Berliini jäi taaksemme ja suuntana aivan toisenlainen kaupunki mitä edellinen.
J&M halusivat ehdottomasti viettää edes yhden päivän kauniissa pienessä kylässä saksan ytimessä ja se olisi Limburg an der Lahn, Frankfurt am mainista n. 70 km länteen.

Lähtöaamu oli jo valmiiksi pilvinen ja Reinhard varoitteli sisämaan sateisuudesta. Jo Berliini-Frankfurt-väli kesti neljä tuntia ja juna oli jostain syystä jäljessä. Frankfurtissa meidän täytyi vaihtaa paikallisjunaan mutta epäonneksemme kaikki linjat olivat pahasti jäljessä joten jouduimme odottamaan asemalla yli puoli tuntia. myöhästyimme siis seuraavastakin vaihdosta. Täydellinen matkaflow oli taas tasapainotettava pienillä vastoinkäymisillä.
No matkan varrella saimme viettää aikaa Niederhausenin autiolla asemalla ja nauttia sateesta ja mennä edestakaisin paikallisjunilla ja toljotella maisemia. Tämä Hessenin, sanotaanko osavaltio, muodostuu kahdeksasta pienestä kaupungista, mukaanlukien Limburg. Nuo kaikki kylät olivat täynnä perinteikkäitä saksalaisia taloja joiden keskeltä nousi lähes poikkeuksetta keskiaikainen kirkko, yksi tai useampi. Juuri tätä miljöötä me tulimmekin hakemaan.

Limburg an der Lahniin pääsimme vasta puoli neljän jälkeen ja juuri silloin taivas repesi kunnolla. M oli varannut hotellin jostain keskustasta ja menimme kysymään sen sijaintia. No ensinnäkään kukaan ei tietenkään puhunut englantia joten M:n täytyi yrittää selvitä keskinkertaisella saksan osaamisella. Toiseksi, hotelli oli varattu Limburgin toisesta osasta, Diez:stä. (Kävi ilmi että Limpurin osia oli 5 kpl..) Olimme jo aivan poikki ja sinne olisi matkaa 4 km. Sateessa painavien rinkkojen kanssa? No way. Aseman vieressä oli onneksi hotelli josta saimme varattua huoneen, mitä nyt vähän budjetista poiketen. (Yök, se haisi tupakalta ja suihkuvesi rikiltä)

Välikuolema ja sitten pienelle kierrokselle keskustaan. Kuvat kertovat kyllä enemmän kuin mitä pystymme kertomaan. Lahnin keskusta oli hyvin pieni, ehkä kilometri joka suuntaan. Ihania saksalaisia hirsitaloja vieri vieressä, kadut vilisivät ristiin ylös, alas taloissa joko perinteikkäitä, keskiaikaisesti sisustettuja ravintoloita tai pikkuputiikkeja.
Valitettavasti päivä oli sunnuntai, joten mikään ei ollut enää auki paitsi ravintolat. Etsimme ensimmäisenä paikan missä täyttää koko päivän huutaneet vatsat. Bongasimme perinteikkään ravintolan ja söimme sen päivän parhainta ruokaa ikinä.

Olimme niin iloisia tullessamme Linburgiin koska se oli aivan toisenlainen ja mitkä välimatkat! Nyt puhutaan max. 100 metrin välimatkoista . Jalkamme kiittivät. Jos Kööpenhaminassa tunsimme aikamatkustavamme 1700-luvulle, nyt olimme tulleet vähintään 1500-luvulle.
Maamerkkinä toimi 1200-luvulla rakennettu st. Georgen kirkko, kaupungin korkeimmalla kohdalla. Se oli tietysti kiinni mutta tornista olisi nähnyt varmasti kaikki Limburgin alueet. Itse kaupungin perustaminen menee jo vuodelle 910 jKr. Ei mikään uusi paikka siis.
Lahn-joki juoksi linnan alapuolella, sen varrella oli paikallinen (mylly?), ja muutenkin reitti joen varrella oli tajuttoman kaunis- kalliot ja puut olivat kuin Ronja Ryövärintyttärestä ja katsellessamme kiviseltä sillalta kukkulaa ja linnaa, tuntui kuin olisimme osa fantasiasatua.
Paikalliset asukkaat mahtoivat olla tyyniä tässä lintukodossa, ajattelimme.
Harmi ettei paistanut ja olimme varmasti huvittava näky muiden silmissä - harvemmin tuonne eksyy jotain outoa kieltä puhuvia sadetakki-ihmisiä sunnuntai-iltana.

Olimme silti onnellisia siitä että kaiken säätämisen jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin tähän historiaa huokuvaan rauhan tyyssijaan. Nyt olemme taas kokemuksen rikkaampia mutta matka jatkukoon.

Tschüs!
J&M