söin kaikkien niiden nepaliaamujen edestä, joina toastit maistuivat makealle pahville ja juusto ja leikkele olivat vain kaukainen haave. Saldona kolme kokojyvätoastia ja yksi jyväleipä kolmenlaisilla leikkeleillä ja juustoilla, kasa tuoreita hedelmiä, pekonia, kasvismunakas, paistettu tomaatti, salaattia, tuoretta kurkkua ja kirsikkatomaatteja, mausteinen nuudelikeitto kasviksilla, pala vohvelia ja pannukakkua, rypäle- ja guavamehua sekä cappuccino. Umph. Pyörin huoneeseen pakkaamaan.

Dumpattiin kamat hotlalle ja lähdettiin metsästämään kolmiotyynyjä. Käveltiin ohi Asokin ja Korea Townin kohti Nanaa, josta respan tyyppi väitti tyynyjä löytyvän. Kadut olivat taas täynnä elämää, koko matka ruokakojujen reunustama, ravintolat meluisia lounastajista. Toinen puoli oli yhtä basaaria: valiumia ja viagraa, piraattivaatteita, norsuja patsaina ja tekstiileinä, eri värisiä norsuja kaikkialla.

Käveltiin Nanan skytrain-aseman kohdilla kadun molemmat puolet ilman tulosta. Kysyttiin laukkukaupan mummolta kuvan kanssa apuja, mummo neuvoi toiseen suuntaan, "plazaplaza". Käveltiin takaisin Korea Towniin, jota myös Sukhumvit Plazaksi kutsutaan, mutta yläkerroksissa ei ollut mitään. Esitettiin tällä kertaa kuvallinen avunpyyntö ihan oikealle laukkukaupalle, yllättäen meidät neuvottiin takaisin Nanaan.

Käveltiinpä jälleen sama kilometri, kyylättiin samat puodit ja tällä kertaa aiemmin ohikävelty putiikki shopping arcaden päässä tuotti hedelmän. Mutta tyynyt olivat täytettyjä, kuulemma vain tehtaalta saa tyhjänä ja sinne on tunnin taksimatka. Lannistus.

Hypättiin Skytrainin kyydissä Siamiin, jonne respan tyyppi niin ikään ohjeisti shoppaamaan. Kierrettiin läpi Siam Paragon -ostoskeskuksen lifestyle-osastoa, shopattiin pari pientä Bloody Bunny -tuotetta ja silmäiltiin japsi- ja thaikitschiä. Frappuccino Starbucksissa ja strategian hiominen. Päätettiin vetää tyynyt riskillä himaan, tuli sitten sakkoja ylipainosta tai useammasta pakaasista.

Kappas, takaisin Nanaan ja tyynysäkkien roikotus kävellen kohti hotlaa, kuuma. Taksit vain olivat osoittautuneet jalkoja hitaammaksi kulkumuodoksi. Viimeinen ateria kotikadun thaikkulassa, josta meidät eilen käännytettiin. Perusmättöä, mulla punainen rapucurry ja Piritalla kanaa, taisi olla pyhällä basilikalla, kun mikään tuttu maku ei sitä tavoittanut, mun mielestä lähellä lakritsia, mutta Piritta ei kompannut.

Taksimatka kentälle oli kolmesta sahauksesta halvin ja ensimmäinen mittari päällä suoritettu, 270 bht + 70 bht tietulleja. Matkan kesto oli lähellä 1,5 tuntia viimekertaisen 30 minuutin ruuhkasuorituksen sijaan. Kiilattiin ja kurvailtiin portille, aikaa ei jäänyt yhtään yli.