Moro,

Jostain syysta ei lue nyt mun puhelinta, jotta saisin lisattya kuvia blogiiin, mutta tehdaan se ens kerralla.

Sydneyhin saavuin Singaporesta ja lento oli aivan mukava, Quantas airline oli tosi hyva. Huolehtivat matkustajista tosi hyvin. Sydneyhin saavuttaessa illalla siella satoi ja lampotila oli siina vajaa parikymmenta. Taksi maksoi aika paljon, mutta lopulta paasin hotelliin, joka sijaitsi hyvalla paikalla keskustan tuntumassa. Hotelliin paastyani piti kayda kaupungilla pyorahtamassa, mutta sade vaan yltyi ja muuttui rankkasateeksi, joten se jai haaveeksi. Tasta jopa uutisointiin Suomessa. Eikun lahimpaan 7 eleveniin ja ostaan vahan vetta ja juomaa ja virkeena sitten aamulla ylos. Kuitenkin jetlag oli niin kova ettei saanut nukuttua kun pari tuntia ja ootteli vaan aamu seitsemaa, etta paasis aamupalalle, kun uni ei sitten millaan tullut silmaan. Seiskalta sitten heti aamupalalle ja pienet nokoset sen jalkeen ja sitten kattoon milta kaupunki nayttaa, mutta sade vaan jatkui jatkui aina pitkalle alkuiltaan asti, joten ei ollut haluja lahtea kartsalle. Loppuilaasta sitten sade loppui ja paasi vahan pyorahtaan kaupungilla. Hintataso oli aivan kova, osti sitten mita tahansa paitsi ruoka oli suhteessa kaikkeen muuhun jopa edullista. Yhden kaljan hinnalla sait tayden sapuskan, joka tuntui aika oudolta. Ruoka maksoi siina 10-20 euroa, mutta kaljapullo baarissa 5-12 euroa, joka kylla oli aika kallista. paivat kuluivat kaupungilla pyorimiseen ja valilla joutui vaihtaan hotellia, kun lauantaihinnat olivat nelinkertaisia muihin paiviin verrattuna, joka tuntui kylla aika oudolta. Olin jopa hostellissa, mutta omassa huoneessa, joka taytyy myontaa, ettei oikein oo meikan paikka. Haju oli aika hirvea ja huone oli tosi pieni, mutta paikka oli viela paremmalla paikalla, kun eka hotelli. Yhtena iltapaivana meni sitten ilmaiseen kavelytourille, missa opas kertoi Sydneyn historiasta ja paikoista. Tuli kaytya Rock-kaupunginosassa, joka oli ensimmainen ja muutenkin eka koko Austaralian historiassa, mihin ensimmainen lansimaalainen oli ikina mennyt. Ensimmaiset lansimaiset asukkaathan olivat Britanniasta tuotuja vankeja vuonna 1788 ja siita lahtien asukasmaara kasvoi tasaisesti. Tietysti Sydney bridgella kaytiin ja omin toimin kavin oopperatalolla, josta olisin voinut laittaa kuvia, jos taa masiina olis vaan lukenut mun puhelinta. Ihan mielenkiintoinen kolme ja puolituntinen, sai paljon tietoa Sydneyn historiasta.

Seuraavana paivana sitten menin jarjestetylle retkelle Blue Mountingsille, joka sijaitsee reilun tunnin ajomatkan paassa Sydneysta. Olipan hienoja maisemia ja trekattiin ylos ja alas vuoria ja sain sieltakin hienoja kuvia. Oli tiheeta puskaa vesiputouksia henkeasalpaavia kanjoneja. Siella tunsi itsensa aika pieneksi. Retki kesti koko paivan.

Seuraavana paivana sitten odotti Hunter valleyn viinitarhat, jossa kavin maistelemassa alueen eri viineja. Oli sekin aika hieno kokemus. Siella meille kerrottiin viineista, joka kylla oli aika mielenkiintoista. Kertoivat, etta tama vuosi oli huonoin sitten vuoden 1971. Tana vuonna satoi niin paljon ja oli tosi kuumaa. 40 prossaa alueen viinitarhoista rypaleet olivat menneet huonoksi, joten niita ei voinut korjata ollenkaan. Omin toimin kavin sitten viela Lindemansilla yhden jenkin kanssa ja siella sitten maisteltiin kaksistaan sen omia viineja, mutta pahus, kun Shiraz-viini, joka on suosikkini oli paassyt loppumaaa, joten olin aika pettynyt sitten. No maisteltiin sitten kaikkia muita Lindemansin viineja, valko-,rose-ja seka punaviinilaatuja. Olihan nekin ihan hyvia. Niistakin olis kuvia, no ens kerralla sitten.

Seuraavana aamuna sitten koitti junamatka kohti Melbounea, kun halusin menna junalla, niin nakee vahan maisemia ja ehka villielaimia. Matka kesti sitten ylimmaraisen tunnin mukaan 12 tuntia, joka kieltamatta oli vahan puuduttava, mutta naki vahan maisemia matkan varrella. Valilla aurinko paistoi ja valilla tuli vetta aika rankastikin. Juna kylla meni sellasta kavelyvauhtia valilla, etta sitten jotenkin ymmarsi, miks taa matka kestaa nain paljon. Oli ylamakia oli alamakia ja tuntui, etta mennaan jopa kyljellaan. Kuitenkin ihan ok junamatka.

Nettiaika rupee loppuun, joten palataan myohemmin asiaan Melbournen tunnelmista.