Profile
Blog
Photos
Videos
29.11.2010
Sielunruokana suomikulttuuria, ruumiinruokana sushia & intialaista ja elämän suolana uusia ystäviä..
Täällä oli tosiaan suomalaisen elokuvan viikko ja niinhän se veti puoleensa, minuakin :) Nähtyä tuli toistamiseen Miesten vuoro sekä ensikertaa Kohtaamisia. Kielijärjestelyistä johtuen ei paras kokemus Suomi-elokuville, mutta olihan toisaalta mielenkiintoista; huomata muun muassa miten paljon kiinnostusta Suomi täällä herättää. Maan tavalla elokuvat oli tietysti dubattu ja se aika kovasti vei tunnelmaa. Monotoninen ja hieman pelottavakin miesääni luki kaikki repliikit ja kohtaukset, molemmissa teoksissa. Miesten vuoroon oli lisäksi tekstitys englanniksi. Päähuomio meni oikeastaan siihen, kun kuuntelin, että osaanko poimia yhtään venäjänkielistä sanaa tai vertailin, miten taustalta paikoittain kuuluneet alkuperäisrepliikit oli käännetty englanniksi. Kohtaamisissa tekstitys oli jätetty kokonaan pois, joten korvia tuli heristeltyä ja huulilta lukua harjoitettua. Viikon ensimmäisenä iltana paikalla oli tervehdyksensä lausumassa myös Pietarin pääkonsulimme Olli Perheentupa sekä leffan toinen ohjaaja Mika Hotakainen. Elokuvaviikon tapahtumapaikkana oli tunnelmallisesti mahtava elokuvateatteri Rodina. Siellä näytettiin järjestävän jatkossakin hieman marginaalisempia leffoja & tapahtumia.
Täällä Suomi on tosiaan hyvin edustettuna ja myös suomalaisia on paljon! Tällä hetkellä taitavat suomalaiset edustaa myös suurinta enemmistöä niiden ihmisten joukossa, joihin täällä on tutustunut. Maamme edustamista hoitaa muun muassa Suomen Pietarin instituutti ja viikko sitten maanantaina kävin kuuntelemassa instituutin järjestämää suomalaisen säveltäjän Lotta Wennäkosken luentoa elämästään, musiikistaan sekä ammatistaan. Oli kyllä erityisen mielenkiintoista! Hän puhui suomeksi ja luento tulkattiin venäjäksi, sillä suurin osa kuulijoista oli kuitenkin paikallisia. Paikalla oli myös muusikko Petri Kumela, joka esitti osan hälle varta vasten sävelletystä Balai-teoksesta (balai tarkoittaa kuulemma ranskaksi, että harja). Säveltäjä koki tärkeänä, että voi saada jonkun mielleyhtymän kappaleen nimestä ja että se todentuu myös sävelissä. Olisi ihan yleisestikin mielenkiintoista tietää eri ammattiryhmien edustajien elämästä ja arjesta enemmän. Etenkin tuollaisten hieman harvinaisempien "ryhmien". Joten oikein kiva idea oli minusta tämä. Mielenkiintoista "faktaa" oli mielestäni myös säveltäjän työmäärästä kertova kuvaus: Wennäkoski on varannut häneltä tilattuun konserttoon tai johkin vastaavaan isompaan kokonaisuuteen seuraavan vuoden elämästään, kun valmiin teoksen kokonaiskesto tulee olemaan 65 minuuttia.
Luennolle mennessä eteisessä minulle tuli juttelemaan paikallinen Ksenja. En tietysti ymmärtänyt mitä jutteli, mutta sanoin, että olen Suomesta, enkä oikein osaa venäjää. No hänen sanavarastostaan löytyi muutama englannin kielen sana enemmän. Ja sitten hän pyytelikin viereensä istumaan ja kuuntelemaan esitystä eturiviin. Käytiin seuraavana päivänä myös katsomassa se toinen Suomileffa hänen kanssaan. Mutta siis se, että vaikka täällä välillä saattaa olla yksinäinenkin olo, niin tällain ulkomaailmassa on mielestäni huippua, miten voi "tuosta vain" tutustua uusiin ihmisiin, lähes missä vain. Kun Suomessa sitä harvemmin kuitenkaan tapahtuu, eivätkä tuntemattomat myöskään yleensä toisilleen turhia rupattele.
Viime lauantaina sain myös kutsun työkaverini kotiin illalliselle. Kokkina oli hänen miehensä kilttiin pukeutuneena ja hän kokkaili meille intialaisen keittiön antimia ja ai että oli hyvää!!! Hupaisa yhdistelmä siis keittiössä ja ihana perhe muutenkin, työkaveri on siis täältä, hänen miehensä tosiaan kilttien maaperältä ja heillä on 3-vuotias Alex-poika, joka juttelee sujuvasti sekä englantia että venäjää. Ja täällähän kun isännimet ovat hyvin tärkeitä, niin Alexin syntyessä vanhemmat olivat miettineet millainen muotoilu ulkomaisen isän nimeen soveltuisi ja olivat löytäneet tästä yhteisymmärryksen. Ilmoittaessaan tämän nimen virastoon, oli heidän ehdotuksensa kuitenkin hylätty, sillä isännimien muodostukseen on laki, jota ei ole kumoaminen. He kertoivat myös, että heidän tuttunsa on nimeltään Kit (venäjäksi valas) ja näin Kitin tytär oli sitten saanut venäläisten korvissa hieman surkuhupaisalta kuulostavan lisäyksen nimeensä.. Mutta jälleen kerran mielenkiintoisia tapoja löytyy maailmasta.
Niin ja susheista sellaista, että tämä kaupunki kuhisee sushiravintoloita, ne on kai täällä ny tosi in. Ja ei ehkä aivan niin arvokastakaan kuin meillä. Kävin jo maistamassa sus*** ja hyvää taas oli.
Tekstiä näköjään irtoaa, mutta jos pikkuhiljaa sais hanat kiinni. Loppuun havainto-osion satoa:
- Kaikki tupakoi! No ehkei ihan kaikki, mut lähes! Nykyisiin Suomen oloihin tottuneena on pikku miinus ravintoloissa ja kahviloissa tupakansavu. Saattaa kyllä olla eri pääty, joka on varattu tupakoimattomille, mutta tupakkahuoneista täällä ei ole varmaan kuultukaan.
- Varsinkin tässä keskikaupungilla jalkakäytävät pyritään pitämään sulana ilmeisesti suolan tai jonkun muun liuoksen avuin ja siitä syntyvä kura tuhoaa kengät :(
- Täälläkin on oikea talvi, se kiva!
- Mikäli kauppoihin on tuplaovet (tai siis ikään kuin kaksi "kaistaa") niin jostain syystä kulkujärjestely on useimmiten suunniteltu siten, että sisään/ulosmentäessä ensin toiselta puolelta tuulikaappiin ja toiselta sitten sisään/ulos. Vaikea selostaa tämä tilanne, mutta pitää niin kuin mutkitella. Kun väkeä täällä kuitenkin on joskus paljonkin liikenteessä, niin tämä järjestely pientä ihmistä kummastuttaa. En ole keksinyt muuta ratkaisua, kuin että halutaan estää suora veto ulkoa sisätiloihin ja ehkä se sitten voi olla energiakysymyskin?!
- Ruuhka-ajat mainiota aikaa jalankulkijalle. Voit ylittää tien, kun on vihreät ja voit puikkelehtia autojen välistä, kun on punaiset, sillä liikenne matelee käsittämättömän hitaasti välillä. Viikko sitten oltiin "ruskaretkellä" autoilemassa erään suomalaisen autolla ja kaupungista ulospääsyyn meni varmasti lähes tunti. Otettiin hieman maaseutumaisempi reitti menomatkalle ja olihan ne tiet paikoittain reikäisiä, keskinopeus oli joku 30-40km/h ja matkaa 150 km. Illan hämärtyessä päädyttiin Shlisselburgiin, josta palatessa valittiin isomman väylän tie ja 40 km matka, joka taittui huomattavasti nopeammin. Mutta matkalla oli kiva olla ja nähdä maalaismaisemaa.
- Eilen, 28.11. sunnuntaina täällä oli paikallinen äitienpäivä. Olimme mukana suomalaisuudesta kiinnostuneiden muodostamassa Suomi-klubin tapaamisessa ja heiltä tämän kuulimme. Mutta ilmeisesti ei niin merkittävä juhla kuin esim. Suomessa, sillä kysyttyäni asiasta työkaveriltani hän sanoi kuulleensa asiasta ensimmäisen kerran eilen oltuaan poikansa kanssa ulkoilemassa. Ainakaan kaikki eivät sitä taida niin juhlistaa, kun eivät edes tiedostaa…
- comments
elina Marjaana, ma tykkaan tosi paljon sun kirjoitustyylista ja tavasta jolla sa havainnoit siella eloa. Ihanaa kun jaksat/ehdit raportoida!! Tosi kiva toi etta ihmiset tulevat juttelemaan ja tutustua voi tyhjasta. Se myos taalla kivaa, mutta tiedan tasan myos yksinaisyyden tunteen. Hienoa etta olet kaynyt kaikenlaisissa riennoissa noin aktiivisesti!! :)