Profile
Blog
Photos
Videos
KOKEMUSjouluKALENTERI
Täällä ei harrasteta joulukalentereita ainakaan yhtä järjestäytyneesti kuin meillä ja sain vinkkejä esim. suklaalevykalenterista tai nettikalentereista. Jos kalenteri on konkreettinen, niin mun mielestä se on avattava aamulla ja toisaalta vaik suklaa on herkkua, siitä tulee vähän huono olo aamulla… No sit maanantaina Anna-kaveri lupas näyttää lempipaikkansa täällä, joka on Cafe Zoom ja se oli huippu ja siitä innostuneena sekä ilahtuneena mulle tuli yhtäkkiä vaan idea kokemuskalenterista :) Että joka päivä voi nähdä, tehdä tai kokea jotain uutta tai ihan mitä tahansa vaan, mikä jää mieleen.. ja se sellainen juttu vois olla päivän luukku. Tietty tää on vähän riskiä, kun ei voi tietää, mitä päivät tuo tullessaan, mut täytyy sanoa, että alku on lupaava! Ja toisaalta tulee ehkä vähän pinnisteltyä, jos tuntuu, että jossain päivässä ei meinaa olla sisältöä. No mut katsotaan mitä tulee vastaan… Joo en tiiä jaksaako kukaan tätä kalenteritarinaa seurata, mutta mä nyt itse niin innostuin tästä, että aion jatkaa aina jouluaattoon saakka tietty! Here we go!
1. Luukku. Cafe Zoom (www.cafezoom.ru)
Ehdinkin jo vähän toisaalla hehkuttaa, että tästä tuli heti myös mun suosikkipaikka! Eli kysyin eräältä Annalta, että mikä on sen lempipaikka täällä kotikaupungissaan ja hän kertoi kahvilasta ja sitten sovittiin, että mennään yhdessä sinne ja päiväksi sattui 1.12. ja siitä tää idea sit lähti. Nettisivuilta ei valitettavasti tosiaan infoa enkuks löydy tai edes kunnon kuvia ja omasta kamerasta tietty oli virta loppu. Mutta tulee kyllä varmasti mentyä uudestaan ja sit filmaan. Tunnelma täällä kotoisa ja rento, tarjolla salaatteja, pastaa, keittoja, jälkkäreitä, juomia… Sit varustukseen kuuluu erilaisia kirjoja, mm. taide ja lastenkirjoja, joita voipi halutessaan lueskella.. Tosi söpö paikkaa, hyvää ja edullista ruokaa & juomaa. Nautin Borssikeittoa ja juomana paikallista glögiä eli viinipohjaista. Tämä glühwein kera hedelmäpalojen oli maukkaampaa kuin saksalaisten, oikein herkkua. On tosi suosittu paikka muidenkin keskuudessa ja siksi kannattaa aina tehdä pöytävaraus. Jotta sen voi tehdä pitää kuitenkin olla tietynlainen jäsen, joka Anna on, mutta mä tietty en... Mutta se on kuitenkin sallittua, että voin lainata Annan nimeä ja tehdä varauksia siten :)
2. Luukku. Л. Толстой: Три медведя
Leo Tolstoin lastenkirja Kolme karhua. Sain tämän ja erään toisen kirjan samaiselta Annalta lainaan. Mietin jo päivän aikana, että kävin kyl erään uuden ja kivankin kahvilan testaamassa, mutta vähän tylsää, kun sama teema molemmissa luukuissa. Olikin iloinen yllätys, kun hän ojensi nää teokset! Karhu sadun kuvitukset on nätit! Voi vaan olla, ettei ihan yhdessä illassa kykene iltasatua lukemaan. Mut tykkään!
3. Luukku. Äiti, Taina, Jenna & kumpp.
Illalla saapuivat vieraat kaupunkiin. Viikonloppua tänne viettämään tuli siis äityli ja Lahikaisen perhettä edustivat Taina & Jenna. Samalla reissulla osittain yhdessä, osittain erikseen oli myös taannoinen venäjän iltalukioryhmäni ja luukkukuvassa näkyykin myös opettajamme Irma. Luukku toi tullessaan myös turisteilua itselle sekä majoittumista Moskova-hotelliin.
4. Luukku. мариинский театр & лебединое озеро
Varasin äitylille & itselleni Mariinski-teatteriin paikat Joutsenlampea katsomaan ja oi mikä kokemus! Jo teatteri itsessään on kokemisen arvoinen ja siellä voisi olla vain ja ihastella satumaisuutta. Paikka on aiemmin paremmin Kirovin teatterina tunnettu ja vuonna 1860 perustettu. Pjotr Tšaikovski taisi onnistua balettinsa sävellyksessä, sillä hyvin on suosionsa Joutsenlampi pitänyt. Sanotaan nyt näin, että tosi mahtava! Luukusta löytyivät myös teatterilasit, en ollut aiemmin testannutkaan. Olivathan nekin aivan omaa laatuaan ja käytännöllisetkin ennen kaikkea.
5. Luukku. Troika-ravintola ja mikä SHOW!
Jennan kanssa kiittäminen äitejämme, että emme jättäneet tätä kokemusta väliin. Troika on venäläinen ravintola, jossa erittäin herkullisen neljän ruokalajin illallisen lisäksi nautimme varietee-esityksestä. Ei voi taaskaan sanoa kuin, että WAU! Niin vauhdikas, kokonaisvaltainen, energinen, loistelias, vaihteleva & taitava paketti, että ei voi kuin suositella. Kaikki työntekijät ovimiehestä tarjoilijoihin olivat myös pukeutuneet teeman mukaisesti, loistokkuutta ja tyyliä oli siis koko paikka! Punaisilla nojatuoleilla istuimme ja nautimme.
6. Luukku. Itsenäisyyspäivän sini-valko kynttilät maailmalla
Sain Suomi-tuliaisina kaksi sini-valko kynttilää ja itsenäisyyspäivän kunniaksi ne syttyivät täälläkin. Suomi-kokoonpanolla illallistimme georgialaisessa ravintolassa. Paikka ei sinänsä teemaan millään tapaa liittynyt, mutta siellä aiemmin vierailleiden hyväksi kokemana sinne päädyttiin. Työtovereitani kiinnosti kahden kynttilän symbolinen merkitys, mitä en itse asiassa hirmu syvällisesti ollut itse aiemmin ajatellutkaan. Mutta tietolähteistä löytyi vertauskuvia muun muassa kotiin & isänmaahan sekä sodassa kaatuneisiin & sieltä selviytyneisiin. Ikkunalle emme kynttilöitä ravintolassa saaneet, mutta toivat kuitenkin tunnelmaa pöytäkattaukseemme. Tarjoilija tiedusteli, että emmekö haluaisi kolmatta kynttilää ja vastasin vain, että ei. Voi olla, että syynä oli se, että kynttilänjalassa olisi ollut tilaa vielä kolmannellekin kynttilälle tai sitten työkavereidenikin mielenkiinto tähän lukuun… Täällä nimittäin lukumäärä kaksi ainakin kukkien antamiseen yhteydessä liitetään vahvana uskomuksena kuolemaan. Mikäli annat jollekulle kaksi kukkaa, niin se on jotain kovin kamalaa. Jäi epäselväksi liittyykö kaksi kukkaa jollain tavalla myös esimerkiksi hautajaisperinteisiin täällä, vai onko se vain huono "enne". Mutta jälkeenpäin tuli mieleen, että tämä saattoi olla myös syynä tarjoilijan kummasteluun kynttilöiden lukumäärästä. Vaikka tämä tietty oli georgialainen paikka, että en tiedä onko heillä samanmoisia uskomuksia tai toisaalta oliko työntekijä aito georgialainen vaiko paikallista verta..
7. Luukku. "Pa russki"
Tänään oli ensimmäinen varsinainen venäjän kielen oppituntini. Viime viikolla jo vierailin opettajani luona, mutta se oli enemmän tutustelua. Opettaja on melko iäkäs rouva. Vaikea arvioida tarkasti, mutta kyllä hän iäkkäältä vaikuttaa. Tietty ulkoinen olemus voi joskus pettää. Rouvan nimi on Inga ja hän asuu noin 10 minuutin kävelymatkan päässä omasta "kodistani" täällä. Käyn siis "yksityisopissa" hänen kotonaan, missä hän asuu kissansa kanssa. Inga on ollut aikoinaan saksan kielen opettaja ja saksa toimiikin yhteisenä kielenämme, silloin (..melko usein..), kun venäjä ei riitä. Haastavaa, mutta mukavaa! Välillä meinasi vain epätoivo tulla, kun hän pyytää kerta toisensa jälkeen toistamaan samoja sanoja ja omasta mielestä sanon lähes oikein ja hänen kommenttinsa on tiukka njet! Hän on kyllä ihan ystävällinen, mutta välillä melkein jopa pelotti, kun tiesin, että tämä pitäisi tietää jo ja kieli ei vain taivu ja muista ihan joka kerta mikä ässä olisi kullakin kertaa vuorossa.
8. Luukku. Suomalainen suklaa
Maistoin monta Fazerin sinistä.
9. Luukku. Пплощадь Восстания
Tämä "Ploshchad Vosstaniya" metropysäkki on kotiani lähinnä olevin. Useimmiten kävelen työmatkan, mutta tänään iltamassa oli kova tuisku ja niinpä päätin taittaa sen tällä julkisella vaihtoehdolla. Tämä asema on näkemistäni ehkäpä mun suosikki, sisältä nätti. Wikipedia kertoo, että asema on avattu 15.11.1955. Pietarin metroverkosto on muuten maailman syvimpiä. Ja liukuportaat metropysäkeille onkin aika huikean pitkät!
10. Luukku. Board Game night
Iltamassa oli tämän pään vaihtojärjestön peli-ilta. Illan ensimmäinen oli Carcassonne! Uusia tuttavuuksia olivat Scotland Yard & Ticket to Ride Saksan rautateitä rakennelle. Suositeltavia kaikki, mutta Carcassonnen voittanuttahan ei ole. Se on legendaarisin
11. Luukku. Tuplaluukku…!!!!
Kalenterista paljastui tuplaluukku! Työkaverini käy eräällä kuntosalilla, josta oli saanut bonuksia ja joilla hän kutsui minut vierailulle ko. paikkaan. Oi että oli mahtavaa hikoilla oikein kunnolla pitkästä aikaa! Piti sitten ottaa kaikki irti mahdollisuudesta ja siellähän vierähti lähes neljä tuntia. Oli melko iso paikka, josta löytyi myös uima-altaat & lastenparkki. "Normaaliohjelmien" lisäksi oli myös lapsille & vanhemmille suunnattuja tunteja, aika hyvä idea minusta. Tänään ainakin kaikki tunnit olivat miesten vetämiä, ja muutenkin tunneilla oli myös miesosallistujia, ehkä enemmän kuin keskimäärin Suomessa. Tietty tässäkin voi olla salikohtaisia eroja.. Niin ja illalla Nouvelle Vaguen keikka! Lämppärinä oli kaksi esiintyjää: Kira Lao & Nina Karlsson.
12. Luukku. Lepopäivä ja jääpuikkojen ihastelu.
En tiedä verottiko eilinen tuplaluukku vai mitä, mutta sunnuntainen lepoluukku oli oikein tervetullut. Tuli oltua vain, lueskeltua vähän venäjää ja illalla kävin käpsyttelemässä lähiympäristössä. Kaupunkimaisemaan on joihinkin paikkoihin muodostunut hienoja jääpuikkoja, mutta tietyissä paikoissa niissä piilee iso riskikin. Nimittäin, jos jääpuikko sattuu iskeytymään katuun väärällä hetkellä. En tiedä, onko täällä niin kostea ilmasto vai mistä johtunee, että näitä jäämuodostumia tuntuu syntyvän paljon. Ehkä se on vaan tää talvi.. no mut kaduilla edetessä pitää tarkkailla aina ajoittain myös yläilmoihin ja tutkia miltä siellä näyttää ja onko sieltä mahdollisesti tulossa jäitä hattuun..
13. Luukku. Jääpuikkojen jatko-osa.
Tarina taitaa jatkua säällä ja jääpuikoilla..luukusta on otettava, mitä luukku antaa.. Useampanakin aamuna mun jännitysnäytelmä työmatkalla on, kun työmiehet pudottelevat jääpuikkoja räystäiltä ja lumia katoilta. Nämä projektit voi olla hyvinkin työllistäviä tapahtumia. Jonkun kymmennen metrin matkalla katolla saattaa olla kolmisen miestä lapioineen ja saman verran tyyppejä tarkkailemassa tilannetta kadulta käsin ja varoittelemassa ohikulkijoita. Tämän lisäksi on sinne tänne ripusteltu varoitusnauhoja kertomaan, mille alueille astumista tulisi välttää. Ja luovuushan ei lopu sen suhteen, miten ja mihin nauhoja ripustellaan. Aika sympaattisia ja suosittuja ovat pienet puiset tuolit ja myös ikkunankarmeja, silityslauta sekä nojatuolin osia on tullut vastaan. Kerran myös kaksi naista oli valjastettu pitämään näitä varoitusnauhoja kadun varrelle. En jääny seuraamaan, kuinka pitkän päivän siinä tekivä, mutta mielenkiintoista olisi ollut tietää. Perinteisiä lapio- ja kottikärrymiehiä näkyy katukuvassa kaikenkaikkiaan huomatttavan paljon ja itse kukin on vuorollaan kopsuttelemassa omaa kadunpätkäänsä sekä rappusiaan puhtaaksi jäästä & lumesta.
14. Luukku. Wasabi.
Illalla avautuivat Wasabi-ravintolan ovet, kun kävimme juhlistamassa muutaman Suomi-tutun kanssa osan Pietariin paluuta ja toisten viimeisiä päiviä. Arvatenkin sushi-kokoelmaa löytyi annoksista, herkkua oli!
15. Luukku. Koira on собака ja koiria on kahviloissa.
Kävin ohikulkumatkalla aiemmin mainitun Rodina-elokuvateatterin yhteydessä olevassa kahvilassa. Siellä työntekijän pikku koiruus Sid nimeltään kävi nuuskimassa asiakkaita ja hyppelehti sohvilla. Suomessa kaikki on niin säädettyä, ettei tämä taitaisi tulla kuuloon. Mut täällähän ihan kaikki ei ole niin tarkkaa, itsestäni tämä kahvilakoira oli plussaa.
16. Luukku. Suomen Pietarin pääkonsulaatti & Talvitien Heikki.
Tosiaankin täällä pääkonsulaatissa järjestettiin tänään luento ja sen myötä tuli tutustuttua rakennuksen sisuksiin ensikertaa. Sinne voisi myös ilmoittautua täällä läsnä olevaksi suomalaiseksi, mutta se juttu on vielä vaiheessa, joten ei senkään puitteissa ole tullut aiemmin vierailtua paikan päällä. Luennon aiheena oli Suomen ja Venäjän diplomaattisuhteet 90 vuotta ja äänessä suurlähettiläs Heikki Talvitie. Vaikutti oikein mukavalta hepulta ja mainio, leppoisa puhelija myös. Aihe kuulostaa ehkä vähän kankealta, mutta mielenkiintoista tarinaa irtosi! Lopuksi oli tarjolla pikkupurtavaa kera iltaviinin.
17. Luukku. Joulujuhla.
Sain kutsun suomalais-ugrilaisten kielten laitoksen joulujuhlaan, joka oli tänään. Paikalla oli suomen, viron ja unkarin kielen opiskelijoita. Ohjelma oli kuten joulujuhlassa pitääkin: tervetulopuhe, laulua, leikkiä, runoa, näytelmää, pipareita ja omenaa. Niin ja ohjelmanumerot olivat aina kunkin esiintyjäjoukon opiskelukielellä, eli sai seurata mm. kaksikin joulunäytelmää suomeksi. Hienosti meni, varsinkin kun osa aloittanut opintonsa vasta puolisen vuotta sitten. Muistoksi annettiin vielä tonttuhattu. Laitos sijaitsee Nevan rannalla Vasilevskin saarella ja sieltä oli aika mahtavat näkymät joen yli kaupungin keskustaan päin. Iltavalaistuksessa loistivat muuun muassa Eremitaasi ja Iisakin kirkko. Se on muuten jännä miten täällä ei voi ennakoida rakennuksen ulkokuoren perusteella mitään sisätiloista. Nimittäin tämäkin yliopistorakennus näytästi ihan hienolta ulkoapäin, mutta sisätilat olivat osittain melko vaatimattomat, korutottomat ja betoniset. Ja puolestaan joskus rakennus ja rappukäytävä (no kuten esim. oma kotitalo) voivat antaa tosi rähjäisen vaikutelman, mutta peremmältä paljastuukin aivan siisti & viehättävä koti tai muu tila. Laitoksella on Suomesta eräs opettaja, jolta kutsukin juhlaan tuli ja hän näytti pikaisesti myös suomen kielen luokan, joka on saanut rahoitusta ilmeisesti Suomestakin. Luokka haluttaisiin säilyttää ainoastaan tilana suomen kielen opiskelijoille, mutta ko. opettaja kertoi, että se on mahdoton tehtävä. Tälläkin kertaa siellä oli iso luento meneillään, vaikka tilan piti olla tyhjillään. Ja kun avasimme oven ja kurkkasimme sisään tuli vihaista palautetta, että miten noin tulemme heitä häiritsemään. Tämä opettaja sanoi, että ei vain kykene vaikuttamaan asiaan ja on monta vuotta taistellut asian edestä, mutta melkein luovuttanut, koska lopputulos on aina kuitenkin sama.
18. Luukku. Joulumarrkinat.
Joulu lähestyy ja joulu näkyy täälläkin, vaikkei se yhtä merkittävä paikallisille olekaan, eikä edes niin piankaan. Tammikuussa kun vasta juhlivat. Mutta täälläkin on joulutori pikkukojuineen "Ploshad Ostrovskogolla, Aleksandrinskyn teatterin edustalla". Ja joulutorilta löytyi tietty hunajaa, näyttää olevan globaali ilmiö. Pirteä lisä aiempiin joulutorikokemuksiin (eli Saksan moisiin) oli pienoinen luistinrata. Tänään tuima pakkaskeli verotti oleskelua torilla, mutta toivottavasti ennätän vielä paremmalla ajalla, ehkä jopa ostoksille.
19. Luukku. Irtoherneet ja -mansikat...
Kauppareissulla pisti silmiin taas nämä pakastealtaan laarit, joista voi irtokarkkien tapaan lastata itselleen sopivan määrän erinäisiä pakastetuotteita matkaansa. Usein tarjolla manssikoita, muita marjoja, meren antimia ja pelmeneitä (pienoisia "taikinataskuja", joissa täytteenä usein jauhelihaa, valmistuu kotona keittämällä). Ihan hauska, jotenkin tulee vaan mieleen, että mitä kaikkea muuta sinne avoimiin astioihin saattaa tipahdella, mutta äh...Toimii varmasti ja saa sen verran kun haluaa.
19. Luukku. Riisipuuro!
Oi joulun eka riisipuuro ja riisipuuro pitkään aikaan! Joulujuhlia riittää näemmä täälläkin (tosin tällaisia Suomi-kytköksien kautta eteen tulevia), tänään suurlähetystöllä. Viime viikon luennolla oltaessa kutsuivat sinne ja perillä selvisi, että tilaisuus oli suunnattu paikallisille suomen kielen opiskelijoille. Sinänsä ei mitään kummempaa ohjelmaa eli vapaata keskustelua enempi vain ja tarjolla puuron lisäksi karjalanpiirakoita kraavilohen kera. Tutustuin myös Juliaan, joka on tulossa tammikuussa työ/opiskeluvaihtoon Jyväskylään! Ja tulee asumaan Kortepohjassa : )
- comments
elina Aivan Mahtavaa!!! Ei tartte olla mitaan isoja juttuja, kaikki mika tapahtuu siella on kokemusta!! :) Ma seuraan tata innolla, taa on samalla mun joulukalenteri, joka paiva jotain uutta ja jannaa luettavaa! :) ps. ma olen korvannut gluhweinin kuumalla omenasiiderilla, toimii! ;)
Ouska Ihanainen idea Marjuska! Täällä odotellaan päivitystä kokemuksista :)
Repekka Mahtavaa, Marjushka! Nyt vasta muistin tämän sun blogin ja täällähän oli tekstiäkin jo vaikka kuinka, siispä heti lukemaan. Ja heti sain ainakin jotenkuten tietää, mitä sulle kuuluu ja miten siellä menee :). Pietari vaikuttaa todella käymisen arvoiselta paikalta sun tekstien perusteella. Minä niin haluaisin tulla käymään... Onnistuiskohan se, ennen kuin tuut pois... Eihän sinne oo junalla ees pitkä matka! Ja ymmärrän täysin miltä tuntuu olla venäläisen venäjänkielen opissa. Mie kun sanon jonkun venäjän sanan, minkä oon vaikka juuri oppinut, Paavo yleensä aina korjaa ja vaikka kuinka yritän toistaa hänen perässään juuri niin kun hän sanoo, ei se kuulemma vaan mene oikein. Puhun kuulemma liian jäykästi ;)... Mutta mahtava idea tämä kokemuskalenteri, täytyypä seurata!!
Sussu Hienoa Marsu! Kivoja kokemuksia sulla. Helsingissäkin on kunnon talvi ja lunta tulee tällä hetkelläkin koko ajan lisää. Ja muuten täälläkin on jollain ostareilla sisään- ja uloskulkeminen samalla tavalla mitä kuvailit, että siellä on...saa mutkitella sisään- ja ulosmennessä.