Profile
Blog
Photos
Videos
Bali on upea saari, jolta ei malttaisi lähteä pois. Kohtuullisen pienelle saarelle mahtuu 3,5 miljoonan asukkaan kansa, jolla on oma uniikki kulttuurinsa ja uskontonsa.Vaikka turismi vaikuttaa lähes jokaiseen saaren kolkkaan, saa paikalliseen elämänmenoon helposti kosketuksen. Näkyvimmät balilaisen kulttuurin puolet liittyvät uskontoon. Balin pääuskonto on muusta Indonesiasta poiketen paikallisten uskomusten värittämä hindulaisuus, johon kuuluu kolmesti päivässä tehtävät taitelluille banaaninlehdille kootut uhrit ja lukuisat kylä- ja perhetemppelit.
Kulttuurin lisäksi Balin luonto on mahtava: tulivuoria ja vuoristoa, hiekkarantoja ja koralliriuttoja, trooppisia metsiä ja kaikkialle levittäytyviä riisiterasseja. Olen viettänyt Balilla yli kaksi viikkoa, joiden kohokohtia yritän nyt parhaani mukaan tiivistää.
Kolmen Pemuteranissa vietetyn päivän jälkeen lähdin pohjois-Balilta etelään, joka vetää suurimman osan Balin turisteista.Lähdimme aamulla tanskalaisen matkakumppanini kanssa taittamaan matkaa paikallisbusseilla ja edessä oli ainakin kolme vaihtoa. Matkassa oli kuitenkin onnea, kun ensimmäisessä paikallisbussissa viereemme istunut mies onnistui viestimään muutamilla englanninkielisillä sanoilla ja elekielellä, että hän on ajamassasamaan suuntaan ja että saisimme kyydin hänen lava-autollaan. Saimme sovittua kyydin hinnasta bussissa, ja eräässä kylässä jäimme pois bussin kyydistä kuskimme kanssa. Paikalliset miehet kiinnittivät rinkkamme auton katolle ja istuimme kuskin viereen autoon, jonka kuormassa oli isoja eläinhahmoja ja muita sisustusesineitä, jotka oli rakennettu ilmeisesti metsistä tai rannoilta kerätyistä oksista. Matka sujui hyvin, vaikka vuoriston yli kiivetessä mäet aiheuttivatkin autolle vähän haasteita.
Kutalla tapasin kaksikin tuttua suomalaista seuruetta, joten matka pysähtyi turistirannan tuntumaan lopulta melkein viikoksi. Paikan hyviä puolia ovat halvat majoitukset, ruoat ja juomat sekä ehtymätön turistien eli potentiaalisen juttu- tai matkaseuran virta - joka on toisaalta myös Kutan kirous. Näin sesongin ulkopuolellakin Kutan kuumille ja pakokaasua tulviville kaduille mahtuu tungokseksi asti matkaajia rähjääntyneistä reppureissaajista pakettimatkaajiin, mutta erityisesti ruskettuneita surffaajia ja bikineissä kulkevia auringonpalvojia. Kuuden päivän seisahdus Kutalla oli kuitenkin ihan tervetullut, kun matka siihen asti oli ollut aika vauhdikasta ja ohjelmoitua. Kutalta tein kaksi muutaman tunnin matkaa lähialueen merenrantatemppeleille, mutta muuten aika meni oleiluun. Kolmen halvan ja enemmän tai vähemmän rähjäisen majapaikan,kahden sporttibaarissa katsotun olympia-lätkämatsin, reissun ensimmäisten sairaspäivien ja useiden mojitojen jälkeen olin kuitenkin onnellinen päästessäni Ubudiin Balin keskiosaan.
Ubudin tunnelma on täysin erilainen kuin Kutan. Vaikka Ubud on yksi Balin keskeisimmistä turistikohteista, tuntuu siltä, että se on se säilyttänyt osan taiteellisesta kylätunnelmastaan. Katujen varsilla on vieri vieressä erilaisia taide- ja käsityöliikkeitä, joissa myytävätmaalaukset, puutaulut, erilaiset puuveistokset ja muut käsityöt tuotetaan lähiseudun kylissä. Ubud on myös balilaisen kulttuurin keskus, ja joka ilta tarjolla on useita turisteille suunnattuja perinteisiä tanssiesityksiä. Muuta iltaelämää kaupungista on turha etsiä; ainakin näin turistisesongin ulkopuolella ravintolat hiljenivät puoli yhteentoista mennessä.
Viisi päivää Ubudissa kahden suomalaisen kaverin kanssa kuluivat nopeasti ja päivät täyttyivät helposti kaikenlaisella ohjelmalla. Pari joogatuntia puoliksi ulkoilmassa lintujen sirkutuksen säestämänä YogaBarnissa, ostosreissu halvalle käsityötorille Sukawatin kylään, lähes koko päivän pyöräretki , joka kulki riisipeltojen ja pienten kylien läpi. Mahtavaa ruokaa ja ihania hedelmämehuja. Kekac-tanssiesitys ja kaiken huipennuksena osallistuminen paikallisen perheen vieraana uskonnolliseen seremoniaan pienessä Tegalalangin kylässä Ubudista itään.
Saimme mahtavan tilaisuuden osallistua kaksi kertaa vuodessa vietettävään tiedon jumalattarelle Saraswatille omistettuun seremoniaan ravintolassa tapaamamme tarjoilijan Ellan kutsumana. Samalla pääsimme tutustumaan Ellan kotiin ja perheeseen. Hänen vanhempansa pukivat meidät paikalliseen juhla-asuun: sarong-hame, korsetti, pitkähihainenpitsipusero ja huivi vyötäröllä. Jaoimme pienten perheenjäsenten huomion ainostaan kameroidemme kanssa, joille lapset väsymättöminä poseerasivat. Kävelymatkan temppelille kuljimme käsi kädessä aikuisten tapaan parhaimpiin puettujen lasten kanssa. Itse temppeliin emme seremonian aikana mahtuneet sisälle, koska koko kylä oli paikalla. Istuimme satojen kyläläisten kanssa, ainoina ulkomaalaisina, temppelin ulkopuolella ja osallistuimme lasten kanssa uhrien antamiseen, jossa kukilla, vedellä, suitsukkeilla ja riisillä oli oma osansa. Olimme yhtä hymyä, kun nautimme seremonian jälkeen vielä Ellan äidin tekemän yksinkertaisen illallisen. Ilta jää varmasti muistoihin yhtenä matkan hienoimpana kokemuksena.
Ubudin jälkeen rannikko kutsui jälleen. Otin suunnaksi Tulambenin rantakylän, jonka tärkeimmän elinkeinon tarjoaa USS Liberty, toisessa maailmansodassa japanilaisten torpedoima yhdysvaltalainen laiva. 120 metriä pitkä laiva vietti 21 vuotta hylättynä Tulambenin kylän kivikkoisella rannalla, ja upposi mereen muutaman kymmenen metrin päähän rannasta vasta Ugung-tulivuoren purkauksen työntämänä vuonna 1963. Hylky oli minulle tuttu jo kahden vuoden takaiselta sukelluskurssilta, mutta nyt kokeneempana sukeltajana ja varsinkin aavemaisella yösukelluksella meren pohjassa makaavaa hylky näytti todella epätodellisen kauneutensa. Vajaat kaksi päivää Tulambenissa päättyivät pienimuotoisiin juhliin kylän oman pojan, dive master Wayanin kanssa paikallista kookoksesta valmistettua mietoa Arak-viinaa juoden ja musiikkia kuunnellen.
Tänään tulin Padang Baihin, josta huomenna aamulla lähden viereisen Lombokin saaren kautta paratiisimaisille Gili-saarille: valkoisia palmurantoja, turkoosia vettä ja rantaravintoloissa grillattua tuoretta kalaa - eikä lainkaan moottoriajoneuvoja. Johan tässä kuukauden olenkin ollut matkan päällä pääsemättä yksinäiselle rannalle palmun alle!
- comments
Päivi Mieleenpainuvia kokemuksia ja upeita vedenalaisia ja maanpäällisiä näkymiä! On niissä sulattelemista.
Elina Aika hienoa että pääsitte mukaan paikalliseen seremoniaan! Aina tuollaisista kuulee, muttei vielä ole sattunut omalle kohdalle..