Profile
Blog
Photos
Videos
Menee nyt vahan naa kuvat sekaisin, kun ei ole edelleenkaan piuhaa mukana (se on turvallisesti autossa rinkan sivutaskussa, missa sille on paljon kayttoa..). Tama kuva siis sielta Queenstownista. Arvatkaa ketka ollaan kuvassa..?
Eilen ajettiin Queenstownista tanne Dunediniin. Majoituttiin Leith valley touring park leirinta-alueelle (15$/hlo/yo). Keskustaa lahin leirinta-alue, ihan siisti. Leirinta-alueelta kaupunkiin kuljettaessa matkalla on hieman ransistyneita taloja, patjat ikkunoissa jne.
Eilen vihdoin sitten nahtiin niita pingviineja (ja niistakin niita kuvia sitten myohemmin..). Ajettiin Otago peninsulaan, joka on niemi Dunedinin edustalla, jota pidetaan erityisen ekosysteemin omaavana. Siella ajettiin ensin aivan niemen karkeen, jossa on albatrossien pesima-alue. Paljon lintuja, Sanna tykkasi erityisen paljon.. Ja hirvittava tuuli, melkein lahti lentoon sen mukana.
Sielta ajettiin penguin placeen aika lahella niemen karkea. Paikka on pingviinien suojelualue, jonne on niiden turvaksi istutettu metsaa (jonka kasvamiseen menee 500 vuotta), jossa ne voivat olla suojassa paahtavalta auringolta ja tehty pesimapaikkoja. Muuten pigviinien elamaan ei puututa, ne elavat siella ihan 'normaalia' elamaa, hankkivat oman ruokansa meresta jne. Siella osallistuttiin kierrokselle, jossa saatiin ensin paljon tietoa paikasta ja pingviineista (siis kelta-silma-pingviineista joita alueella on, muualla myos blue pingvins). Sitten kaveltiin nakosuojissa katsomaan itse pingviineja. Paastiin ihan alle metrin etaisyydelle. Niita katsottiin suojien seinassa olevista 10 sentin aukoista, jotta ei oltu uhkaavia pigviinien mielesta. Nahtiin myos merelta tulevia pingviineja, jotka jaivat ensin rannalle viilentamaan itseaan. Oppaana oli skotlantilainen mies, josta Sanna pingviinien lisaksi viehattyi. Tai siis lahinna miehen aksentista. Ei miehessakaan sinansa mitaan vikaa ollut, hieman liian vanha ja perheellinen.. Paastiin myos hanen vihkoonsa, koska oltiin ensimmaiset suomalaiset kierroksella.
Kelta-silma-pingviineja on vain 4000 jaljella koko maailmassa ja ne kaikki asuvat Uudessa-seelannissa. Naista 3000 asuu etelaisemmilla saarilla ja 1000 itarannikolla Christchurchista etelaan. Laji on siis todellisessa uhassa kuolla sukupuuttoon, koska sopivia pesimispaikkoja vahan (auringolta suojaavia puita kaadettu lampaiden laidunten tielta) ja paljon vihollisia. Kyseisella alueella asuu n.60-80 pingviinia. Juuri loppuvuodesta oli syntynyt poikasia, joista 75% kuoli kun yhtena paivana lampotila nousi 12->32 asteeseen. Nyt henkiin jaaneet poikaset olivat n.9 viikon ikaisia (ja jo ihan aikuisen kokoisia). 15 viikon ikaisena poikaset lahtevat pesasta. Taman jalkeen ne hakeutuvat merelle, jossa ne viettavat n.2 kk ja opettelevat elamaan yksinaan (uimaan, kalastamaan jne.). Merella ne uivat Kaikouran seudulle (jossa oltiin niita valaita katsomassa). Jos ne tasta reissusta selvityvat hengissa (85 % kuolee reissussa), ne palaavat maihin takaisin 'kotirannalleen' ja joutuvat opettelemaan uudelleen kavelemaan. Ne myos joutuvat taistelemaan pesimispaikasta omia vanhempiaan vastaan (jotka eivat tunne omia poikasiaan, julmaa..). Keltasilmapingviinit ovat 'erakkoja', toisin kuin blue pingvins, jotka liikkuvat laumassa. Keltasilmapingviinit liikkuvat myos valoisaan aikaan, blue pingvins palaavat merelta vasta kun on pimea.
Illalla kaveltiin leirinta-alueelta kaupungin reunalle syomaan ja nahtiin vain muutamia ihmisia liikkumassa, autiota oli.. Tanaan ollaan kierrelty kaupunkia poikkeuksellisen vasyneina, ilmakin on vahan pilvinen. Paljon jyrkkia katuja taallakin kuten Queenstownissa, jossa oltiin katsottu kartasta reitti leirinta-alueelle mutta viimeisen kaannoksen jalkeen edessa oli niin jyrkka katu ettei automme siihen kyennyt. Huomenna matka jatkuu Christchurchiin.
- comments