Päiväkirjamerkintä 15.4.2011.

Happy Apple.

Jatkoimme matkaa Timarusta kohti Ashburtonia keskiviikkoaamuna (13.4). Matka Alexandrasta Ashburtoniin oli liian raskas yhdelle päivälle joten päätettiin huilata yön yli Timarussa. Saavuimme Ashburtoniin vähän ennen puolta päivää, ja suunnistimme suorilta Can do miehen toimistolle, joka ironisesti olikin nimeltä CanStaff. Kuulosti lupaavalta. Sisään päästyämme päästiin juttelemaan kasvotusten can do miehen kanssa. Kaverilla oli melko pahanlaatuinen taittovirhe silmissä eikä me aina oltu ihan varmoja kummalle meistä se puhui (niin sanotut linnunkivittäjän silmät). Alkujaarittelujen jälkeen saatiin työhakemukset käteen ja taas kerran päästiin täyttämään lomakkeita. Kun kupongit oli täytetty saatiin can do miehen käyntikortti ja lupaus yhteydenotosta heti kun töitä ilmaantuu. Oltiin jälleen kerran takaisin lähtöruudussa. Jokainen toimisto missä oltiin tähän mennessä käyty oli kertonut samat tarinat, ja mistään ei oltu kuultu mitään.

Päätettiin etsiä majapaikka yhdeksi yöksi jotta saataisiin aikaa miettiä seuraavia siirtojamme. Torstaiaamuna kurvattiin McDonaldsin nettiin selaamaan työpaikkailmoituksia. Eksyttiin puolivahingossa Motuekassa sijaitsevan hostellin nettisivuille. Motueka sijaitsee lähellä Nelsonia ja Abel Tasman kansallispuistoa, jossa oltiin reilu kuukausi takaperin. Muisteltiin että niillä suunnilla oli paljon viinitiloja ja hostelleissa asuva porukka oli hyvin työllistettynä. Päätettiin soittaa ja kokeilla kepillä jäätä, ehkä tän hostellin kautta vois saadakin jotain hommia. Puhelimessa vastasi tosi mukavan oloinen jamppa ja hänen mukaan hostelliin tuli edelleen kyselyjä ja ilmoituksia työntekijöitä etsiviltä farmareilta. Buukattiin itsemme sisään hostelliin, syötiin lounas ja suunnattiin kohti Motuekaa. Can do miehen puheisiin ei ollut luottamista, joten päädyttiin jatkamaan matkaa. Edessä oli rapea 6 tunnin ajomatka eteläsaaren pohjoisosiin.

Saavuttiin Motuekaan eilen illalla noin kuuden maissa ja löydettiin hostelliimme joka on nimeltään Happy Apple. Tosi viihtyisän oloinen, melko uusi ja iso hostelli, jostä löytyy ilmainen biljardi, poreallas ja iso tv-lounge sadoilla leffoilla ladatun digiboksin keralla. Täällähänvoisi viihtyä, jos vaan saataisiin töitä.

Aloitettiin työnhaku heti aamusta ajelemalla alueen omenafarmeja ja pakkaamoja läpi. Kaatosateesta johtuen monet paikoista oli kiinni, joten työnhaku meni melko haastavaksi. Muutamien pakkaamojen portille oli jätetty viesti etteivät he tarvitse uusia työntekijöitä ja yhteen pakkaamoon oli jätetty nimilista johon voi jättää yhteystiedot kaiken varalta. Jätettiin nimet listaan ja suunnattiin infopisteelle kyselemään lisää farmien osotteita. Infopisteellä ei ollut antaa listaa alueen omenatiloista mutta sen sijaan sain suoran puhelinnumeron farmille joka etsii uusia omenanpoimijoita. Hostellille päästyämme soitettiin miehelle ja hän kuulosti lupaavalta, hommat voisi alkaa maanantaina kunhan sateet lakkaavat. Puhelun jälkeen hostellin manageri tuli juttelemaan meille ja kyseli onko meillä ollut onnea työnhaussa ja että ilmoitustaululle oli jätetty tänä aamuna ilmoitus uusien poimijoiden löytämiseksi. Ei muuta kun puhelin kouraan ja soittoa farmille.

Puhelimeen vastasi nainen joka otti meidän nimet ja yhteystiedot ylös ja lupasi ilmoittaa kun työt alkaa. Nyt meillä oli kaksi potentiaalista työpaikkaa vetämässä ja kumpi tahansa meidät työllistäisi, me oltaisiin tyytyväisiä. Pääasia että päästäisiin vihdoin aloittamaan työt ja säästämään rahaa laskukautta varten.

Mauno & Ilona, Happy Apple, Motueka NZ.