Profile
Blog
Photos
Videos
Ollaan vihdoin saavuttu Nicaraguaan, San Juan Del Suriin. Rajan ylitys olikin sitten erittain mielenkiintoinen kokemus, jota en ihan heti tahdo toistaa!
Ensinna kuitenkin viimeiset kokemukset Costa Ricasta. Santa Teresasta matkasimme kohti vihreampia maisemia, pilvimetsien peittamaan Monteverdeen. Monteverde sijaitsee vuoristossa ja hieman viileampi ilma oli tervetullut breikki rantalomailusta. Paikka on rakennettu turisteja varten ja sen huomasi hinnoissa, seka matkamuistomyymaloiden maarassa. Toisaalta se oli helppoa, silla ei tarvinnut kuin sanoa mita halusi tehda ja kaikki hoidettiin puolestasi. Tove oli vielakin hieman kipea, joten jatimme pitkat patikkaretket talla kertaa ja paatimme kokeilla extreme canopya. Se oli erittain hauskaa ja samalla pelottavaa, ottaen huomioon, etta karsin lievasta korkeanpaikankammosta. Lyhykaisyydessaan extreme canopy koostui monesta eri pituisesta ja korkuisesta vaijerista, jotka kulkivat puiden tai rotkojen ylla. Niita pitkin sitten liuttiin turvavaljaiden varassa. Erikoisuutena radalta loytyi myos Tarzan-swing ja terasmies-liuku. Tarzan-swing oli naista ehdottomasti extremein ja muistutti hieman benjy-hyppya silla erotuksella, etta olit koko ajan paa ylospain. Terasmies osuus oli kilometrin pituinen kaapeli, joka liuttiin lentamalla kuin supermies. Taytyy sanoa, etta linnuilla on aikas hyvat maisemat katseltavana!
Monteverdesta jatkettiin matkaa Arenaliin, joka on yksi maailman aktiivisimmista tulivuorista, syosten laavaa ympari vuorokauden. Saa ei oikein suosinut meita ja tulivuori pysytteli pilvien suojissa. Itse la Forstunan kaupunki, jossa yovyimme oli ankeahko paikka. Joka kulmasta loytyi turisti-info tai hotelli. Oma hostellimme oli nuhjuinen ja keittio oli jotain sanoinkuvaamatonta.. joku oli unohtanut evaat mikroon, luultavasti vuonna 2009 ja ei muutenkaan tehnyt mielia koskea mihinkaan. Sangyn yli kulki muurahaisten polku ja muuta mukavaa!
Lahdimme retkelle tulivuorelle, joka huonosta saasta huolimatta oli erittain mielenkiitoinen ja hauska kokemus. Kuljimme vuorta ymparoivassa sademetsassa ja oppaamme esitteli erilaisia kasveja ja niiden kayttotarkoituksia, sielta loytyi todella paljon erilaisia lehtia, milla saa kuulema paan sekaisin! Keskella metsaa loytyi vesiputus, jossa paasimme uimaan ja lopulta auringon laskettua naimme punaisena nauhana alas vuorenrinnetta valuvaa laavaa. Oli hieman kuumottavaa kulkea metsassa kun taustalla tulivuori kumahteli ja jylisi syostessaan laavaa ja kivenlohkareita sisuksistaan. Matka jatkui kohti kuumia lahteita. Oli hauska kokemus istua todella kuumassa joessa parinkymmenen muun ihmisen kanssa ja juoda kylmaa kaljaa samalla kun vaihdettiin matkakertomuksia.
Arenalista lahdimme bussilla kohti Nicaraguan rajaa, jonne matka kesti nelja tuntia bussin pysahdellessa joka toinen minuutti. Perille paastyamme meita odotti parvi erittain innokkaita rahanvaihtajia ja muita apureita, joista ei meinannut paasta niin millaan eroon.. Siella kuuman auringon alla kaikkien kamojen ja ymparilla porraavien apureiden alla sita sitten jonotettiin leimoja passiin ja lopulta paastiin neljan eri tarkistupisteen jalkeen Nicaraguan puolelle, jossa sait leiman passiin ja maksoit 7dollaria maahan saapumisesta. Passi ja lipukkeet tarkastettiin viela pari kertaa ja saatiin maksaa viela viimeiselle tarjkastajalle muutama dollari. Meita seurasi pari Costa Ricalaista avustajaa, vaikkei apua kaivattukkaan. Taksiin paastyamme yrittivat pyytaa perassa roikkumisestaan rahaa.. Ihanaa! Lppulta paasimme perille San Juan Del Suriin, joka on meneva rantalomakohde tyynenmeren puolella. Vietimme erittain hauskan illan juhlien Sr Patricks dayta. Ja nyt olo on hieman vasynyt. Huomenna matka jatkuu kohti Granadaa ja uusia seikkailuja!
- comments