Profile
Blog
Photos
Videos
It's Guatemala baby!
Taakse jai utila juhlineen ja ihanine ihmisineen. Puhumattakaan cooleimmasta baarista, jossa olen ikina ollut. Treetanic on kuulema aanestetty maailman kolmanneksi hienoimmaksi baariksi, anka epaile yhtaan! Joku on todella kayttanyt mielikuvitustaan sen paikan kanssa! Marmorikuulia, lautasia, lasinpalasia, simpukoita ja muuta kimaltelevaa ja kaunista oli upotettu seiniin ja lattialle ja lopulta itse baari rakennettuna puunlatvoihin; tuntui kuin olisi astunut mielikuvitusmaailmaan.
Utilasta matkattiin yhta soittoa 12 tuntia, kunnes saavuttiin Puerto barrioksen satamakaupunkiin ja oli pakko pysahtya yoksi. Guatemalassa bussi tarkoittaa minipakua, johon Suomessa mahtuisi 10 henkea sillipurkki meiningilla, mutta taalla samaan pakuun menee 24 ihmista + oven ulkopuolella roikkuva apupoika ja vauhtia on yleensa se vahintaan 80km/h. Matkaseurana saattaa loytya valtava saavi taynaa kaloja/pieni mies valtavien veitsien kanssa.. you never know:)
Poptunin pienen kaupungin piti olla vain yopaikka nopealla matkalla Tikaliin, mutta parin mutkan kautta paadyimme Finca ixobeliin yoksi ja astuttuamme ulos taksista paatimme jaada pidemmaksi aikaa. Juurikin tama tekee reppureissaamisesta niin kiehtovaa; vapaus! Mutta palatakseni takaisin Finca Ixobeliin: ekologinen farmi hehtaarien alueella kauniiden ulkoilumaastojen ymparoimana. Kauniit puitteet ja hieman leirikeskusmainen tunnelma yhteisine paivallisineen ja monia eri aktiviteetteja aina ratsastuksesta luolaseikkailuihin. Tunnelmaa on vaikea kuvailla, mutta koitetaan sanoilla rento ja rauhallinen; juuri se mita tarvitsimme utilan ja satojen kilometrien jalkeen. Muutaman paivan aikana ehdimme kayda ratsastamassa, tutkia maanalasita jokea ja pelastaa pieni karitsa. Karitsan pelastus on oikeasti yksi huvittavimmista kielimuuri ongelmista, mita olemme talla matkalla kokeneet. Olimme Toven kanssa kavelylla ja vastaan jolkottaa lammaslauma. Lampaat pysahtyvat ja katselevat meita epaillen pienen hetken ja paattavat jolkottaa ohi. Noin parin minuutin paasta kuulemme hataantynytta maakimista ja naemme pienen karitsan, joka on jaanyt jalkeen muusta laumasta. Karitsa juoksee pusikkoon kun yritamme ohjata sita oikeaan suuntaan. Ei siina muukaan auttanut kun lahtea parin maajussin juttusille, joista kukaan ei tietenkaan puhunut englantia. Todella sujuvan espanjan takia paadyimme osoittelemaan karitsan suuntaan hokien pequeno baa ja toiseen suuntaan grande baa.. Huoh! Lopulta saimme viestin perille ja hieman noloina, mutta tyytyvaisina saimme nahda kunka maajussi sai ajettua lampaan kotiin. Vaikuttivat olevan oikein tyytyvaisia, joten viikon hyva tyo tehty! Sama heppu oli tietysti meidan oppaana ratsastusretkella ja koimme jannittavia hetkia kun mukana ollut venalainen mies onnistui heittamaan kuperkeikkaa hevosen kera ja onnistuipa sama tyyppi jopa eksymaan suoralta polulta.. retki oli kuitenkin mahtava, hevoset hyvia ja maisemat henkeasalpaavia!
Seuraavana paivana vuorossa oli 6 tunnin patikka retki luolastoille, jonka lapi kulki maanalainen joki. Oli jannaa kuulla joki jalkojen alla ilman, etta siita nakyi jalkeakaan. Parin mutkan jalkeen saavuimme luolan suulle ja naimme aanen lahteen. Bikinit, kengat ja taskulamppu olivat ainoat mita otimma mukaan kun laskeuduimme alas viileaan veteen. Pari tuntia meni luolan seinissa roikkuessa ja vedealaisten kivien paalla keikkuessa, mutta selvisimme hengissa. Mielenkiintoisinta oli hypata korkealta kivelta alas veteen kun oli niin pimeaa, ettei vetta edes pystynyt nakemaan. En oikeastaan tunne oloa taysin kotoisaksi pimeissa luolissa syvalla vuoren uumenissa, joten auringon nakeminen uudestaan oli ihana hetki:) Jouduimme lopulta haikein mielin jattamaan Ixobelin ja jatkoimme matkaa kohti Tikalia.
Jostain syysta Tikalin lahialueilla ei tuntunut tuulenvirettakaan ja huoneemme oli kuin sauna! Vieressa sijautseva jarvi ei tarjonnut paljoakaan lohdutusta mutapohjineen ja aivan liian kuumine vesineen. Olimme Tikalissa 6 aikaan aamulla, joka on illan lisaksi parhain hetki paivasta tehda jotain aktiivista. Tikalin kansallispuisto koostuu tiheasta viidakosta ja taivaita kohti kurkottavista temppeleista. On vaikea kuvailla raunioiden tutkimista silla sanoessaan, etta oli muuten isot kivikasat, ei todellakaan tee oikeutta Tikalille. Istuessani 70metria korkean temppelin laella katsellen auringon nousua papukaijojen lennellessa puusta puuhun ja apinoiden pitaessa metelia alapuolella levittaytyvassa metsassa; asiat voisivat olla huonomminkin! Metsa levittaytyy silmankantamattomiin ja punertavaa taivasta vasten kohoaa lisaa temppeleita. Itse temppelien laelle kiipeaminen olikin sitten oma lukunsa. Ei todellakaan korkeanpaikankammoisille! Pystysuorat, hieman heiluvat ja kuluneet tikkaat, eivat oikein tayta turvallisuusvaatimuksia, mutta hengissa ollaan;) Mayoilla on ollut todellinen Napoleon kompleksi, silla nama tyypit ovat oikeasti todella pienia ja niiden porraskorkeus on naurettavan suuri...kait ovat sitten menneet rappusia nelinkontin?
Seuraava etappi oli Semuc champey ja yksi kaunneimista luonnonmuodostamista paikoista, jonka olen nahnyt. Yovyimme laheisessa Laquinin kaupungissa. Hostellimme Zephyr sijaitsi pienella kukkulalla vuorten ymparoimassa laaksossa ja makuuhuoneessa oli niin isot ikkunat, eta pystyit nauttimaan maisemasta samalla kun makoilit sangyssa. 10 kilometrin matka itse semuc champeyhin taittui pickupin lavalla seisten. Semuc champey on 300 metria pitka patka jokea ja super kauniin siita tekee ns. altaat joiden lapi joki hitaasti kulkee. Smaragdin virhreita, turkooseja ja syvan sinisia vareja vasten vaaleaa kivea, joista altaat muodostuvat. Niin kaunista! Oltiin kuin lapset vesipuistossa:) nautimme muutaman paivan ajan tuosta valloittavasta paikasta ja reissasimme kohti Antiguaa.
Antigua on todella kaunis kaupunki, jonka varikkaat ja siistit kadut, seka vanhat rakennukset eroavat taysin siita mita olemme tottuneet nakemaan vali-amerikassa. Tuntuu melkein kuin olisi jossain pain Eurooppaa. Antiguassa on ollut aivan mieletonta.. sanotaanko vaikka, etta hyvia ja hulluja muistoja riittaa. Ei sita joka paiva loyda kaveriaan matkustamassa 5 aikaan aamulla takakontissa kun muualla ei ollut tilaa tai maksa poliisille, etta saa pidella niiden asetta kohti kaverin paata kun joku ottaa kuvia...tai ettaa saa kyydin takaisin hostellille, mutta, mutta se siita ;) What happends in Antigua stays in Antigua.
Kokonaisuudessaan tama matka on ollut aivan mieleton ja suosittelen tata maailman kolkkaa lampimasti kaikille! Muistakaa vaan opetella hieman espanjaa ja kaikki sujuu helpommin. Huvittavaa palata takaisin Suomeen, jossa kaduilla ei kulje kanoja ja kulkukoiria, jokaisen makkarin/muun ketjun ravintoloiden edessa ei seiso mies valtavan pyssyn kanssa. Ja missa aikataulut pitavat ja kadunvierustat eivat ole taynna roskia... Suomi tuntuu talla hetkella aivan liian, liian kliiniselta.. Parasta koko reissussa on ollut tutustua niin moniin ihaniin ihmisiin, joihin toivot joskus viela tormaavasi ja joiden avulla on oppinut niin paljon muista maista ja paikoista. Toven kanssa ollaan melkein telepaattisten kykyjen rajoilla silla monesti ajattelemme samoja asioita samaan aikaan.. se on aika pelottavaa itseasiassa:) keskustelut kulkee monesti sanoilla
-Should we?
-I was just thinking about that..
-Really? This is crazy. We don't have to use words soon.
Mihinka seuraavaksi.. travel more people;)
- comments