Lima, Peru (Queenstown ja Auckland, Uusi Seelanti 14.4-20.4)

No niin, pitkasta aikaa paasen blogin aareen. Jenkeissa oli ongelmia siirtaa kuvia ja loppuaikanana Friscossa sitten olin kipeena 3-4 paivaa maaten hotellihuoneessa. Kuubassa sitten oli muita ongelmia, joista sitten enemman myohemmin ja nyt en loyda muistitikkuani, jossa oli myos kuvia.

Queenstown ja etela-saari olivat aivan mahtavia paikkoja. Tosi kaunista, mukavia ihmisia ja hyvaa ruokaa mm. naudan pihvit ja lammas. Eka paiva meni siina ihmeteltaessa, etta mitas taalla oikein on tarjolla. Pieni idylinen kaupunki, jossa kuitenkin riitti monenlaista tekemista ja kaikki olivat lahella myos hotelliani. Toisena paivana sitten tuli oltua osassa Taru Sormusten Herran kuvauspaikoilla. Opas selitti ja naytti kuvia, missa kohtaa elokuvaa jokin tietty maisema oli. Olihan se aika hienoa kayda niilla paikoilla vaikkakin kuvauspaikoille siirtyminen vei enimman ajan kon retkesta, mutta kaiken kaikkiaan, hienoja maisemia paljon lehmia, hevosia ja varsinkin lampaita, kun etela-saarella asuu n. miljoona ihmista ja 45 miljoonaa lammasta, joten niita ei voinut valttya nakemasta.

Kolmas paiva sitten meni Benji-hyppyjen ja koskenlakun merkeissa seka piti viela olla helikopterilentoa vuorten ymparilla, mutta ilmeisesti olin ainoa matkustaja, niin se piti perua. Aamulla ensimmaisena oli Benji-hyppy. En ollut aikaisemmin moista tehnyt, joten jannitti aika lailla, kun ei tiennyt oikein, mita tuleman pitaa, kun vapaa pudotus oli 60 metria ja sitten 200 metrin swingi kanjonissa. Ei siina auttanut mitaan miettia vaan rohkeesti ottaa kaikki kokemus irti. Sai valita, miten haluaa hyppynsa suorittaa. Sai myos menna tandemina, kun siella mun lisaksi oli ainoastaan pariskuntia. Pariskunnat menivat "istuvilleen". Maa aattelin, etta tarviinhan tassa jotain extremea olla, joten paatin menna paa alaspain. Taytyy myontaa, etta tuntui se aika hurjalta, kun tosiaankaan en tiennyt, milta se loppujen lopuksi tuntuu. Menin sitten viela toisen hypyn, kun sen sai vahan niin kuin kaupan paalle. Sen sitten suoritin taaksepain volttina, joka tuntui viela hurjemmalta. Viela tunti pari hyppyjen jalkeen kadet tarisivat, niin etta oli vaikea kirjoittaa tekstaria. Yks pariskunta sitten ei tehnyt hyppya, kun naispuolisko ei sitten voinut hyppya suorittaa...

Hyppyjen jalkeen sitten odotti rafting, joka sitten oli suhteellisen pliisu, kun vesimaara ja virtaus oli suhteellisen heikkoa, mutta olihan sekin ihan ok kokemus. Paikalle meno oli huomattavasti paljon hurjempi, kun pikkubussi trailereineen menee kapeeta vuoritieta ja siina valilla kylla kylmasi. Varsinkin kun toinen auto tuli vastaan. Siina ei paljoa tilaa jaanyt, etteiko putoisi kanjoniin.

Seuraavana paivana sitten otin sen helikopterilennon, joutui kylla maksamaan valirahaa, mutta kun olin ainoa asiakas, niin olihan siina aivan erilaista tuntumaa - tunsi olevansa co-pilot. Lennettiin vuorten ylla ja laskeuduttiin lahea ainolle tasaselle paikalle vuoristossa, joten olihan se aika hienoa. Hienoja kuvia ja viedeoo tuli otettua aika paljon.

Seuraavana aamuna sitten oli lento takaisin Aucklandiin, jossa sitten olin viela pari paivaa ennen matkustamista jenkkeihin. Aucklandissa sitten tapasin hotellia vastapaata olevassa teatteribaarissa yhden nayttelijan ja han pyysi, etta tulisin katsomaan heidan esitystaan seuraavana paivana. Lupasin tulla ja tulinkin. Ihan hyva esitys "The Brave", jossa nayttelijat kertoivat omista taustoistaan, kokemuksistaan ja toiveistaan yms. Teatteri oli pieni idyllinen paikka, jossa yleiso on aika lahella nayttelijoita ympari esitysnayttamoa 270 astetta. Tulipahan harrastettua myos korkeakultturia - ihan hyva kokemus ja erilainen. Seuraavana aamua sitten odotti jo lento kohti jenkkilaa ja Los Angelesia ja edelleen Portlandiin seka kohti Longviewia. Kaiken kaikkiaan Uusi-Seelanti ja varsinkin etela-saari on nakemisen arvoinen. Paljon hienoja paikkoja jai nakematta, mutta sitten mahdollisesti joskus.

Tassa nyt vahan paivitysta, kun edellisesta paivityksesta on kulunut niin paljon aikaa. Huomenna olis maara lahtea Cuscoon ja ensimmaiseen etappiin korkealla ja ohueen ilmanalaan totutellessa kohti Machu Pichua.

Palataan taas ja yritan jotain kuvia saada eetteriin!!!