Profile
Blog
Photos
Videos
Alkuperäiseen, löyhään matkasuunnitelmaani on tullut ensimmäinen merkittävä muutos. Päätin jättää Sulawesin saaren tällä kahden kuukauden Indonesian kiertueellani väliin, ja muuttaa suunnaksi Sumatran. Niinpä matkasin Balilta Pohjois-Sumatralle ja Medaniin, Indonesian kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin. Tarkoituksena on vajaan kolmen viikon aikana käydä Bukit Lawangissa tutustumassa orankeihin ja Acehissa Pulau Wehin saarella sukeltamassa, ja mikäli aikataulu sallii, ihailemassa Lake Toban maisemia ja paikallisten rentoa elämänmenoa.
Aceh herättää varmasti monien mielessä muistikuvia levottomuuksista - ja tapaninpäivän tsunamista. Maakunnassa on kuitenkin vallinnut rauha sitten Helsingissä vuonna 2005 solmitun sopimuksen, ja tehokkaan jälleenrakennuksen ansiosta pahasti tsunamin tuhoama rannikko on kuuleman mukaan lähes entisellään. Alue poikkeaa kuitenkin muusta maltillista islamia noudattavasta Indonesiasta, sillä Aceh on saanut erityisluvan toteuttaa sharia-lakia. Vapaamielisen, hindulaisen Balin ja enimmäkseen kristityn Floresin jälkeen on siis syytä pakata bikinit ja topit rinkan pohjalle ja pidättäytyä Jaavan tapaan vähän peittävämmissä vaatteissa!
Ennen paluutani Balille pääsin vielä kahtena päivänä nauttimaan Komodon kansallispuiston upeista sukelluksista. Vedenalaisten korallimaisemien lisäksi ympäröivä saaristo tarjosi todella hienoja maisemia. Yhteensä viikko veneen kannella ulkoilmassa teki tehtävänsä, ja sain vihdoin ihooni kunnolla väriä! Viimeisen illan juhlissa Labuanbajon ainoassa varsinaisessa juomaravintolassa, Paradise Barissa, vaihtuvalla miehityksellä soittavan livebändin luomassa tunnelmassa harmitti todella lähteä Florekselta vasta neljän päivän jälkeen. Kokonaisuudessaan Flores jätti ehdottomasti tunteen, että saarelle pitää palata jonakin päivänä!
Palasimme Heinin kanssa Balille sopivasti viettämään saaren hindujen vuoden tärkeintä juhlaa, nyepiä eli balilaisen kalenterin uutta vuotta. Juhlapäivänä tiistaina 16.3. koko saari rauhoittuu viettämään hiljaista päivää. Paikalliset hiljentyvät koteihinsa ja viettävät vuorokauden aamukuudesta seuraavaan aamukuuteen ilman sähköä tai mitään valoja, ja ovat tekemättä töitä. Myös turistit teljetään hotellien sisään. Koko saari suljetaan, lentokenttää ja sairaaloita myöten (pääkaupungissa Denpasarissa on kuulemma nyepin ajan yksi sairaala avoinna) - vain hiljaisuutta valvovat viranomaiset partioivat tyhjillä kaduilla ja rannoilla. Hiljaisuutta edeltävänä maanantai-iltana sitten riittikin meteliä, kun jopa yli viisimetristen värikkäiden ogah-ogah-patsaiden kulkueet valtasivat kadut. Menimme varta vasten taksilla Denpasariin katsomaan isoa kulkuetta, mutta emme jääneet myöhäiseen iltaan, jolloin paperimassasta rakennetut patsaat oli tarkoitus polttaa. Jo yhdeksän aikaan oli vähän hankalaa löytää kyytiä takaisin Kutalle, koska taksit olivat lakanneet jo kulkemasta.
Tiistai kului siis hotellissa suljetun portin takana. Pieni uima-allas oli arvattavasti suosittu ja loikoilimmekin suurimman osan päivästä altaan reunalla noin 40 muuta, enimmäkseen ruotsalaista, turistia seuranamme. Bali ja Kuta palasivat ainakin suljettujen ravintoloiden kylttien mukaan normaaliin hektiseen arkeensa vasta keskiviikkona iltapäivällä, mutta minä en ollut sitä enää näkemässä. Olin siinä vaiheessa jo kaukana poissa jossain Jaavan tai Sumatran ilmatilassa.
Medanissa viihdyin yhden yön Hotel Angelissa, jota pyörittää erittäin ystävällinen 35-vuotias Muhammad. Indonesialaiset eivät tunnu ikinä joutuvat kovin kauaksi kitaroistaan, ja Muhammadkin kaivoi soittimensa esille aamulla ennen lähtöäni. Aamutuimaan miehen sylissä olivat vuorotellen kitara ja pieni tytär - taas kerran yksi maailman suloisimmista tummasilmäisistä hymynaamoista.
Reilun kahden tunnin automatka Bukit Lawangin kylään kulki halki Medanin, pienten kylien ja lopulta silmänkantamattomien palmuviljelmien. Ajoimme myös yhden palmuöljytehtaan ohi. Viljelmiä katsellessa en oikein tiennyt mitä ajatella, koska Indonesiassa en ole vielä nähnyt samanlaista tehoviljelyä kuin nämä toisiaan seuraavat tikkusuorat palmurivistöt. Luulen, että hiekkarantojen yksinäiset palmutkin näyttävät näiden maisemien jälkeen vähän erilaisilta.
Perillä Bukit Lawangissa odotti aivan uskomaton maisema: villinä virtaava joki, jota reunustavat kylä ja sen useat guest houset ja korkeat viidakkoiset rinteet. Äänimaiseman täyttävät jatkuva joen kohina ja mitä erilaisimmat sademetsän äänet, sirkutukset ja sirinät. Ensimmäisenä päivänä vain ihmettelin maisemia huoneeni parvekkeella riippumatossa roikkuen, kävelin pitkin kylänraittia, jota voisi parhaiten kutsua poluksi ja pelasin ravintolassa korttia paikallisten poikien kanssa. Juuri ennen pimeän tuloa pulahdin virkistävään jokeen uimaan ja sieltä noustessani kohtasin rannalla noin metrin mittaisen liskon - laiskat ravintoloiden liepeillä makoilleet komodonvaraanit olivat ehkä kooltaan huomattavasti isompia, mutta jäivät kokemuksen puolesta tälle otukselle toiseksi!
- comments