Profile
Blog
Photos
Videos
Vaikka meista ei ookaan vahan aikaan kuulunut, niin kaikki aivan mahtavasti. En tiia ehtiko ketaan muu kuin aidit huolestua, mutta niille on sitten laitettu tekstiviestia. Tosin kannykassa ei taalla aina kenttaa ja nettimahdollisuudetkin hieman vahaisemmat ja koska ei oo kylma niin ei tarvii lammitella koneen aaressa vaan voi nauttia luonnosta.
Ollaan yritetty pitaa tata blogia vahan niinkuin omanakin paivakirjana, kun ei enaa hetken paasta muista missa on ollut ja mita tehnyt, joten ollaan netti-valipaivienkin jalkeen kirjoitettu sille paivalle, kun tapahtumat osuneet, mut nyt ollaan jo niin sekaisin ajasta ja paikastakin et kirjoitetaan nyt tahan kaikki. Lisaksi ollaan muututtu vasenkatisiksi, joten jos sanat sekaisin, niin se johtuu siita eika tasta viinista !
Alkuun pieni yhteenveto, jos et jaksa lukea enempaa: taalla on aivan MAHTAVAA, nama maisemat on epatodellisen upeat! Onhan sita juttuja kuullut ja odotuksetkin oli korkealla, mut taalla on oikeesti niin kaunista, et melkein itkettaa (ainakin Neaa ). Pohjois-saarella melkein naki Frodon ja Reppulin vaeltamassa (siis siita Taru Sormusten Herrasta -elokuvasta) ja taalla etela-saarella sitten onkin niin ihmeellista, et turha yrittaa sanoin kuvata. Suositellaan kaikille matkaa tanne.
Viime blogi-paivityksen jalkeen siis ensin nukuttiin jetlag pois ja seuraavana aamuna lahettiin Aucklandissa kohti Sky Toweria, joka korkea torni keskella Aucklandia ja josta mahtavat nakymat, kuulema, meidan siella ollessa nimittain satoi vetta ja oli pilvista, joten nakyvyys heikko. Mentiin nyt kuitenkin koko rahan edesta niin korkealle, kun paasi, kun oli viimeinen paiva Aucklandissa. Siella korkealla, alaspain katsottaessa todettiin et ei tarvii benji-hypyn teosta haaveillakaan. Yritetaan siis olla erilaisia ja paasta Uudesta Seelannista tekematta benji-hyppya...Sitten kaytiin hieman ostoksilla kaiken tarpeellisen suhteen ja suunnattiin lentokenttabussilla lentokentalle, josta piti olla kuljetus firmaan, josta olimme jo Suomesta kasin vuokranneet matkailuauton. Lentokentalla kyytia odotellessa meinasi jo usko loppua, mut tulihan se kuljetus ja vei meidat lahella olevaan autovuokraamoon.
Autovuokraamossa ensin kaytiin vahan papereita lapi ja maksettiin viela lisamaksu (220 NZ$ l. n. 90e), joka tuli siita, etta otetaan auto eri paikasta, kun jatetaan (Auckland ja Christchurch). Sitten saatiin pieni esittely autosta, jonka olisi voinut kuunnella paremminkin, kun on hieman kysymyksia herannyt tassa matkalla, mut hyvin ollaan selvitty . Saatiin muuten tuplapeitto, eli toinen (Sanna) nukkuu 2-hengen peitolla ja toinen (Nea) makuupussissa.
Taallahan tosiaan siis ajetaan vasemmalla puolella tieta, mika on ollut helpompaa kuin mita etukateen ajattelimme. Alkuun tuotti hieman ongelmia muistaa vaistaa ensin oikealta tulevaa (ja Sannalle tulikin yksi lahelta piti tilanne liikenneympyrassa, joita on muuten taalla ihan pirusti ja niissa siis kierretaan vaaraan suuntaan - Nea kaantyi myos kerran vaaralle kaistalle, mutta onneksi ei ollut vastaantulijoita). Vaikeinta on ollut vaihtaa vaihteita vasemmalla kadella (ja ne on pakettiautossa hieman turhan korkealla), muutaman kerran on mennyt vaihteet sekaisin (lahinna 1 ja 3 valilla, onneksi ei ole oma kone kun huutaa..). Vaikeaa on myos kaantaa rattia jyrkassa mutkassa (joita taalla on PALJON), vaihtaa vaihdetta ja laittaa vilkku paalle (vilkku ja pyyhkimet on kuitenkin samoin pain kuin meilla..). Olimme todellakin varautuneet ajamisen suhteen pahimpaan (ennakkovaroitusten mukaan), mutta siihen nahden se on sujunut hyvin ja ollut sujuvaa. Olemme jopa monesti nopeampia kuin henkiloautot (olemme ristineet kyseiset kuskit Margiteiksi - ANTEEKSI Sannan aiti), ajamme tasaisella jopa 110km/h (emme tosin ole aivan varmoja pitaako meidan noudattaa pakettiautojen vai matkailuautojen nopeusrajoituksia, kun automme on matkailuautoksi muutettu pakettiauto eli 2.7x6.6m). Vasemmalla istuvaa kuitenkin edelleen pelottaa aina valilla.
Muutamiin kummallisuuksiin olemme myos tormanneet liikenteessa. Mutkista varoittavien liikennemerkkien tajuaminen kesti hiukan aikaa, nyt luulemme, etta niissa olevilla lukemilla tarkoitetaan mutkan kulmaa asteissa. Taalla on myos paljon kirjoituksia liikennemerkeissa, jotka meilla vain tarvitsee ymmartaa itse merkin perusteella. Tietyon jalkeen kuitenkin aina kiitetaan, ei Suomessa..
Aucklandissa autovuokraamosta isolle tielle oikeaan suuntaan paasy oli hieman vaikeaa, sen jalkeen suunnistaminen on sujunut mutkattomasti...etenkin taalla etela-saarella lansirannikolla, jossa on vaan yksi tie.
Aucklandista ajoimme siis ensin Rotoruan lahella olevalle Blue laken rannalla olevalle leirintaalueelle, jossa siis eka yo (38$, mutta alennuskortilla, jonka hankimme, 34$ l. n. 14e). Erittain ystavallinen tyontekija neuvoi meita ja herasimme ohjeiden mukaan seuraavana aamuna siten, etta ehdimme (tosin juuri ja juuri) Wai-o-tapulle katsomaan Lady Knox-geisirin purkausta. Nean mielesta Islannin geisirit purkautuivat korkeammalle, mut vahemman aikaa, joten hieno oli tamakin. Sitten suuntasimme samalla lipulla (27,5$/hlo) thermaaliseen puistoon, jossa siis kuumia lahteita, jotka muodostuneet kauan sitten. Aika vaikuttavia ja kuuma oli ilma siis muutenkin. Lisaksi haju oli paha, koska lahteet haisivat rikille, kun kerran syvalta maanperasta tulevat.
Taman jalkeen suuntasimme Taupo-jarvelle, jossa kavimme syomassa ja kavelylla. Taman jalkeen ajoimme ita-rannikolle Napieriin. Matkalla pysahdyimme ihailemaan Huka falls-putouksia. Hienoja olivat! Napierin leirintaalue oli rannalla, mutta hieman tuulista ja alue sinansa melko mitaton (Bay view snapper holiday park, 36$ yht.). Illalla varasimme puhelimitse liput lautalle Pohjois-saarelta etelaiselle. Aamulla sitten aikainen heratys ja 5h:n ajo Wellingtoniin, josta lautta lahti. Loysimme suoraan perille, jopa huonoista opasteista huolimatta. Lipuntarkastaja mies innostui kuullessaan meidan olevan Suomesta ja kertoi seurustelleensa suomalaisen naisen kanssa, tosin nimessa oli C, minka kerroimme olevan ei-suomalaista, joten mies taisi jaada miettimaan oliko hanta huijattu....
Lauttamatka Pictoniin kesti 3h. Etsinnoista huolimatta emme loytaneet tax free -kauppaa tai karaokea, mutta kannella maisemat upeat! Hinta ale-kortilla (sama kuin leirintaalueelle) 370$ auto ja ihmiset yht. Pictonin satamaan saavuttaessa pieni paniikki ehti tulla, kun luulimme kadottaneemme automme, mutta puolet autoista olikin pakattu vastakkaiseen suuntaan kuin muut ja hamaannyimme siita, koska etsimme autoamme jonon peralta, mutta vaarasta jonon suunnasta. Autokansia oli vain yksi. Kavimme kuitenkin myos junakannella varmuuden vuoksi etsimassa...Tasta hatakasta selvittyamme aloimme pohtia, miten siita lautasta ajetaan ulos, kun vain takanamme oleva luukku oli auki ja rekkojakin oli parkkeerattu kumpaankiin suuntaan. Viidesta kaistallisesta autoja 3 reunimmaista (joilla nokka ulosmenoa kohti) ajoivat ensin ulos ja sitten vasta muut siten, etta kaytiin lautan peralla tekemassa u-kaannos. Meilta onnistui ihan hyvin, mutta mm. edessamme oleva bussi joutui hieman vekslaamaan, kun ei kaantynyt kerralla. Niiden rekkojen vekslaamista ei paastykaan nakemaan. Kaiken kaikkiaan siis kateva systeemi.
Nyt kolikot loppuu, jatko seuraaa......
- comments