Helou!

Lomapäivämme sen kuin kuluvat pois. Olemme viettäneet aikamme siis sen mukaisesti makoilemalla altailla ja rantsulla. Olemme myös täydentäneet kotiamme siivousvälineillä. Oli varmasti aika hupaisa näky ajaessamme skoottereilla ostoksinemme. Teemulla oli valtava leipälaatikko ja muovipussi, ja minulla kolme erilaista moppia ja harjaa kädessä. Onneksi matka Jungceylonin kauppakeskukseen kestää alle 5min mopolla. Meillä ei vielä ainakaan ole siivoojaa, ja yritämme ainakin aluksi pärjätä ilman. Suurin huolenaiheeni ovat tuholaiset (torakat ym. öttiäiset). Siksi juoksenkin poikien perässä harjan ja luutun kanssa ja pyyhin kaikki mahdolliset muruset heidän jäljiltään. Hiekkaa tulee väkisinkin mukana rantsulta. Meillä on lemmikkeinä liskoja. Ne mahtuvat ovien raoista sisään, mutta ovat onneksi (kai) harmittomia.

Eilen oli vähän sateista, joten lähdimme mopoilla Phuket Towniin. Tarkoituksena oli vähän ajella ja lopulta etsiä Central Festival -tavaratalo. Matka vuoren yli sujui hyvin. Täytyy vain ajaa tien reunassa ja pitää silmät auki. Täällä on usein ratsioita, jotka pysäyttävät mopoilijoita tarkastaakseen ajokortin. Kypärä pitää olla päässä (ainakin kuskilla). Kypärättä ajosta voi saada sakon, joskin aika säälittävän. Itse en uskaltaisi aloittaa täällä mopoilua, mutta Eerolta vasemman puoleinen sujuu hyvin. Istun tyytyväisenä kyydissä ja pidän lujasti kiinni. Kävimme katsomassa koulumme kampusaluetta, tosin emme ajaneet aitojen sisäpuolelle. Ajelimme ympäri Phuket Townia, kunnes sattumalta löysimme Central Festivalin. Kiertelimme kaupoissa ja ihmettelimme.

Jouduin muuten ostamaan uuden kännykän ja liittymän tänään. Eilen illalla olin nimittäin altaalla ja odottelin Eeron uimista. Minulla oli kännykkä taskussa (en sitä tosin muistanut) ja se oli luiskahtanut aurinkotuolin patjalle. Lähtiessäni käänsin tai oikeastaan heitin patjan ylös nojaamaan tuoliin. En ollut huomannut kännykän luiskahtamista patjalle ja se lensi kaaressa reunan yli alas portaille. Kuulin kuinka kännykkä hajosi osiin. Emme löytäneet yhtään palaa puhelimestani, se oli lentänyt pusikkoon. Oli pimeää ja alkoi sataa kaatamalla. Sinne meni sekä suomen että thaimaan simkorttini sekä ainoa mukana ollut puhelimeni. Ostin siis tänään uuden nokialaisen 2000bahtilla, sekä uuden liittymän.

Tänäänkin satoi aika paljon aamulla, ja lähdimme vasta yhden jälkeen rannalle. Rusketusta alkaa olla jo, pisamia on tullut ja syntymämerkki on tummentunut. Kävimme illalla Karon Beachilla syömässä. Huomenna menemme sään salliessa Karonille ottamaan aurinkoa. Siellä pitäisi olla naapurin tanskalaispariskunnan mukaan parempi ranta, puhtaampi vesi ja paremmat aallot. Pojat ovat ostaneet bodyboardit, eivätkä Patongin aallot ole tuoneet tyydytystä lautailuun. Kata Beachilla (Karonilta yksi alaspäin) on tänä viikonloppuna surffikilpailut, joita ajattelimme mennä katsomaan.

Maanantaina aloitamme siis koulun Prince of Songkla Universityssa, Phuketin kampuksella. Ensimmäisellä viikolla ei ilmeisesti ole vielä ohjelmassa sen ihmeellisempää opiskelua, lähinnä orientaatiojuttuja. Harmi, että lomamme loppuu, mutta onhan se jo kestänyt kolme viikkoa eikä tänne lomailemaan olla tultu. Vai?

Terkuin, Minna