Profile
Blog
Photos
Videos
Elo Kolkatassa jatkuu - merkeissa jotka ovat jo kovin tutut meille. Huominen olisi taas sairaalapaiva ja siella sitten katsellaan ja kummastellaan kuten on ollut tapana. Jospa jotain jopa selviaisi.
Sateet ovat saapuneet pyhan, hindukalenterin huipentumajuhlan Diwalin (tunnetaan myos hassumman Deepavalin nimella - niille tiedoksi, jotka ovat pohtineet diipadaapan filologiaa) alla. Juhlaa vietetaan 28. paiva eli varsin pian. Kali itkee ja kyyneleet ovat tuoneet mukanaan jumalalle ominaisesti tuhoa. Talla kertaa suht rankat malaria ja dengue-epidemiat. Valon juhla on viela varsin kaukainen ajatus sateen ja pimeyden Kolkatassa, mutta paikalliset ottavat ilon irti taas kerran kulutusjuhlaksi pyorahtaneesta pyhasta iloittelusta. Sadetta on sitten pidetty kuppiloissa ja kahviloissa parempia keleja ja Kalin rauhoittumista odotellen. Eilisen sadepaivan ohjelma oli Indian Museumin katsastaminen. 1814 porttinsa aukaissut museo ei sitten tehnyt vaikutusta edes silla, etta meilta kynittiin 150 prosenttinen sisaanpaasymaksu paikallisiin verrattuna. Ymmarran kylla, etta pieni lisa meilta tyhmilta lankkareilta on kohtuullista, mutta jotenkin jai valju olo menna enaa mihinkaan museoon hyvin pitkaan aikaan. Ja toisaalta ei reissaus ole jokaisesta fossilista ja neoliittisesta kivesta innostumista. Ei ainakaan meille. Mutta mikas siina, kyllahan tuon ekstran maksaminen oli jo ennalta tuttu juttu. Saavat repiakin rahat niilta, jotka niihin menevat. Mieluummin poristelen ihmisia kaduilla ja tarkkailen maailmaa jostain muualta. Ja menen hakritusti sitten, kun siella jotain jannaa on.
Kerrotaanpa sitten jotain sangen triviaalia, koska mitaan uutta ja oikeasti mielenkiintoista ei ole paassyt vahingossakaan tapatumaan. Netti on halpa. Kustantaa 25 senttia tunnilta, joten addiktoituneempikin ehtii haarata verkon uumenissa ennen konkurssia. Netin kayton suhteen taalla ollaan suhteettoman vainoharhaisia. Vaikea sanoa onko ilmio kolkatalainen vai olisi laajemminkin tata havaittavissa Intiassa. Anskulta ja minulta otettiin tuossa juuri valokuvat tietokoneen kameralla, sormenjaljet, kotiosoitteet, puhelinnumerot ja sahkopostit ihan vain silta varalta, etta aiomme karata maksamatta. Kyseisen jarjestelmallisyyden ja kyttailyn ymmartaa 300-400 rupian asumisesta, mutta 15 rupian netista... Mikas siina - sanotaan nyt vaikka, etta syyllinen olo tuli. Oli pakko tietysti heittaa ilmeeksi jarkyttava psykopaatti-ilme ihan vain nettipaikan henkilokunnan kiusaksi.
Sahkokatkot ovat paivittaisia, oisia ja aamuisia, etten sanoisi tuntisia menon piristajia. Niiden varalta on pihalla joukko generaattoreita, jotka aloittavat tupsuttelemaan pakokaasuja pitkin pikkukatuja. Tai kuten eilen suoraan syottolaan jossa evastelimme. Katsellessa sahkojhtojen villeja virityksia ei yllaty mistaan tai ehka siita miten sahkot edes yleensa toimivat.
Tanaan oli myos sopiva paiva muuttaa, minka seurauksena ... muutimme. Vaihdoimme Gulastanin itsenaiselta kuningaskunnalta kuulostavan paikan sangen toiselle galaksille. Hotel Galaxy on nyt sen kokoinen, etta kaantya mahtuu ilman etta samalla pyyhkisi kaapin paalta polyja siina lomassa. Muutenkin mukava paikka - ja paatimme liikahtaa edellisesta paikasta kun hajotimme paikan television. Pimeys valtasi ruudun eilisiltana, joten paatimme ottaa hatkat - se jaammeko kiinni synnistamme jaa viela auki. Matkailu viereisesta guesthousesta toiseen on muuten oikein suositeltava toimi. Tuntuisi aivan kuin olisimme reissussa jossain.
-K
-Ram Dass
- comments