Profile
Blog
Photos
Videos
Sairaalasta vapautumista osa1
Seikkailijakaksikkomme on vihdoinkin paassyt vankilasta - vapaalla jalalla ollaan. Karkulaiset paatyivat ottamaan hatkat Amrin eristyssellista, silla asiat eivat enaa edistyneet oikein millaan sarala tai muodolla. Toisaalta terveen paperit saatiin - nain ainakin laakarin mukaan, joten todettiin, etta ei tassa hoitolassa taideta selvyytta asioiden oikeaan tilaan saada - turhaa jaada juoksuhautoihin makaamaan. Virtaa riittaa Anskulla kuitenkin pienesta lammosta huolimatta - ja pidamme sita tasta eteenpain tarkeimpana mittarina eteenpainmenon suunnittelemisessa.
Amri - kun sanat eivat riita. Sairaala, jossa lipevyys ja mielistely kohtasivat ammattitaidottoman henkilokunnan. Mutta yritys oli kylla kova - se taytyy myontaa. Testeja tehtiin ja tuloksia(kin) saatiin. Tieto ei kulkenut henkilokunnan valilla eli asiat sai useammin kuin kolmetoista ja puoli kertaa toistaa ja tehda selvaksi, mutta lopulta homma oli vain taytta Intiaa - ei sen kummempaa. Lopulta emme tulleet lahtopaivaa selvemmaksi taudinkuvasta, -syysta tai -seurauksesta. Vankilasta paasy oli kuitenkin jo sinallaan oikein oiva parannuskeino. Paivat kuluivat tutuilla raiteilla - ja niita ehtii toden totta sairaalaymparistossa kehittymaan jo viikonkin sisalla. Aamuisin revittiin ylos petivaatteiden vaihtoa varten kuudelta. Edessa tohtorin odottelua, lounastelua, teekuppien kaatelua, nalkiintymista iltapalan odotuksessa, kylmaksi kayneen iltapalan sulattelua ja siten unien katselua. Kunnes sama toistuu ja toistuu ja ... Taas tuntuu hyvalta olla pois tuosta paikasta. Vaikka tietysti itselleni avautuivat mahdollisuudet kayskenella myos ulkosalla, sisalle paasy oli sen sijaan jokailtainen seikkailu ja kadenvaanto sinallaan. Tietysti olin hukannut omat "kulkukorttini" ja sain joka ilta keksia selityksen minka housun taskuun olin lappuni milloinkin jattanyt. Ironista sinansa, kun Anskun ulkosalle paasy oli taas totaalisesti hyllytetty. Iltaisin ennen pimean tuloa hiippailimme kuitenkin salaa sairaalan kattoterassille haaveilemaan vapaudesta. Sekin oli totta kai ankarasti kiellettya - rikollisen roolia jatkoimme luontevasti siihen asti kunnes eras sairaalan useista koppalakittarista tuli eras ilta meita katolta hakemaan. Viimeisten iltojen aikana oli pakko suojella edes sita pienta jaljellejaanytta yksityisyytta. Tahan toimeen kavi oivasti liikkuvin jaloin kulkeva ruokapoytamme, jonka sandaaleitamme hyvaksikayttaen salpasimme yllattavalla tehokkuudella. Kekseliaisyys paasi varovaiseen lentoonsa ilman erillista komennusta.
Ja tasta jatkuu tarina sairaalasta toisessa osassa, jossa toivottavasti loytyy myos jokunen sananen jostain aivan muusta. Kurkkaappas uudet vanhat kuvat - hommahan etenee noin kuukauden viiveella, joten siella pari rapsykaista Laosista. Nyt lahdemme syomaan.
-K
"Never trust the teller, trust the tale."
-D.H.Lawrence
- comments