Profile
Blog
Photos
Videos
Eilisen jalkeen kaytiin yhella ja mentiin nukkumaan, jotta jaksettiin tanaan herata reippaina aikaisin valmiina koskenlaskuun. Mentiin siis Shotover-joelle, jota tultiin alas "kumiveneella", siis jonkinlaista koskenlaskua "rafting". Ensin matkattiin pikkubussilla vaatteiden vaihtopaikalle (vaihdettiin siis ihaniin markiin markapukuihin, pelastusliiveihin ja kyparaan), josta matka jatkui todella hyvannakoisena (lue makkarana, joka liian pienessa kuoressa) samalla vanhalla bussinrotiskolla itse joelle. Tie oli pieni hiekkatie, joka kulki vuorenreunaa pitkin, sivulla siis vain jyrkka pudotus, ei aitaa. Sanna istui alkumatkan rotkon puolella ja tuijotti bussin kattoa ja se taisikin olla se pelottavin osuus paivaa . Suomessa ei tod.nak. vietaisi matkalaisia tuollaisia teita pitkin ainakaan tuollaisella bussilla tai ainakaan sellaista vauhtia. Mutta hyvin paastiin perille, tosin matkalla jouduttiin myos peruuttamaan pieni patka, kun tuli traktori vastaan.
Joen ylajuoksulla turvaohjeiden antamisen jalkeen jakaannuimme ryhmiin (meidan veneessa 7 hlo+ohjaaja). Me onnistuimme saamaan veneemme ohjaajaksi sen ainoan tyontekijan, joka puhui englantia tai siis kiwia siten, etta siita ei saanut mitaan selvaa, taisi silla olla joku puhevikakin. Vahan siis haastetta lisaa... Siella sitten melottiin ohjaajan ohjeiden mukaan. Alkuun rauhalliseen tahtiin harjoiteltiin melomista ja eri kaskyjen mukaan toimimista, kuten erilaisiin asentoihin menoa ja kerrattiin viela, mita tehda jos itse putoaa tai kaveri putoaa. Lisaksi ohjaaja kysyi kaikilta nimen ja mita tekee tyokseen. Sanottiin, etta ollaan hoitajia, mika sai ohjaajan (oli siis noin parikymppinen mies) huokaisemaan ihastuksesta ja sanomaan, et se onkin hyva, jos jotain tapahtuu, niin on osaavia kasia. Mitakohan se ois sanonut oikeasta ammatistamme... Paadyttiin Sannan kaa valehtelemaan, koska Aucklandissa, kun oltiin rehellisia, niin taksikuski huijasi meita ja otti liian kovan taksan matkasta Opettelun jalkeen tuli hieman rankempaa menoa pyorteissa ja lopuksi mentiin viela tunnelin lapi, jonka lopussa se kaikkein kovin pyorre ja veneemme tayttyi kokonaan vedella, muiden ei... Yhteensa reissu kesti n. 4h, joista joessa n.1,5h. Hinta 169$. Ilma oli mahtava ja maisemat samoin. Kaiken kaikkiaan fantastinen kokemus. Tosin ennen rantautumista vastavirtaan tulleet jet-veneet pilasivat hieman luonnonrauhaa (sama firma siis jarjesti myos jetti ajeluja). Reissusta sai myos kuvia, mutta lisays blogiin ei nyt onnistunut.
Rantautumisen jalkeen oli vuorossa suihku ja sauna, jota ei tosin voinut kutsua saunaksi. Ovessa oli lappu, etta tama kuiva sauna, joten vetta ei saa heittaa, ja kaiken lisaksi lampotila oli aivan liian alhainen, mutta kylla siella pikkuhiljaa sormet ja varpaatkin lampeni. Vesi joessa oli nimittain melko kylmaa. Naita samoja retkia tehdaan myos talvisin, joten miten kylma silloin mahtaa olla jaakimpaleiden seassa. Matka bussilla takaisin Queenstownin keskustaan olikin mukavampi, kun ei tarvinnut menna enaa vuoristotieta.
Muutama aktiviteetti jai siis viela tekematta taalta runsaasta tarjonnasta. Mutta pitaahan sita jotain jattaa ensi kertaan!
Tanaan kaupungilla ohitsemme kaveli n. 5 pojan/miehen ryhma, jotka puhuivat suomea. Olimme juuri katsoneet, etta onpa noilla rumat parrat ja Nea taisi sen sanoa aaneenkin, kunnes kuultiin niiden puhuvan suomea. Onneksi eivat kuulleet meita
Ollaan tassa matkan varrella myos yritetty saada rutiinia aamutoimiin, mut aina ei onnistu. mm. Napierissa jatimme juuri ostamamme astianpesuaineen ja -harjan leirintaalueen keittioon lahtiessamme. Tanaan hankimme uutta astianpesuainetta (aiemmissa paikoissa on ollut talon puolesta ja lisaksi meilla pienet hatavarat autonvuokrausfirman puolesta), joka nayttaa ja vaikuttaa koostumukseltaan aivan Diapam-mikstuuralta, eika se oikein kunnolla vaahtoakaan...
Huomenna olisi tarkoitus suunnata Dunediniin. Toivottavasti vihdoin nahdaan pingviineja (Nea alkaa olla karsimaton), kun tahan asti on nahty vain niista varoittavia liikennemerkkeja...
- comments