Profile
Blog
Photos
Videos
Ihan ensiksi etukateisonnittelut Sannan kummipojalle Teemulle, jolla on 13 vuotissynttarit ensi viikolla !!!!
Nyt olemme jo Potosissa, mutta juttu jai viimeksi Copacabanaan. Kavimme Copacabanassa katsastamassa katedraalin, jossa oli myos kuuluisa virgen de candelaria (paikallisten versio neitsyt mariasta). Koska oli karnevaali, se oli esilla kirkossa. Katselimme myos aikamme karnevaalihumua (kylla nama paikalliset jaksavat, juhla jatkui jo ties monetta paivaa, paksut vaatteet paalla auringon paistaessa..). Katedraalin edessa vihittiin perinteiseen tyyliin autoja (sen uskotaan tuovan hyvaa onnea ja turvallista matkaa), vihkimiseen kuuluu mm.oluen ruiskuttaminen auton paalle.
Copacabanasta starttasimme keskiviikkona kohti La Pazia. Olimme katsoneet, etta puolilta paivin lahti "turistibusseja" ja tahtasimme siihen. Oli ihana nukkua pitkaan ja syoda hyva aamiainen hotellilla. Kiertelimme eri toimistoja ja yritimme valita "parhaan" bussiyhtion. Paikallisbussit siis ovat aika pienia, tayteen ahdattuja ja katto taynna tavaraa. Valitsimme saman bussifirman, milla olimme tulleet Perusta (Colectur). Lipussa luki kuitenkin Diana Tours, johon kaikki kyseisella firmalla Perusta tullessa vaihtoivat. Kaikki hienommat bussit nayttivat menevan vain Peruun pain. Bussi oli aika lailla paikallisbussin nakoinen, siis pirun pieni. Tavaratila katolla.. Nea jai "lastaamaan" meidan rinkkoja kyytiin ja Sanna meni sisalle varaamaan paikat. Mika osoittautuikin fiksuksi vedoksi, koska lippuja oli myyty enemman kuin paikkoja oli (liput on taalla kasin kirjoitettuja ja niita myydaan monesta eri paikasta, joten miten niilla voikaan olla hajua, koska bussi on taynna..). Poika kavi kylla moneen kertaan laskemassa matkustajia ja totesi jossain vaiheessa, etta meita on liikaa, mutta huusi vain lastausmiehille, etta jatkakaa vain.. Miehet kirosivat meidan rinkkoja katolle nostaessa, etta onko siella varmasti vain vaatteita.. Ettei kuitenkin olisi kultaa ja hopeaa.. Sannalla on lahinna kaynyt mielessa jos joku on piilottanut tiiliskivia rinkan pohjalle, kultaa tai hopeaa ei ole loytynyt..
Kun bussi oli taynna, yksi poika kiipesi itse katolle hakemaan oman rinkkansa pois, koska paikkoja ei enaa ollut. Me muut ahtauduimme bussiin. Ja niin matka alkoi.. Matkan sanottiin kestavan 3 tuntia ja sen se suunnilleen kestikin. Hinta 30Bl/hlo eli n.3e. Matkan hauskin osuus oli "lossimatka" Titicaca•jarven yli. Nea olikin lukenut matkaoppaasta, etta matkaan kuului jarven ylitys. Aiemmin se tehtiin bussissa istuen, mutta kun yksi bussi upposi kaikki matkustajat sisallaan, sen jalkeen saadettiin "laki", etta matkustajat menevat eri veneella. Kuvista voitte paatella, etta ihan fiksu paatos.. Me siis hyppasimme bussista pois ja menimme pienella veneella yli (hinta 1.5Bl/hlo). Jalleen vene aika taynna ja ajoi syvalla. Ei onneksi horpannyt vetta.. Vaikka matka oli lyhyt, oli merenkayntia (vai pitaisiko sanoa jarvenkayntia) aika paljon. Bussit menivat omilla "veneillaan".. Uskomatonta meininkia.. Suomessa paikalla olisi lossi, mutta toisaalta talla tavalla tyollistettiin aika monta ihmista. Oli lipunmyyjaa, •tarkastajaa ja kaikenlaisia veneenkuljettajia.
Pysahdyspaikalla oli myos mahdollisuus kayda vessassa. Matka jatkui aika lailla samoissa merkeissa. Ilmastointi takalaisissa busseissa tapahtuu pitamalla ikkunoita auki, mika on hiekkateilla vahan huonompi juttu. Ja kun loppumatkasta alkoi sataa, pitaa ilmastointi sulkea.. Tavarat oli peitetty pressulla, kaikki naytti olevan tallessa (opaskirjoissa varotetaan, etta tarvittaessa pitaa itse menna sitomaan tavaransa) ja olivat jopa kuivia (ja puhtaampia kuin monesta alatavaratilasta otettaessa).
Maisemasta saattoi pikku hiljaa paatella, etta saavuimme kaupunkiin. Molemmat odotimme matkaoppaissa mainostettua henkea salpaavaa maisemaa, joka hetken kuluttua tulikin. Kaupunki kun on rakennettu vuorten valiin laaksoon, eli ainoa mahdollisuus laajentua on ylospain.. Matkaoppaasta oli luettu, etta Copacabanasta tulevat bussit saapuvat hautausmaan lahelle, keskustan ulkopuolelle (hieman epailyttavalle alueelle). Kuitenkin seurailimme kartasta, miten kiertelimme ihan ihmeellisesti kuin ympyraa keskustassa. Paadyimme sitten kyseisen firman toimiston eteen aivan keskustaan, vilkkaan kadun varrelle (kadut siis erittain kapeita ja jyrkkia, useimmiten yksisuuntaisia). Siihen sitten vain bussi parkkiin ja tavaroita purkamaan.. Olimme aivan sattumalta aivan hostellin vieressa, jota olimme matkaoppaasta katselleet. Hyva siis meille, paasimme kavellen perille.
Illalla jaksoimmekin sitten vain kayda vahan kaupunkia katsastamassa ja syomassa. Olimme lahes paikan ainoat asiakkaat, eika ruokakaan ollut kovin erikoista.. Kavimme lisaksi ostamassa bussiliput La Paz•Oruro ja junaliput Oruro•Uyuni. Maan yksi ainoista junaradoista lahtee Orurosta alaspain ja junia kulkee vain muutaman kerran viikossa. Hieman paremmaksi kehuttu Expreso del Sur•juna menee vain tiistaisin ja perjantaisin ja tahtasimme perjantain junaan. Mutta koska nyt ei ole sesonki, ei junalippujen hankkiminen ilmeisesti olekaan niin hankalaa. Tosin myohemmin saimme tietaa, etta junarata Uyunista etelaan oli poikki (ilmeisesti silta katki?) ja juna meni siis vain Uyuniin asti. Se tosin riitti meille. Myohemmin tapaamamme suomalaiset olivat muutamaa paivaa aiemmin yrittaneet ostaa junalippuja, mutta niita ei heille myyty koska sanottiin, ettei juna kulje lainkaan. Jalleen loistava ajoitus..
Hostellimme oli La Posada de la Abuela Obdulia, aivan keskustan kasityolaiskadun varrella. Huone oli pitkasta aikaa tosi lammin (tosin La Pazissakin oli paljon lampimampi), hinta 230Bl/yo sisaltaen hyvan aamupalan ja ilmaisen netin. Muutenkin tosi kiva paikka.
Seuraavana paivana kiertelimme hieman lisaa kaupunkia, tai toisin sanoen vahan harhailimme kaupungilla, koska kaupungissa ei ihmeemmin nahtavyyksia ole, me kun ei olla tavattu museoissa kayda. Tosin aivan hostelliamme vastapaata olisi ollut koka•museo, johon jopa olisimme halunneet menna, mutta missasimme aukioloajat.. Kaupungilla kavellessamme naimme miehen, joka olisi voinut olla suomalainen.. Paalta kaljuuntuvat hiukset ja ne vahat roikkuvat oli laitettu muutamalle pikkuletille. Tiukka trikoopaita sullottu housuihin.. Yllatykseksemme han alkoi puhua meille suomea, mutta osoittautuikin virolaiseksi. Yritti antaa meille vinkkeja kaupungin suhteen, mutta ei mitaan mita ei olisi jo tiedetty. Liukenimme hiljaa takavasemmalle..
Pidimme "puiston"penkilla pienta juomataukoa, kun saimme kimppuumme useita kengankiillottajapoikia. Taalla niita on paljon ja monilla paassaan kummallinen kommando•mallinen pipo. Ei siis nae silmia eika naamaa muutenkaan. Meilla kun ei oikein ole kenkia mita kiillottaa (vaelluskengat ja sandaalit), olemme tahan saakka kohteliaasti kieltaytyneet palvelusta. Nyt osui sen verran sopo pikkupoika kohdalle, etta suostuimme. Hinnaksi han sanoi 1 Bl eli ei yhtaan mitaan. Han huusi veljensakin paikalle, koska meitahan oli 2. Monenmoista rattia ja purnukkaa kaivettiin tarvikepakista. Ensin kengat ilmeisesti pestiin (?) jonkinlaisella saippualiuoksella. Sitten puunattiin ja laitettiin erilaisia tokotteja. Poika huomautti Nealle, etta kenka on hieman rikki. Joo, tiedossa oli.. Sannalle laitettiin jotain vaseliinipohjaista ainetta, jota poika kehotti ostamaan kotiinkin. Loppujen lopuksi hinta olisikin ollut 20 Bl/hlo eli aikamoinen hinnan nousu! Johtui kuulema hienoista aineista mita he laittoivat. Maksoimme loppujen lopuksi pitkan taistelun jalkeen 5Bl/hlo. Ja poistuimme paikalta kengat hieman kostean tuntuisina..
Loppupaivan kulutimme ankarasti shoppaillen, siis niita kasitoita. Taalla ei juurikaan turisteista olla kiinnostuneita (toisin kuin esim.Perussa), kaupassa ei esimerkiksi saateta reagoida lainkaan, vaikka menee sisaan, eika taksikuskit vaivaudu nousemaan autoistaan. Yhdessa kaupassa ei Sannan likainen seteli kelvannut, epailivat oliko se aito (kyseessa oli 10Bl.). Ihan niita samoja likaisia seteleita taalla saa joka paikasta.. Hieman paasi muutama kirosana, kun pakkailimme sitten illalla kaikkia ostoksiamme rinkkoihin.. Viela kun ei voi heittaa mitaan pois, kun on jaljella seka kylmahkoja etta lampimia paikkoja.
Seuraavana aamuna olimme sopineet matkatoimiston tatin kanssa, etta han tulee noutamaan meidat hotellilta ja menemme yhdessa bussiasemalle (koska tati sanoi, ettei bussilippuja voi ostaa aiemmin kuin kyseisena aamuna?). Han oli jopa ajoissa paikalla, me olimme vasta aamupalalla. Luulimme, etta han oli tilannut taksin valmiiksi, mutta ei sentaan.. Menimme viereiseen kadunkulmaan taksia metsastamaan. Ei onnistanut, joten lahdimme kapuamaan jyrkkaa katua ylospain. Hieman tuotti hankaluuksia painavat rinkat selassa.. Niin hyvin ei olla sentaan korkeaan ilmanalaan totuttu, kaupunki kun on 3700 m korkeudessa.. Saimme loppujen lopuksi taksin, kuski ei toki tallakaan kertaa tullut auttamaan rinkkojen kanssa. Olisi ehka kannattanut, hanen takaluukkunsa saattoi kokea hieman kovia meidan runnoessamme sinne rinkkojamme. Nea paasti pari valittua sanaa ja ihan espanjaksi, jotta kuskikin ehka ymmarsi. Aamulla oli muutenkin ollut hieman pinna kirealla, kun hostellilla ei ollut vaihtorahaa. Se on sinansa taalla ihan yleista, mutta mista hitosta me sita vaihtorahaa saadaan, kun automaateista tulee paaasiassa satasia. Aina ei ymmarrys riita, vaikka pitaisi..
Bussiasemalla kuski sitten tulikin jo auttamaan rinkkojen kanssa! Menimme tatin kanssa sisaan ja maksoimme bussiasemaveron eli 2Bl/hlo. Tatilla yllattaen olikin liput jo valmiina ja han vain saattoi meidat oikealle "laiturille". Bussin lahtoon oli viela puoli tuntia aikaa. Kavimme katsastamassa bussin. Ehka joskus ollut ihan hieno, nyt jo aika lailla ransistynyt.. Laiturin ovella istui tyontekijan nakoinen mies, jonka funktio ei meille ihan selvinnyt. Han vain viittiloi meita eteenpain, mutta bussissa vain nukkui 2 miesta. Odotimme aikamme laiturilla ja lopulta poika tuli laittamaan tavaramme bussiin. Saimme jalleen "kuitit" rinkoistamme, tosi turvallinen olo.. Talla kertaa tavaratila alhaalla. Bussi alkoi tayttya vasta kun oli lahdon hetki, kaikki muut oli paikallisia, olimme siis ainoat lankkarit..
Jalleen kaupungista noustessa mahtavat nakymat! Matka sisalsi pirusti pysahdyksia ja paikallisia tuli ja jai pois mita kummallisemmissa paikoissa.. El Altolla oli jonkinlainen mielenosoitus. Pirusti ihmisia (alkuperaisvaestoa, indigenous) tiella, joten bussit ym.autot joutuivat ajamaan erittain kuoppaista ja mutkittelevaa tienvierustaa. Sannaa aika lailla pelotti, etta bussi kaatuu.. Matka kesti yhteensa 4 tuntia aiemmin mainitun 3 tunnin sijaan, hinta toimistosta 35Bl (normaalisti ilm.n.20Bl). Hieman oli jo pissahata.. Laukkuja purkaessa sitten vaaditiin taas kuittien vastinkappaleet, vaikka meilla oli ainoat rinkat ja me olimme ainoat jotka koko vastinkappaleet oli saaneet! Ja kyseessa oli sama mies joka laukkujamme lastasikin..
Meidan siis piti olla Orurossa klo.13 ja juna lahti 15.30. Asemalla piti olla tuntia aiemmin. Koska olimmekin tunnin myohassa, ei ruokailulle jaanyt aikaa. Ostimme kojusta siis lisaa evaita.. Ostimme sen verran paljon, etta papalla oli hieman vaikeuksia laskun kanssa ja jonkinlainen laskuvirhe taisikin tapahtua tai sitten kyseinen koju oli pirun halpa (tajusimme asian vasta jalkikateen).
Olimme ottaneet liput "ykkos"luokasta. Hinta toimistosta 121Bl/hlo, lipussa luki 101Bl. Siis n.7 tunnin junamatkasta. Vrt VR:n hinnat!! Lipussa luki, etta asemalla piti olla tuntia aikaisemmin ja jattaa matkatavarat. Oli vain hieman vaikeuksia loytaa, etta mihin, kun paikkoja ei oikein ollut merkitty. Loysimme kuitenkin ja jatimme rinkkamme jalleen sedille. Ykkosluokan ovella oli oikein seta auttamassa paikan loytamisessa..
Vaunumme ei edes tullut ihan tayteen. Matkassa oli myos poikkeuksellisia japanilaisia poikia, he matkustivat ihan ilman ryhmaa! (taalla ei juurikaan ole japanilaisryhmia nakynytkaan, vain travellaajia). Kun juna lahti liikkeelle, tajusimme, etta kaikki istuimme selka menosuuntaan. Japanilaispojat hoksasivat etta penkit saa kaannettya (kuten japanin junissakin tehtiin, tosin ennen matkustajien sisaanmenoa ja ihan automaattisesti). Kaantelimme siis penkkimme toisin pain. Kyseessa taisi olla hoyryjuna tai ainakin aika sankkaa savua naytti tulevan (olimme siis aivan veturin takana). Se siis siita ilmastoinnista.. Oli meidan vaunussa tosin yksi poytatuuletinkin, mutta sen teho ei riittanyt ihan koko vaunulle.. Henkilokunta kavi tosin rateilla tiivistamassa veturiin pain olevaa ovea..
Hienot oli taas maisemat. Raiteet nayttivat paikoitellen kulkevan veden paalla, tasta kuvia myohemmin. Hieman heiluvaa oli meno, siis enemman kuin Pendolinossa. Ykkosluokan hintaan sisaltyi snack, johon oli ihan omat liput (joiden tarkoitus ei ihan selvinnyt, kun kaikki kuitenkin saivat saman snackin..). Leipa, jonka valissa jonkinlaista kana•paprikatahnaa ja kokis. Auringonlasku oli myos aikamoinen. Olimme jalleen varautuneet runsailla vaatteilla, mutta junassa olikin lammitys!
Ja jalleen vessa kutsuu, joten juttu jatkuu myohemmin..
- comments