Profile
Blog
Photos
Videos
BACK IN BUSINESS
Nythän on siis sunnuntai ja olemme siirtyneet Sydneystä Newcastleen hitaasti mutta varmasti paikallisjunalla. Ostettiin menolippu melkoisen edullisesti: 18 AUD eli noin 9 euroa. Ei paha.. Matka sitten kestikin 2 h 45 min sisältäen kaikki paikallisjunan pikkupysäkit.Kahden tunnin jälkeen minuutteja tuijotettiin tiimalasista hartaasti ja toivottiin ajan kuluvan nopeammin, kun aamulla nautittu suuri kahviannos alkoi muuttua pienoiseksi hädäksi..
Mutta kerrotaan nyt vielä tarkemmin viime päivistä. Eilen pääsimme lopulta kulttuurimielessä kunnolla vauhtiin. Olimmehan jo olleet Sydneyssäjo kaksi täyttä päivää ja ns. perusnähtävyydet olivat vielä näkemättä.. Parin rantapäivän jälkeen (kun jetlag, joka lopulta kuitenkin iski äärettömänä väsymyksenä, alkoi hellittämään otettaan) kiersimme kaikki Sydneyn tärkeimmät nähtävyydet kävellen, pienoisessa sateessa ja ukkosen saattelemana. Löydettiin upea reitti Royal Botanic Gardens -alueen rantaa pitkin Oopperatalolle, joka osoittautui pienoiseksi pettymykseksi. Yksi maailman kuuluisimmista rakennuksista olikin paljon pienempi ja keltaisempi, kuin mitä olimme kuvitelleet. Mutta äärimmäisen modernin ja erikoisen oloinen arkkitehtuuriltaan tuo pytinki kuitenkin oli. On siinä siis oltava jotain hienoa J Kävelimme rantareitin loppuun Circular Quaylle asti ja päädyimme hetkeksi tuijottamaan lamaantuneina jonkun Psyko-Sampan esitystä, jossa poitsu nieli todella pitkän puhalletun ilmapallon ruoansulatuskanavaansa ja aikoi seuraavaksi puhkaista sen pitkällä tikarilla tunkemalla sen kurkkuunsa. Just.. Lähdimme lautalla Manly -saarelle, josta Heini löysi itsensä ja kanssamatkustajansa iloksi upean vaaleanpunaisen stetsonin (kts. Upeat kuvat, joita EI löydy Seitsemän Päivää-lehdestä). Lauttamatka kesti noin puoli tuntia ja pikainen puolen tunnin reissu venyi pariksi tunniksi, jotka käytettiin tehokkaasti paikallismyymälöiden valikoimiin tutustumalla. Kävimme toki ihailemassa maisemia ja nauttimassa picnicin puiston penkillä. Manlylta heilahdettiin Rocksiin, ei siis Mikonkadulle vaan Sydneyn vanhimmalle alueelle. Löydettiin luultavasti koko kylän vanhin pubi, joka oli perustettu 1828. Vettä vihmoi ja ruvettiin olemaan aika poikki, joten päätimme tehdä täysin turhan ja hyödyttömän junareissun Haymarketin eli Sydneyn "China Townin" asemalle. Perille päästyämme Miisu kysyi "Mitä me täällä oikein tehdään?" johon Heini vastasi "Ei mitään käryä". Ja ei kun takaisin omille huudeille ja Roys Famous -ravintolabaariin kiskomaan olutta. Ei sentään, yhdet otettiin. Paikan omistaja eli Roy itse sanoi meille, että voisimme suoraan muuttaa sinne.. Oltiinko me muka istuttu siellä jotenkin liikaa??? Roy, What did you mean by that?
Sillä tavalla. Illalla fiilisteltiin vielä "murjun" partsilla ja päätettiin muuten ilmoittaa se Homeloukku -ohjelmaan (tulee TV2:lta jossain vaiheessa kansainvälisenä jaksona hosted by H&M). Viimeisenä iltana nimittäin uskalsimme sanoa sen jo ääneen: tää mesta on NIIN homeessa!!! Taakse jäi rakas vanha homeinen murju ja tutuksi tulleet teinit kuten "punapaita" ja "korva", jotka tulivat meille tutuiksi parvekekyttäyksen ansiosta. Jostain käsittämättömästä syystä teinit olivat melkein hiljaa viimeisen yön (syynä ehkä vesisateesta?). Onneksi viereisessä huoneessa siirreltiin ruumisarkkuja tms. viimeisenä yönä, niin ei tarvinnut kuitenkaan koko yötä pelkästään nukkuen viettää.
Aamulla reippahasti lähdimme täysine rinkkoinemme kantapaikkaamme eli Royn mestaan aamupalalle, mihinkäs muualle ja aamukahvin jälkeen matka jatkui kohti Newcastlen junaa. Nyt siis möllötellään täällä, eikä tämä ole ollenkaan hassumpi paikka viettää rennon letkeää lomaa. Rantaa, rantaa ja lisää rantaa sekä lisäksi vähän hiljaista pikkukaupungin tunnelmaa J Päivä maattiin rannalla - totta kai,ja illan suussa oltiin hostellin viereisessä Latinotanssi -tapahtumassa, jossa oli oikein livebändi ja tanssia. Me emme tietenkään tanssineet, koska olisimme olleet yksinkertaisesti liian hyviä ja ne lattarityypit olisivat voineet siitä masentua..
Kaikki muuten hyvin, paitsi että Heinillä äidiltä peritty kanta-astuminen yhdistettynä isältä perittyyn lintta-astumiseen tuhoaa varvastossuja nopeahkolla tahdilla. Pinkit tossut näyttää parin päivän kävelyn jälkeen jyrän alle jääneiltä ja sitähän ne tavallaan ovatkin ;) Miisun ainoa tämän hetkinen ongelma taitaa olla Heini.. Aina jotain pientä siis. Ei vaan, hyvin meillä täällä menee ihan oikeasti.
Newcastlea olisi tarkoitus lähteä tutkailemaan maanantaina vielä polkupyörillä ja siihen yhdistettäisiin vierailut lukuisilla eri hiekkarannoilla, joista tämä paikka on tunnettu. Pyöristä ei vielä ole tietoakaan, mutta eiköhän me jostain sellaiset löydetä päiväksi lainaan. Tosin kylän ainoa pyörävuokraamo on kaiketi mennyt hiljattain konkurssiin..
Näihin tunnelmiin siis päätämme tämän raportin tällä kertaa. Kuullaan taas! Ja pitäkää itsestänne huolta, niin mekin pidämme.
- H&M
- comments