Profile
Blog
Photos
Videos
Dharamsala jatkaa - meno vahvaa
Eilisen paivan McLeod Ganjissa sateli - ja sadepaivaa pideltiin sitten aina yhta aurinkoisessa Dharamsalassa. Sisapiirivitsiksi muotoutunut toteamus piti jalleen paikkansa - silla McLeodissa satoi ja Dharamsalassa kymmenen kilometrin paassa aurinko paisteli komeasti suurimman osan paivasta. Saman olemme huomanneet edellisina paivina - sama aani kellossa myos tanaan. Eli sadetta on piisannut. Jotenkin sekaan ei ole onnistunut hyvista yrityksistaan huolimatta pilaamaan menoa. Dharamsalan/McLeod Ganjin (seka nyt uutena lisayksena Bhagsun) kylat ovat yha huikeita mestoja satoi vahemman tai enemman. Dharamsalassa poikkesimme hoitamassa pari vauhdikkaasti juoksevaa asiaa. Rahaa oli seinasta saatava ja toisaalta Ansku oli puhelimettomana uuden luurin hankinnan edessa. Kolmasosan halvempi naytti puhelin taalla olevan verrattuihin Suomen hintoihin, joten kaupat syntyivat. Samalla ratkaistiin joten kuten haastava ja mielia riistava kameraongelma. Vaikka kaksi megapikselia ei ole paljon entiseen lauenneeseen seitsemaan verrattuna - on nyt sitten kuitenkin jonkinlainen kuvausvaline. Uusimmat kuvaset ovat muuten jo katseltavissa Anskun sivuilta - lisailya tiedossa myos tahan paahan kunhan jaksamme rapsyja lisaa rapsytella.
Mitahan muuta kertomisen arvoista? Ostin sukat... Villaiset malliaan ja lampimat muotoaan. Hyvat kynityt kilit jalassa mennaan. Kilit tosin kiikkuu edelleen elavina vuorten juurilla karvattomina versioina ja nainhan se pitaa elainten ystavina ollakkin. Sitten kiipeiltiin mekin uusien villasukkien voimin tanaan vuorilla. Surffattiin uskomattomia makia liukkailla liuskekivilla ja kavutiin korkeuksiin. Loydettiin lammas aitaus, jossa sadetta pideltiin napparasti ilman etta lammaskatras olisi edes kaynyt vihaiseksi. Huomiset suunnitelmat lienevat hyvin samanmoiset eli pyritaan muutama metrin korkeammalle ilman lisahappea... Noh ei tassa ehka aivan veikka-gustavssoneiksi heittaydyta mutta luonnossa vaeltelu kylla maittaa. Yksi paivan ohjelmanumero oli myos makuupaikan vaihto. Paadyimme suuntaamaan McLeod Ganjin ja seuraavan kylan Bhagsun valissa sijaitsevaan karulla tavalla kodikkaaseen buddhalaisluostariin. Munkit meditoivat luostarin katolla ja me maallikot hammastelemme tiibetin kielisten mantrojen kauneutta. Mahtavaa sakkia tama tiibetilaismunkisto ja -nunnisto. Koko ajan naureskellaan ja hymy on herkassa joka puolelle McLeodia mentaessa. Tarttuvaa tointa - joten naureskellaan taalla jo paivat pitkat toinen toisillemme. Niukasti puhuvat englannin kielta munkit, joten moni luostarin pitempiaikaisasuja onkin vaihtanut jarkevasti kielen tiibetiksi. Eli eikohan tassa voi itsekin kielikurssit aloittaa. Itse Tiibetia lukuunottamatta ei taida parempaa paikkaa opiskelulle ollakkaan kuin tama Dharamsala. Askeettiset asumukset tuntuvat myos kukkarossa - silla hinta on kolmasosan edellisesta. Ensi yo jannataan petipunkkien viihtyvyytta korkealla luostarissa - ja riemuitaan tai surraan sitten seuraavana paivana tehtyja valintoja. Kaikesta huolimatta paikka on niin nappara ja ihmisetmukavia, etta eivatkohan punkitkin ole meidan kanssamme rauhan tehneet. Nahdaan... punks!
Paivat pohjoisessa Intiassa kuluvat arvaamattoman nopeasti. Toisaalta tuntuu kuin olisi ollut taalla jo pitkaankin ja toisaalta aivan kuin olisi eilen kylalle ensi kerran pelmahtanut. Yksi asia on varma jo nyt - tanne on helppo palata ja kun se paiva saapuu (mahdollisimman pian), taytyy aikaa varata aivan eri tavalla. Toisaalta haluttaisi jaada jo nyt, mutta lahdon polte on sekin palava. Pitaa nahda viela monta asiaa, jotta ensi kerralla tietaisi mita karttaa ja mille hattuaan nostaa.
-K
"We must never be afraid to go too far, for truth lies beyond."
- Marcel Proust
- comments