Longview, Washington state, Usa (Auckland, Uusi Seelanti 6.4-12.4)

Taaskaan ei kone jostain syysta lukenut puhelintani, joten kuvia en saa talla kertaa lisattya, mutta laitan sitten ensi kerralla.

Aucklandiin tulo oli ihan normaali ja vaan odotti, etta paasee Fijilta pois, kun ei voi ikina tietaa tuleeko uusi sykloni ja kentat ovat jalleen kiinni. Auckland oli aurinkoinen reilu parikymmenta astetta lamminta ja hotelli odotti noin puolen tunnin taksimatkan jalkeen. Huonosti nukutun yon jalkeen oli mukava kellahtaa hotellin sankyyn ja ottaa muutaman tunnin unoset. Unostenn jalkeen sitten ettia joku ruokapaikka ja tutkia lahiymparistoa, milta siella naytti. Kaupunki koneesta katsoen oli ihan kivan nakoinen. Merta, vuoria ja kumpuilevaa maastoa ja sitten itse keskusta naytti ihan kivalta Sky towereineen. Eka paiva menikin paikkaa ihmeteltaessa. Kuitenkin ensaivaikutelma oli paljon parempi kuin esim. Austaraliassa. Taalla ihmiset olivat heti ystavallisempia ja jotenkin paljon rennompi ote kuin Austaraliassa. Ei ihme, etta monet turistit, joita tapas matkan varrella kehuivat Uutta Seelantia sen paikkoja ja ihmisia. Ekat paivat kuluisat leppoisasti kaupungilla kulkiessa ja kuvailemassa. Hintataso vaikutti aika lahella Suomen tasoa, mutta 30-40 % halvemmalta kuin Australiassa, joka olikin tosi kallis paikka. Sitten piti tutkia mihin sita menisi ja hotellissa oli monia esitteita, mita tapahtumia ja retkia oli tarjolla. Paatin sitten menna retkelle, jossa oli luonnonpuistoa ja Maori-esityksia ja maanalaisissa tippukiviluolissa kayntia. Retki oli kokopaivan mittainen aamulla seiskan aikaan lahto ja paluu kasin aikaan illalla. Retki oli oikein mielenkiintoinen. Ensin Rotorua nimiseen kaupunkiin, joka oli pieni kotoisa paikka, jossa myos on kuumia lahteita ja muutakin vulkaanista toimintaa. Talot lammittettiin kuumista lahteista tulevalla hoyrylla. Oli aika hauskan nakoista, kun talojen nurkilta nousi vesihoyryja. Tosi mukavan nakoinen pikkukaupunki, jossa oli myos paljon turisteja. Kaupungin lahella oli se luonnonpuistonomainen paikka, jossa sitten kiertelin kattelemassa elaimia mm. siella oli kuuluisa Kiwi-lintu, mutta ne olivat sisatiloissa aika pimeassa eika kuvia saanut ottaa. Parin tunnin kiertelyn jalkeen sitten odotti Maori-esitys tansseineen, lauluineen ja rituaaleineen. Se oli tosi mielenkiintoinen ja hieno kokemus. Sai vahan esimakua heidan kulttuuristaan. Siella sitten sai otta kuvia ja videoo niin paljon kuin halusi vaikka he eivat useimmiten sita halua, mutta tama olikin enemman sellainen turisti-esitys, mutta kuitenkin sekin oli oikein hieno. Viela 45 min. esityksen jalkeen sai viela ottaa erikseen kuvia yhdessa ja erikseen. Saali vaan ettei taa masiina nyt sitten lukenut puhelintani ollenkaan, niin olisitte nahnyt vahan milta he nayttivat. Lounaan jalkeen matka jatkui viela sitten niille tippukiviluolille, joka olikin sitten 1,5 h ajomatkan paassa lansirannikon kupeessa Waitomo nimisessa paikassa. Vetta tuli kuin aisaa ajomatkan aikana. Maisemat olivat kylla hienoja vuorta, laidunta ja pienta kylaa/kaupunkia matkan varrella. Lahella oli myos Taru sormusten herran elokuvissa esiityneessa Hobbittien kotikylaa Kontua. Perilla luolat olivat aivan hienon nakoisia luonnon muovaamia tippukivitaideteoksia. Loytyi kirkkoa urkuineen ja esiintymispaikka, jossa oli loistava akustiikka ilman kaikua. Luolissa asui myos glow worms eli loistemadot, jotka olivat kuin pienia ledtuikkuja luolien kaatoissa. Oli aivan hienon nakoista. Siellakaan ei saanut ottaa kuvia videoista puhumattakaan, mutta ostin muutaman kortin, jossa oli hyvia kuvia luolista. Sai edes jotain muistoa paikasta. Sitten olikin jo aika palata Aucklandiin hotelliin pakkaamaan, kun seuraavana aamuna odotti 12 h junamatka Wellingtoniin paakaupunkiin, koska halusin nahda myos, milta maisemat nayttavat matkan aikana.

Junamatka Welligtoniin meni leppoisasti, olin viimeisessa vaunussa, joka oli itseasiassa maisemavaunu, jonka seinat oli lasia. Wellington sijaitsee pohjoissaaren etelaosassa. Sain hyvia kuvia matkan aikana ja kun myos henkilokunta ilmoitti etukateen, mika paikka ja maisema tulee kohta. Nain pystyi varautumaan kuvaamaan ko. paikkaa. Kuvia pystyi aika helposti ottamaan, kun juna kulki valilla sellasta kavelyvauhtia, ei siis ihme, etta matka kesti 12 tuntia. Mukavastihan matka eteni, valilla otti kuvia, soi jotain ja jos rupes vasyttaan, niin otti pienet nokoset. Taytyy kylla myontaa, etta palvelu junassa sujui loistavasti ja henkilokunta oli ystavallisia ja auttavaisia, taysin erilaista mihin on tottunut esim. Suomessa. Tietysti toivoisi, etta juna kulkisi vahan nopeempaa. Lopulta juna sitten saapui Wellingtoniin suuriinpiirtein aikataulussa. Ei muuta sitten kun hotelliin ja suihkuun ja nettiin joku ruokapaikka ja pari virvoketta seka sitten nukkumaan, kun kuitenkin oli aika vasynyt, kun junassa ei sittenkaan pysty oikein kunnolla nukkumaan. Wellingtonissa oli maara olla vain yksi yo, mutta jotenkin satuin nukkumaan pommiin ja missassin lennon aamulla, joten Wellingtoniin piti jaada viela toiseksi yoksi. Oli siina se hyva puoli, etta naki vahan kaupungista myos valosaan aikaan. Oikein mukavalta kaupungilta sekin naytti vaikka on pienempi kuin Auckland. Toisena aamuna sitten paasin matkaan, kun olin menossa koneella etelasaareen Queenstowniin. Siita sitten enemman seuraavassa blogissa.

Palataan taas,