Päiväkirjamerkintä 5.1.2013 Joulu Alppien sydämessä.

Uusi vuosi on vaihtunut ja edellisestä blogijulkaisusta on luvattoman pitkä aika. Päätin ottaa uuden vuoden kunniaksi härkää sarvista ja runoilla hieman joulun tapahtumista.

Santtu oli kylässä joulua edeltävällä viikolla, ja saatoin Santun kentälle aatonaattona puolilta päivin. (Lisää Santun seikkailuista tulossa). Lentokentältä palattuani käynnistelin jouluvalmisteluja siivouksen merkeissä. Kämppä oli melkoisessa kunnossa, vaikka kämppikset olivatkin (onneksi) Italiassa joulun vietossa. Siivouksen jälkeen laitoin Ikeasta ostamani minijoulukuusen esille, ja muutamat joulupaketit siihen juurelle niin kuin tapaan kuuluu. Kummasti alkoi näyttää joululta. Siihen vielä muutama punkkupullo, appelsiinit ja Ikean piparit, avot. Ilonan lento saapui ajallaan noin 22.30 maissa aatonaaton-iltana. Rapea aamu kuudelta alkanut matkustustaminen oli tehnyt tehtävänsä, eikä kotiin päästyämme tarvinnut kuin mennä nukkumaan ja odottelemaan jouluaattoa.

Aattoaamuna keiteltiin riisipuurot, jonka jälkeen suuntasimme ruokakauppaan tekemään tarvittavia täydennyksiä joulun pyhien selättämiseksi. Ruokaostoksien jälkeen piipahdimme keskustan joulumarkkinoilla nautiskelemassa paikallista glögiä. Tähän väliin huomautus. Täällä glögikulttuuri on lähtenyt aika lailla lapasesta, ja kuumaa punaviinipohjaista huttua tarjoillaan marraskuun alusta aina loppiaiseen saakka. Kuppi kuumaa maksaa 2,70e, plus kahden euron pantti mukista. Asiakas saa sitten ite päättää palauttaako mukin vai pitääkö sen itsellään. Hienointa perinteessä on, että kupin voi palauttaa mihin tahansa kaupungin kymmenistä glögikojuista. Vois toimia Suomessakin vai mitä olet mieltä?

Iltapäiväunien jälkeen aloimme valmistella ruhtinaallista jouluillallista. Tarjolla oli perunamuusia ja lihapullia paistetun sipulin ja ruskean kastikkeen keralla. Puolukkahilloa unohtamatta (Kiitos Ikea suomalaisruotsalaisesta jouluateriasta). Onnistuneen jouluaterian päälle availimme lahjat kuusen alta, ja siirryimme rentoilemaan ja nauttimaan kiirettömyydestä ja ennen kaikkea hiljaisuudesta. Koko kaupunki tuntui täysin kuolleelta ja liikenne oli hiljentynyt.

Joulupäivä meni aikalailla samoissa merkeissä ilman mitään mainittavia tapahtumia. Kahden päivän löysäilyn jälkeen olimme Ilonan kanssa valmiita lähtemään liikkeelle, ja niinpä tapaninpäivän aamuna hyppäsimmekin bussiin kohti Kuhtain rinteitä. Keli oli tuulinen ja melko sumuinen, mutta oli mukava päästä ulos kämpästä ja tehdä jotain kehittävämpää kuin leffojen kattomista J.

Yhden välipäivän jälkeen lähdettiin katsastamaan Innsbruckin oma "hiihtokeskus" Nordkette perjantaiaamuna (28.12) Edellisenä päivänä kaupungin kastelleet sadepilvet olivat tuoneet mukanaan lisää lunta, ja ylhäällä meitä odottikin pehmeät, tosin melko hyvin lasketut puuterilumirinteet. Näkyvyys oli jälleen kerran mitä oli, joten otettiin iisisti ja nautiskeltiin ajan kanssa.

Lauantaina nousimme hyvissä ajoin ja lähdimme aamupalan ja eväiden pakkaamisien jälkeen bussilla kohti Stubain jäätikköä. Olimme perillä puoli kymmenen aikaan aamulla, ja vaikka pelkäsimmekin jo pahinta, rinteet ei ollut niin pahasti tukossa turisteista kuin luultiin. J Ehdottomasti koko joulunajan paras laskupäivä, saatiin laskea puuterilumessa auringon paistaessa lähes pilvettömältä taivaalta.

Sunnuntaiaamu, 30.12 valkeni aurinkoisessa ja keväisessä säässä, joten päätimme heittää kamat niskaan ja suunnata vajaan tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Axamer Lizumiin. Emme olleet ainoat jotka olivat samoissa aikeissa, ja 50min bussimatka taisi venähtää 1,5h helvetiksi ihmisten puskiessa ja ahtaessa ylilämmitettyyn ja -täyteen bussiin. Ja niin kuin TV-shopissa, eikä siinä kaikki. Joukkoliikenteen lisäksi vuorille suuntasi loputon letka laskettelijoita omilla autoillaan. Perille päästyämme olikin kivasti lounastauon paikka J. Rinteet olivat odotetusti jäiset, joten päätimme keskittyä taukoihin intensiivisen laskemisen sijaan.

Uusi vuosi vaihtui koulukaverini Johanneksen kämpillä, jonne oli kutsuttu kymmenkunta kaveria eri puolilta Itävaltaa. Mentiin sinne Ilonan kanssa iltakasin maissa, ja ilta kului seurustellen ja olutta hörppien. Joukkoomme liittyi myöhemmin muutama muukin suomalaisvaihtari, ja loppupeleissä meitä taisi olla vähintään yhtä paljon kuin itävaltalaisiakin.

Vuoden 2013 puolella ei ole vielä kummempia tapahtunut, käytiin vielä kertaalleen laskemassa Ilonan kanssa, ja sitten koittikin jo loman loppu ja jäähyväisten aika Ilonan lähtiessä kotiin eilen illalla. Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Mandelbergerstrase 3, Innsbruck

Mauno