Profile
Blog
Photos
Videos
Saariretkeilymme onnistui kuin onnistuikin alkuvaikeuksien jalkeen ja nyt ollaankin jo La Pazissa.
Veneesta myohastymisen jalkeen tapettiin siis aikaa Copacabanassa ja syotiin lounas. Kl. 13.30 lahti vene kohti Isla del Solia ja talla kertaa me olimme hyvissa ajoin jo rannassa odottamassa. Paatti oli kaksi kerroksinen, eli sisatilat ja katto. Suuntasimme katolle. Pelastusliiveja ja muitakaan turvavalineita ei tietenkaan ollut. Vene ahdettiin melko tayteen (tai luulimme sen olevan ahdettu tayteen, kunnes opimme lisaa ahtaamisesta paluureissulla). Kun miehisto oli keppien avulla saanut meidat tyonnettya laiturista pois ja moottorit kaynnistetty ne sammutettiin ja alkoi ihmisten uudelleen asettelu. Eli katollaolijoiden piti siirtya eteenpain, koska painoa oli liikaa takana. Taman jalkeen paastiin jalleen liikkeelle. Nopeus ei ollut paata huimaava, mutta edettiin kuitenkin. Viima teki matkasta hieman kylman, vaikka aurinko paistoikin. Maisemat olivat kuitenkin nautinnolliset.
Matka kesti n.1,5tuntia (hinta 10 Bl. eli n. 1€) ja paadyimme saaren etela-paahan Yumani-kylaan. "Paasymaksu" saarelle oli 5 Bl (muistaaksemme..). Kyla on rakennettu jyrkkaan rinteeseen ja suurin osa hostelleistakin sijaitsi korkealla. Aivan rannasta lahtivat vanhat inka-portaat, joiden yla-ja alapaassa oli 3 lahdetta. Portaiden nousu tuotti hieman hengastymista, mutta onneksi ei ollut kiire, joten saatiin rauhassa puuskuttaa... Nousimme lahes saaren huipulle asti, kun loysimme hostellin, joka oli matkaoppaassa mainittu. Ensin olimme jo ottamassa 2 hengen huonetta jaetulla kylpyhuoneella ja hienolla nakymalla. Sitten kuitenkin kaytiin vahan keskustelua uudelleen ja selvisi, etta huone omalla kylpyhuoneella sisaltaen pyyhkeet, saippuan, WC-paperin ja aamupalan maksoi vain 30 Bl. enemman kuin tuo ensimmainen valintamme. Itse aamupala olisi erikseen maksanut kuitenkin 18 Bl. joten paadyimme jalkimmaiseen vaihtoehtoon. Nakyma tasta toisestakin huoneesta oli hieno. Myohemmin huomasimme, etta Sannan ihailija-poika Copacabanasta (johon tormasimme karnevaaleilla) oli samassa hostellissa, toisen blondin kanssa. Oli loytanyt parempaa seuraa, kun Sanna oli hiukan nihkea..
Asettauduttuamme taloksi lahdimme hieman kiertelemaan saaren etela-karkea ja otettiin valokuvia (ihan vaan muutamia...). Hyvissa ajoin ennen aurinkolaskua etsittiin ravintola saaren huipulta hyvalla nakymalla, jotta voimme syodessa ihailla auringonlaskua jarven yli. Oli melko pilvista, joten ihan taydellista auringonlaskua ei nahty, mutta ihan hieno kuitenkin. Ruoka ko. ravintolassa ei ollut kummoista, mutta saatiin kuitenkin maha tayteen. Jostakin syysta kala maistui maatuneelta, kuten maakellarilta...jai siis suurimmaksi osaksi syomatta. Taman jalkeen olikin aika suunnata takaisin omalle hostelille. Matka oli alamakea, joten ei hengastymista. Etenemista kuitenkin haittasi se, etta saarella ei ole valoja ja auringonlaskun jalkeen on yleensa melko pimeaa. Mehan olemme kaiken huomioonottavia ja kokeneita retkimatkaajia, joten olemme Suomessa pakatessamme ottaneet erilaiset olosuhteet huomioon. Mukanamme reissussa on siis otsalamput, linkkuveitset yms. Talla kertaa vaan nuo kaikki tarvikkeet olivat siella Copacabanassa rinkassa eika pikkurepuissamme mukana retkellamme saarella, jossa ei ole mitaan!!! Hetken aikaa haukuttiin itseamme ajattelemattomuudestamme, mutta selvisimme kuitenkin hyvin hostellille (saarella lahinna yksi tie/polku ja tassa kylassa se oli tehty melko vaaleista kivista, joten ne hieman nakyivat pimeassakin).
Emme myoskaan olleet ottaneet minkaanlaista ajanvietetta mukaan (repun painon minimoimiseksi), joten menimme melko aikaisin nukkumaan. Seuraavana aamuna herasimme hieman ennen kl. 7, koska hostellin aamupala oli ilmoitettu aukeavaksi kl.7. Ensimmaisena totesimme, etta ulkona hieman tihuttaa, mutta ei sentaan satanut yhta lujaa, kuin edellisena aamuna. Taman jalkeen seurasi ikavampi yllatys: hanasta ei tullut vetta. Kuumaa vetta nyt emme olleet odottaneetkaan, kun illallakin se oli ollut jaakylmaa (huom. huonekin melko kylma), mutta edes muutama pisara olisi ollut kiva saada naamalle ja hampaille heitettavaksi. Nea heitti sitten ulkovaatteet paalle ja meni selvittamaan asiaa. Kahden erillisen selvittamisreissun jalkeen (Nea kaveli siis myos jonkin matkaa tieta ylospain rinnetta pitkin) tuloksena se, etta ketaan ei loytynyt mistaan (edes raivokkaiden kaikkiin mahdollisiin oviin ja ikkunoihin hakkaamisen jalkeen), joten keneltakaan ei voinut kysya vedesta (eika siita aamupalasta, kun kl. oli jo yli 7). Ainoat elolliset olennot, joita silmiin osui olivat 1 laama, 1 koira, 1 aasi ja 1 pikkulintu. Sitten vaan odotettiin...n. kl.7.45 alkoi tulla vetta. N. kl. 8 mentiin sitten aamupalalle. Aamupala paikassa yksi mies lakaisi lattiaa. Tivattiin silta aamupalaa, vastasi, etta aamupala on kun leipa tulee!! Tilattiin kuitenkin sedalta 2 aamupalaa teen kera, seta jatkoi lattian lakaisemista. Hetken kuluttua paikalle saapui nainen lapsen kanssa. Lapsi alkoi pakata koulureppuaan ja nainen tiskaamaan edellisen illan astioita. Hetki viela pidettiin aanta ja sitten nainen alkoikin keittamaan teeta. Jonkin ajan kuluttua lattianlakaisija-seta saapui ylarinteesta kadessaan iso pussi taynna leipaa. Eli se leipa tuli, heti kun sen haki!! Hotkaistiin siis aamupala, heti kun sen olimme saaneet ja lahdimme matkaan kohti saaren pohjoiskarkea n.kl.9 eli 1,5 tuntia suunniteltua myohemmin. Toivoimme vain, etta me kavelemme nopeammin, kuin matkaopas sanoo matkaan menevan: matkaoppaan ohje oli varata 5-6 tuntia, kun paikalliset sanoivat matkaan menevan 3 tuntia.
Saari tuli Inkojen aikaa erittain tarkeaksi pyhiinvaelluskohteeksi, koska Inkat uskoivat, etta luomisjumala Viracocha nousi Titicaca-jarvesta ja kutsui aurinkoa ja kuuta saarella olevasta kivesta. Eli paikka on kuin kaiken alku. Tuo ko. kivi Titikala sijaitsee saaren pohjoiskarjessa ja sen lahistolla on viela jaanteet ymparoivasta temppelialueesta (Sanctuario). Tavoitteenamme oli siis kavella saaren lapi tuonne Sanctuarioon ja pyhalle kivelle ja sielta hieman matkaa takaisin itarannalla sijaitsevaan kylaan nimelta Challapampa, josta veneen piti lahtea takaisin Copacabanaan kl.13.30. Aikaa oli aamusahlaamisen jalkeen taipaleen alussa jaljella 4,5 tuntia.
Taival sujui melko pilvisissa merkeissa, onneksi oli aamulla kuitenkin laitettu aurinkorasvaa.. Kavely oli aika uskomatonta, ei juurikaan muita ihmisia ja mahtavat maisemat! Pysahdyimme useasti nauttimaan maisemista ja ottamaan kuvia (aina ei ihan itselaukaisijalla otto onnistunut, siitakin muutamia todisteita..). Valilla naimme paikallisia paimentamassa lampaita/lehmia ym., mutta muita turisteja ei alkutaipaleella nakynyt. Melko pian olimmekin saren puolivalissa, jossa piti jalleen maksaa 10 Bl maksu. Tassa kohtaa yllatyimme kuinka nopeasti matka oli taittunut. Loppumatkasta tuli muutama muukin turisti ja taivaskin alkoi repeilla. Ensin sateen merkeissa, sitten auringon.. Sanctuariosta Challapampaan tuli hieman kiirekin, kun emme olleet varmoja, lahteeko vene takaisin klo.13 vai 13.30. No 13.30 tietenkin.. Oli myos kauhea vessahata ja kavimme paikallisessa "yleisessa" vessassa, josta pienet pojat veloittivat 1 Bl. Ja kurkkivat oven alta kun lankkaritytot kavi pissalla..
Satamassa oli jalleen useampia veneita, mutta me ostimme liput suoraan Copacabanaan menevaan veneeseen (muut pysahtyivat viela etelapaassa). HInta 20Bl. Vene osoittautui kaikkein pienimmaksi.. Jalleen vene lastattiin aivan tayteen, onnistuimme saamaan paikat "katolta". Hieman alkoi huolestuttaa, etta kuinka monta ihmista niin pieni vene oikein kantaa. Eika tietenkaan puhettakaan mistaan pelastusliiveista. Katolla istui myos hauskoja espanjankielisia tyttoja, jotka heittivat huulta kuskille veneesta ja sen kapasiteetista. Ja opastivat veneen ajamisessa ja suunnistamisessa. Paasimme kuin paasimmekin matkaan (odotimme viela kaikki viimeisetkin matkustajat, vaikka veneessa ei enaa ollut tilaa..). Taas jarjesteltiin painoa, talla kertaa osa komennettiin katolta alas ja meidat takapaahan istumaan. Vauhti ei todellakaan ollut paata huimaava, kaikki muut veneet menivat reippaasti ohi. Ja vaikka kyseessa oli suora vene, pysahtyi se myos saaren etelapaassa. Ja muutenkin meno oli hieman kummallista, kuski ilmeisesti yritti paasta mahdollisimman paljon myotatuulella ja sen vuoksi kierteli aika lailla.. Loppujen lopuksi paasimme kuitenkin turvallisesti perille, matkasta tosin aika vasyneina..
Palasimme hostlalle, saimme jalleen saman, ison 5-hengen huoneen, vaikka lahtiessa sita ei ollut mahdollista varata. Loppupaivan vedimme lonkkaa hostellilla, soimme hyvin ja menimme ajoissa nukkumaan. Seuraavana paivana matka jatkui tanne La Paziin, mutta nyt nalka voittaa ja juttu jatkuu myohemmin..
- comments