Profile
Blog
Photos
Videos
Seuraa pikainen raportti nimella otteita Bangkokiin paluusta! Changilta lahdimme aamusella hiljalleen kohti lauttoja ja lopulta jalleen kerran (eika se enaa yllatyksena pitaisi tulla) jaatavalla bussilla kohti Bangkokin sumuja. Eilinen meni pitkalti ihmetellessa 'kotiinpaluuta'. Jannittelyjen huipentumaksi ja kliimaksiksi kohosi seuraavat kolme riemukkaan huikeaa ja kynnet verijuurille purevaa tapahtumasarjaa:
Ensimmainen muotoutui heti Ekkamain eli Bangkokin etelaiselle bussipysakille saavuttaessa. Suoraan bussista ulostauduttua meita tervehti nalkainen joukko (kaksi) uniformuttunutta poliisia. Kytilla oli meille siis asiaa. Selvahan se, sen verran rikollisilta naytamme, ehka jopa tunnumme, etta tokihan meidat on syyta ratsata. Niin tehtiin. Kytat viittoili meidat sivuun ja alkoivat pengastamaan laukkujamme intoa puhkuen. Mitaan ei tuntunut loytyvan - emme siis ole viela Bangkokin Hiltonissa lomailemassa, mutta paljonpuhuvaa oli kanssamme matkustaneen saksalais-korealaisen musikologin ilme, kun poliisi kyseli olimmeko kenties kavereita. Kun nostin katseeni jappista kohti - kauhistunut matkalainen ravisteli paataan niin, etta hilseet lentelivat pitkin Ekkamain laitureita. Korvaamattomia kokemuksia kuten eraan nimelta mainitsemattoman MC-luottokortin mainoksessa annetaan ymmartaa. Lopulta syyttomien joukkoon tulkitut matkalaiset paasivat irtautumaan asemalta. Saksalais-korealaistahan ei tutkittu - kannattaa siis tekeytya syyttoman oloiseksi ja unohtaa lojaalius reissaajatovereita kohtaan... Eipa siina - oikeinhan se meni ja ei meiltakaan nayttanyt loytyneen imodiumeja, laksatiiveja ja meflokiineja rankempia huumeita. Noista huumeista muuten meflokiinit tuntuvat potkivan nyt oikein toden teolla. Malarian varalta syomme Burmaa varten pillereita, jotka kotimaassa tunnetaan paremmin Lariamin nimella. Mietoina sivuvaikutuksina hallusinaatioita, pahoinvointia ja psykoosia. Eilen illalla sain kieriskeltya sangyssamme kuola poskella ja erittain pahoinvoiden. Lariamia olemme toki aikaisemmillakin reissuilla jyrsineet ilman sivuvaikutuksia, mutta talla kertaa tuntuivat pillerit toimivan oikein tasokkaasti. Eikohan se siita viela...
Toisena kohokohtana toimi Burman lahestystosta haetut passit. Viikon kuivumassa hyllylla olleita passeja koristaa nyt sitten vaivalla ja hikipisaroin(?!) hankittu viisumi, jonka saaminen alkoikin olla taparalla. Huomenna kun siirtyma vie Yangoniin. Riemuilla totesimme passiemme olevan kasassa, elossa ja yhtena (tassa tapauksessa kahtena) kappaleena. Voi sita riemua - kieltamatta hieman orpolapsen olo ollutkin ilman noita purppurakansia.
Viimeisesta rastista vastasi sitten rahanvaihdon vaantaminen. Burmaanhan ei tunnetusti ilman kuvetta lahdeta, talla kertaa vihreita pirulaisia eli dollareita. Sen verran mutkikkaan maan kun juntta on pystyttanyt, etta talla haavaa ei edes automaatteja maasta loydy. Koko hoito eli tukku tuohta siis mukaan ja piilotellaan niita sitten parhaan mukaan. Talla kertaa mukaan lahtee noin 1000 dollaria, minka verran olin euroja taskuihini jo Suomesta lahdettya piilotellut. Nyt sitten oli edessa rahanvaihdon hohdokkuus. Kaytannossa vaihto ei onnistunut suoraan euroista dollareihin, joka olisi ollut paras, nopein ja halvin vaihto. Sen sijaan oli riisuttava ensin itsensa euroista Thaimaan bahteihin (jonka onneksi jatimme talle paivalle, emmeka tehneet tointa viikkoa aikaisemmin jolloin kurssi oli ties missa, muttei ainakaan pilvissa). Nappasin rahat virallisella vaihtajalla ja sitten irroitin itseni pikkukatumme epamaaraiselle rahanvaihtotiskille. Kiinalaisperhe loihti pari sadasosaa paremman kurssin ja vaihtelin omamme dollareiksi. Sen verran siina sai vesileimoja toki mulkoilla, etta saatoin jopa hieman epailevaiselta nayttaa. Oikeita taisivat olla - tai sehan selviaa sitten Burmassa... huomenna, etta oliko ne sittenkin perheen pienimpien Monopolista ne rahat jotka sain. Tasta siis Burmaan - kohtaamme jalleen.
Soi: Screaming Trees: More or Less
-K
- Thomas Carlyle
- comments