Profile
Blog
Photos
Videos
Tänään on ollut mahdollisesti matkan tähänastisista päivistä hikisin. Sen ovat saaneet aikaan neljän tunnin altistuminen tropiikin auringolle, loputtomalta tuntuva kävely pölyisiä katuja pitkin ja innokas self-made-turistiopas. Samalla päivä on ollut todella antoisa. Nyt istun jo onnellisesti myöhäisellä lounaalla, suihkussa käyneenä, Coca-Colan-brändin alla tuotettua makeaa frestea-teejuomaan siemaillen.
Jakartassa vietin vielä edellisen kirjoituksen jälkeen yhden päivän ja kaksi huonosti nukuttua yötä. Muutin ensimmäisen yön jälkeen toiseen majapaikkaan, josta sain 200 000 rupialla (14 e) ilmastoidun, siistin huoneen omalla kylpyhuoneella. Sunnuntain pääasiallinen ohjelma oli hankkia junalippu, joka onnistuikin Gambir-juna-asemalla yllättävän helposti.
Olen lukenut käytännöistä erilaisia versioita, joten kerron nyt tässä tavan, jolla minä sain lipun. Jos vaikka blogia sattuu lukemaan joku, joka suunnitelee matkustavansa Jakartasta Yogyakartaan junalla! Gambir-asemalla menin lippuluukuista sille, jossa luki Yogyakarta. Asemahallissa on myös taulu, jossa kerrotaan kaukojunien lähtöajat (muiltakin Jakartan juna-asemilta). Koska olin ostamassa lippua seuraavan päivän lähtöön, tiskillä pyydettiin täyttämään pieni lomake, johon piti täyttää oma nimi ja haluttu junalähtö. Lomakkeen perusteella minulle myytiin 230 000 rupian (16 e) eksekutif-luokan lippu Taksaka 1-junaan, joka lähtee klo 8.15 aamulla ja on perillä Yogyakartassa 16.21. (Todellisuudessa juna oli noin 45 minuuttia myöhässä.)
Aamulla seurasin asemalla tauluja, joissa kerrottiin selkeästi, miltä laitureilta Yogyakartan junat lähtevät. Asemalla ja laitureilla oli paljon ruskea-keltaisiin ja sini-keltaisiin paitoihin pukeutuneita miehiä, jonkinlaisia asematyöntekijöitä. He auttavat oikean junan löytämisessä, mutta mikäli ei halua maksaa 20 000 rupiaa, ei kannata antaa heidän kantaa laukkua junaan tai edes nostaa sitä hyllylle junassa!
Itse junamatka oli todella hyvä kokemus. Juna oli korkeampaa tasoa kuin suomalaiset vanhemmat pikajunat - jalkatilaa ruhtinaallisesti, ilmastointi ja lämpimän ruoan tarjoilu. Itse tosin pärjäsin omilla eväillä. Maisemat olivat vähintäänkin mielenkiintoiset. Ensin Jakartan esikaupunkeja, joissa kaksikerroksiset rapatut punatiilikattoiset talot ja aaltopeltikattoiset vaatimattomat asumukset ovat vierivieressä - ja kaiken keskeltä nousee moskeijan kiiltävä sipulimainen kupoli ja puolikuu. Loputtomia riisipeltoja, vuoria (tai ainakin korkeita mäkiä!), metsäisiä vihreitä rinteitä ja ruskeita jokia, jotka juna välillä ylittää korkealla sillalla.
Yogyassa olin siis viiden aikaan ja löysin majapaikan melko vaivattomasti. Täällä taksikuskit ja becak-kuskit(polkupyöräriksa) ovat todella päällekäyviä, ja juna-asemalta kävellessäni sain yhden majoitusta tarjoavan miehen kylkeeni parinsadan metrin matkalle. Olen ottanut taktiikaksi vain kävellä päättäväisesti eteenpäin, vastata pariin ensimmäiseen "hello"- ja "where are you from"-huutoon ja sen jälkeen nyökkäillä ja/tai hymyillä seuraaville kadun varrella notkuville ja huuteleville kuskeille, matkaoppaille ja majoituksen tarjoajille. Niitä nimittäin riittää!
Tänään aloitin hikisen aamupäiväni kävelemällä Kratonille, sulttaanin palatsille, jossa nautin kauniista rakennuksista, gamelan-musiikin esityksestä ja ennen kaikkea hiljaisuudesta! Sieltä lähtiessäni sain sitten innokkaan nuoren miehen oppaakseni Bird Marketille ja Water Castle:en. Arvelin kyllä, että hän haluaa lopulta pienen maksun opastuksestaan, mutta lopulta olin todella tyytyväinen oppaaseen, sillä kuumien katujen joukosta olisi ollut yksin vaikea löytää perille nähtävyyksiin. Katujen nimiä ja varsinkaan numeroita kun ei ole kovinkaan selvästi merkitty. Bird Market on ällistyttävä tori, jossa myydään erilaisten lintujen (lemmikeiksi) ja kukkojen (tappeluihin) lisäksi muun muassa lepakoita, kaneja, kissoja, liskoja, pieniä apinoita ja käärmeitä. En viitsinyt kysyä, mitä kaikkia näistä eläimistä syödään, mutta luultavasti ainakin joitakin. Water castle ja sen vieressä oleva moskeija ovat myös sulttaanin rakennuttamia, ja molemmat ovat valitettavasti kärsineet vuoden 2006 tuhoisassa maanjäristyksessä. Water Castle on käytännössä ulkoilmakylpylä, jossa ilmeisesti haaremi kylpi sulttaanin istuessa korkealla altaiden välisessä tornissa ihailemassa"näkymiä". Hieno paikka, joka siis tänä päivänä toimii vain nähtävyytenä, ei kylpylänä.
Tämän jälkeen seurasi lisää kävelyä paahtavan keskipäivän auringon alla, ja yhden aikaan iltapäivällä majapaikalle päästessäni päätin, että loppupäivän otan ihan rennosti. Äsken söin mahtavan jaavalaisen kasvisaterian: tofua, vihreitä papuja ja chiliä ja jotain, jota kutsutaan tempeksi, riisin kanssa tottakai. Seuraavaksi lähden takaisin majapaikkaani La Javanaise Homestay:hin (kotimajoitus eli paikallisesti losmen) pesemään pyykkiä, koska sitähän täällä tulee!
Huomenna on aikainen lähtö 800-luvulla rakennettuun Bodoburin buddhalaiseen temppeliin, joka on Unescon perintökohde. Lisää tarinaa seuraa siis pian!
- comments
Päivi Ihanaa seurata sinua siellä vanhoilla "kotikulmillani". Muistan, kuinka itsekin reissasin Yogyassa mini-budjetilla, joskin aviomieheni tukemana sen verran, että Jakartasta Yogyaan lensin kyllä Garuda Indonesian siivin. Borobudurin temppelissä vietin aikanaan päivän innokkaan nuoren miesoppaan kanssa ja reissasin jo pimeyden laskeuduttua takaisin Yogyaan bussissa, jossa olin ainoa valkonaama. Ihania paikkoja siellä on ja ihania ihmisiäkin, jos heidän kanssaan löytää vain yhteisen kielen. Kielikouluni Yogyassa oli Realia language school - sieltä ainakin löytäisit kavereita ja hyviä indonesian opettajia, jos haluat oppia pari paikallista tervehdystä. Pidähän oikein hyvää huolta itsestäsi siellä!!
Marie Lundgren Lovely photos! Hope you have a wonderful time. All the best from Helsingborg (everlasting winter weather with lots of snow and ice).