Profile
Blog
Photos
Videos
Bangkok - Jakarta. Maa on siis vaihtunut ja sen huomaa. Jakartassa on nyt ensimmäinen yö ja päivä takana. Sain seurakseni ja oppaakseni tänään erittäin miellyttävän jakartalaisen Sulaemanin (kiitokset Päiville kontaktista!), jonka kanssa kiersin katsomassa tärkeimpiä nähtävyyksiä. National Museumin upeat kokoelmat, Monas-monumentin (National Monument) ja sitä ympäröivän puiston lauantaipäivää viettävine perheineen ja leijoja lennättävine pikkupoikineen, katolisen katedraalin ja kaakkois-Aasian suurimman moskeijan Mesjid Istiqlalin, jonka täyttää parhaimmillaan Ramadanin aikaan yli 200 000 henkeä.
Palaan vielä hetkeksi Bangkokiin. Tutustuin Bangkokissa työskenteleviin ranskalaisiin veljeksiin ja toisen saksalaiseen vaimoon, joiden kanssa pääsin viettämään pari hienoa päivää. Nähtävyyksiä ei juuri tarvinnut siis yksin kiertää! Bangkokin monipuolisuus avautui kanaaliajelulla, jolla pääsi näkemään kaupungin vanhaa veden äärelle rakennettua asutusta kun taas kaupungin korkeimman hotellin kattobaarista avautui täysin toisenlainen todellisuus. Nautin tietysti myös thai-hieronnan, joka täytti kaikki odotukset. Kropan kolotukset saivat käsittelyssä ainakin hetkeksi kyytiä!
Perjantai-iltana koitti sitten lähtö Bangkokista, joka tuli kyllä aivan liian pian. Parin päivän pidennetyksi lennon vaihtoajaksi tarkoitettu pätkä ehti juuri antaa kaupungista hyvän ensivaikutelman, mutta liian paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta. Kaoottista liikennettä, kuumuutta ja mahdottoman paljon ihmisiä ja hälinää joka puolella, mutta myös upeita temppeleitä, ystävällisiä ihmisiä ja toimivan jättikaupungin henkeä. Ehkäpä paluumatkalla on sitten paremmin aikaa tutustua Bangkokiin.
Kolmen ja puolen tunnin lento Jakartaan sujui hyvin. Lentokentällä saapuessani noudatin ennaltalukemaani ohjetta ja kärräsin kamppeeni nopeasti taksikyytejä huutelevien miesten ohi suoraan hyvämaineisen ja ilmeisesti myös kalleimpia kyytejä tarjoavan Silver Birdin tiskille. Eipä reilun puolen tunnin matka hotellille silti paljon lompakkoa keventänyt, loppusumma 160 000 rupiaa on noin 11 euroa.
Ensimmäisen herätyksen aamulla koin lähimoskeijasta kantautuvaan rukouskutsuun - samanlaisia herätyksiä on hyvin todennäköisesti Jaavalla luvassa lähes joka aamu. Hotellin aamupalalla sain ensimmäisen kokemuksen todellisesta ulkopuolisuudesta. En ollut ainoastaan ravintolan ainoa nainen, vaan myös ainoa selvästi eurooppalaisen näköinen. Huomiota on siis todennäköisesti luvassa kaikkialla, minne menen. National Museumissa en kauaa ollut yllättynyt, kun kouluretkellä olleet tytöt rupesivat huutelemaan "hello misteriä" ja osoittelemaan minua kännykkäkameroillaan. He kysyivät kohteliaasti saisivatko ottaa minusta kuvan. Tietysti museon mielenkiintoisin kohde oli outo blondi, "bule", josta otettiin sitten runsaasti kuvia erilaisten patsaiden vieressä ja koulukavereiden kanssa ja ilman. Kaikki ulkomaalaiset ovat täällä sekä "mister" että "bule". Sulaemania tuntui tilanne enemmänkin ihmetyttävän, mutta minä osasin sitä odottaa. Jossain vaiheessa varmaan valokuvausinto rupeaa ärsyttämään, mutta kyllähän sen näin ensimmäisenä päivänä ottaa huumorilla. Ja sain minäkin puolestani koulutytöistä ryhmäkuvan omaan kameraani.
Muutin tulevaksi yöksi etukäteen varaamastani Ibis-hotellista Jalan Jaksa -kadulle, joka on lähinnä reippureissaaja-aluetta Jakartassa. Eroa Bangkokin Khao Saniin on kuin yöllä ja päivällä! Ulkomaisia reissaajia on vain pieni murto-osa Khao Sanin massasta ja siten myös kaikenlaisen sälän tarjontakin on huomattavasti suppeampaa. Arviolta muutama kymmen ravintolaa, saman verran eritasoisia majapaikkoja ja yksi pieni Seven11-tyyppien kauppa "warungien" eli pikkukioskien ja paikallisten ruokapaikkojen lisäksi. Ja kun Jakarta ja Bangkok ovat kuitenkin samaa kokoluokkaa (noin 11 miljoonaa asukasta), näkee selvästi, että Jakartan turismissa on huikeasti kasvamisen mahdollisuuksia. Kadun varrella ja sen ympäristössä näkyykin useita rakennusprojekteja, jotka vaikuttavat uusilta pikkuhotelleilta. Ja ainakin kaksi kahvilaa on avaamassa pian, joista toinen on Obama Cafe! Barack Obama asui vuodesta 1967 lähtien neljä vuotta Jakartassa ja kävi täällä peruskoulua, ja on kuulemma tulossa valtiovierailulle maaliskuussa.
Oma majapaikkani on melkoinen läävä, mutta ei kai 70 000 rupian (4,90 euroa) hinnalla kauheasti voi odottaa. Toisaalta ei siellä nukkumisen lisäksi paljon mitään muuta tarvitse tehdäkään. Katson nyt kuitenkin tämän yön jälkeen kestänkö siellä toisen yön vai siirrynkö viereiseen astetta "hotellimaisempaan" yöpaikkaan. Pitkään oleskeluun Jakarta ei varsinaisesti innosta, joten luultavasti maanantaina suuntaan kohti keski-Jaavalla sijaitsevaa "kulttuuripääkaupunki" Yogyakartaa. Ilmeisesti aamukahdeksalta alkava junamatka kestää kahdeksan tuntia. Odotan näkeväni huikeita maisemia: riisipeltoja ja ehkä jo ensimmäisiä vilauksia tulivuorista!
(Tämän kirjoituksen kuva ei ehkä ole kovin asiaankuuluva, mutta parempaa Kilroy-blogien omasta valikoimasta ei löytynyt.)
- comments
Päivi Terveisiä Suomesta, Hämeentien sohvalta. Eivät kai tulivuoret ole toimivia!
Kaisa Kyllä niistä tulivuorista taitaa jokunen olla aktiivinenkin... Mutta eiköhän täällä olla totuttu elämään niiden kanssa ja tiedetään, minkä lähelle kannattaa mennä ja minkä ei.