Profile
Blog
Photos
Videos
Päiväkirjamerkintä 24.4.2011.
Omenapoimijoiden vapaapäivät.
Viime viikon lauantaina vihdoin tärppäsi. Saatiin puhelinsoitto farmilta jonka puhelinnumero oltiin aiemmin saatu infopisteeltä. Mies pyysi meidät paikan päälle hoitamaan paperiasiat kuntoon jotta päästäisiin aloittamaan hommat heti sateiden tauottua. Olimme jo autossa kun hostellin pihaan kurvasi toisen omenatilan auto. Autosta nousi nainen jonka kanssa olin puhunut puhelimessa edellisenä iltana. Meidän piti tehdä nopeita päätöksiä, sillä nainen oli tullut hakemaan meitä ja muutamia muita reissaajia töihin ja työt alkaisi saman tien. Hetken arvottuamme hypättiin autoon ja seurattiin naista A B Wood nimisen omenapuutarhan pihaan.
Ensimmäinen työpäivä omenatilalla oli enemmänkin perehdytystä omenankeruun ihmeelliseen maailmaan. Saatiin seurata vanhoja tekijöitä sorvin ääressä ja päästin itsekin keräämään ensimmäiset boksimme. Lauantaipäivän saalis oli melko laiha, neljän tunnin aikana kerättiin molemmat ainoastaan yksi boksi, kun normaalisti neljässä tunnissa pitäisi saada vähintään kaksi boksia täyteen. Työ itsessään on melko fyysistä ja palkkaus on tienaat minkä keräät tyyppinen provisiopalkka. Yhdestä boksista maksetaan 24 dollaria ja jos omenat ei ole "mustelmilla" ja ne on hyvälaatuisia me saadaan 5 dollarin bonus per boksi. Tämä siis ennen veroja. Toisin sanoen, meidän on kerättävä vähintään 4 boksia päivässä jotta päästään minimituntipalkoille (12,75 dollaria). Boksiin menee 400kg omenaa ja neljän boksin täyttäminen kahdeksan tuntisen työpäivän aikana on hikisen urakan takana. Apuvälineinä meillä on todella ärsyttävät ja kömpelöt tikkaat sekä mahareppu, johon omput kerätään ja josta ne sitten siirretään puiseen boksiinsa kuljettamista varten.
Omenankeruu itsessään ei ole kaikkein inhottavinta puuhaa mitä voisi kuvitella tekevänsä. Saa olla ulkona, kuunnella musiikkia ja tehdä hommia omaan tahtiin. Mutta. Tällä omenatilalla työskentelee yksi ISO mutta jonka takia koko meidän porukka on halunnut lopettaa jo ensimmäisen viikon aikana. Nainen, joka haki meidät ekana päivänä töihin, Tanya. Tää muija on omenatilan omistajan tytär ja hänen toimenkuvaan kuuluu boksien merkkaaminen ja omenankerääjien haukkuminen. Mikään ei ole koskaan hyvin, liian pientä, liian vaaleaa, jätät omenoita keräämättä, tiputat omenoita liikaa. Selitykset ei auta sillä tällä muijalla puuttuu kuuntelemisen jalo taito. Parasta ja koomisinta on se että Tanya saattaa pyytää keräämään kaikki pienimmätkin omenat ja tulla puoli tuntia myöhemmin kertomaan ettei maksa bonuksia liian pienien omenoiden takia. Näin kävi yhdelle saksalaiselle tytölle joka asuu meidän kanssa samassa hostellissa. Uskomatonta käytöstä. Hammasta purren ollaan kuunneltu Tanyan töksäyttelyjä ja pidetty ipodin napit tiukasti korvilla omenapuissa heiluessa. Ensimmäinen viikko on takana ja jos muita töitä ei löydy meillä on kaksi ihanaa viikkoa edessä omenoiden valtakunnassa.
Tällä hetkellä vietellään pääsiäisenpyhiä Happy Applen suojissa. Vettä tulee kaatamalla jo kolmatta päivää joten ulos on turha mennä. Ei ihan perinteinen pääsiäissunnuntain keli. Ollaan katottu kymmenkunta leffaa, juotu 50 kuppia teetä, pelattu korttia ja biljardia ja menty joka ilta kymmeneltä nukkumaan. Jollain tavalla ollaan myös nautittu tästä tekemättömyydestä. Kaikki paikat on kiinni ja vettä sataa, joten ainut asia mitä voi tehdä on olla tekemättä mitään. Ylihuomenna jaksaa taas kerätä omenoita.
Mauno & Ilona, Happy Apple, Motueka NZ.
- comments
Ihanat naiset raiteilla Hahha, mahtavuutta. Me kirotaan Tanya kanssa jonnekin omenalaatikon pohjalle. Laittakaa vaan musiikkia kovemmalle ja ajatelkaa meita Indojen auringon alla. Mekin luvataan ajatella teita.