KENGURUMATKALAISTEN ITÄRANNIKON VALLOITUS JATKUU..

Saavuttuamme Port Macquarieen emme ole juurikaan päässeet nettiyhteyksien pariin, tai ainakaan toimivien sellaisten. Muutoin tähän astisissa majoituksissa on ollut jonkinlaiset wlan-yhteydet, mutta Ozzie Pozzie ei sellaisia valitettavasti tarjonnut. Huomenna eli tätä kirjoitusta julkaistaessa olemmekin jo saapuneet uuteen tukikohtaamme, joka sijaitsee edelleen Australian itärannikolla.

Viime päivät ovat olleet todella kuumia ja helteisiä ja tuntuu kuin pienelläkin liikuntasuorituksella saisi hien pintaan yhtä tehokkaasti kuin savusaunassa. Olemme kuitenkin sitkeästi kävelleet todella PALJON sekä yhtenä päivänä lainasimme majapaikastamme polkupyörät ja singahdimme tutkailemaan Port Macquarien rantamaisemaa. Kyseisellä reissulla totesimme, että Australiassa ei ole paljon panostettu polkupyöräilyyn. Muutamalla tienpätkällä oli jonkinlaiset polkupyöräradat ajokaistan sivussa, mutta muutoin jouduimme kiemurtelemaan jalkakäytävillä sekä autoteillä. Sinänsä jo haastavaa pelkästään suhaaminen "väärällä" puolella tietä..

Pääsimme kuitenkin turvallisesti Shelly Beachille ja rannalla ollessamme törmäsimme valtavaan Guanaan eli liskoon. Elukka oli tullut sademetsäalueelta rannalle etsimään ruokaa (jota kuulemma turistit joskus sinne jättävät). Se oli valtavan suuri ja väistämättä ensimmäinen reaktio oli ottaa hieman etäisyyttä ja ottaa kamera esiin. Photos, ofcourse! J Toinen dramaattinen eläinkokemus liittyy ensimmäiseen iltaan täällä Port Macquariessa. Olimme palaamassa kaupungilta illan suussa takaisin majapaikkaamme ja näimme joen yli lentävän valtavan lauman mustia lintuja. Väistämättä mieleen tuli Hitchcockin "Linnut" -elokuva kaikessa karmeudessaan.. No, siinä parvea tarkemmin tutkailtuamme huomasimme, että lintujen siivet olivatkin hieman oudon näköiset.. Lopulta tajusimme, että lepakothan siinä lentelee. Eli "lentävät ketut" siinähän lenteli (eng. Flying fox) ja mustia nisäkkäitä oli varmaankin tuhansia.. Hieman pelottava, mutta toisaalta hieno hetki oli seurata näiden siivekkäiden menoa valtavana parvena joen yli kohti merta..

Rantalöhöilyn jälkeen lähdimme takaisin kohti tukikohtaamme ja matkalla Heini muisti, että Koala-sairaalassa on ruokintatunti kello kolme iltapäivällä. Olimme sopivasti niillä nurkilla pyörinemme ja piipahdimme katsomassa suloisia pörröisiä otuksia, jotka nauttivat hellästä hoivasta sairaalamaisemissa. Sairaalaan oli juuri ennen tuloamme saapunut uroskoala, joka oli joutunut kahden auton kanssa törmäyskurssille. Reppana oli hieman sekaisin ja sai sairaalassa happea, jonka jälkeen se siirrettiin lääkärin kotiin jatkotarkkailuun. Sairaala on kuulemma ainoa koalakarhuihin erikoistunut sairaala New South Wales -alueella, joten toiminta-alue on melko laaja. Hienoa työtä he tekevät ja toiminta tarvitsee jatkuvasti lisärahoitusta esimerkiksi lahjoituksista.

Vaikka katukuvassa ei polkupyöriä näykään, on pakko todeta, että aussit ovat pääsääntöisesti paremmassa fyysisessä kunnossa olevaa kansaa kuin esimerkiksi monessa Euroopan maassa. Ihmiset iästä riippumatta kulkevat kaduilla liikuntavermeissä ja ovat joko juoksemassa tai reippaalla kävelylenkille.

Täällä olemme tutustuneet hieman paremmin muihin matkailijoihin ja varmaankin paikan ilmapiirillä, sijainnilla ja porukalla on siihen suuri vaikutus. Emme siis ole missään pahimmassa mahdollisessa teinikohteessa, vaan kyseessä on itse asiassa australialaisten itsensä suosima lomailukohde. Ja täällähän heitä olemmekin nähneet useita sekä jutelleet niitä näitä Suomesta ja mahdollisista lomakohteista Australiassa.

No worries! Kuten täällä on tapana sanoa. Meininki hyvä kuten Miisu jo aiemmin kirjoitteli. Tässä vaiheessa matkaa ollaan jo tajuttu (myös minä) että jos ei aiota olla ihan totaali p.akun palaudutaan Suomeen, on meidän(kin) pakko ruveta kokkailemaan ruokia itse eikä ravata ulkona syömässä. Eilen tehtiin ekat valmispastat tonnikalalla ja tänään fetasalaattia. Olen siis kokannut tällä matkalla jo enemmän kuin aiemmin koskaan... ;) Ja tosiaan, kuten Miisu aiemmin kertoi, aussit on aika timmissä. Se luo tiettyjä paineita myös meille, joten päätimme tänään aloittaa jokapäiväisen kuntopiirin. Täällä hostellilla on hassua ja outoa jengiä, kuten 10 dollarin Phil, joka asuu ja työskentelee täällä ja on paikan henki. Philin nimi tulee siitä kun joka kerta kun hän kertoo jotain tai ylipäätään vaivautuu puhumaan hän pyytää 10 dollaria palkkiota. Philillä kävi vaan huono mäihä kun muistin että kaikki ketkä ei puhu suomea, on mulle 200 dollaria velkaa, joten tilanne on vielä toistaiseksi plussalla JHuomenna matka jatkuu Nickin kyydissäautolla Coffsharbouriin. Nyt nautitaan viimeisestä illasta täällä ja syödään pizzaa ja ehkä otetaan pari olutta. Näihin kuviin ja tunnelmiin, Port Macquarie kuittaa.

- Miisu ja Heinä