Profile
Blog
Photos
Videos
Torstaina en jäänyt rannalle ruikuttamaan, niinkuin laskuveden unohtama minihai (kuvassa). Torstaina sukelsin aaltoihin 600 kiloa hevosen lihaa mukanani. Tulipahan tehtyä samalla tilaa rinkkaan; kypärä räsähti sen verran rapeasti iskiessäni pääni kovahkoon rantahiekkaan, että se saa jäädä viettämään sairaseläkettään ikiajoiksi Uuteen-Seelantiin - lucky hat.
Olipa siis jälleen kerran jonkun läänin vuosipäivä, ja Jo-emännällä vapaata töistä. Lähdimme aamulla rannalle hevosten kanssa. Pieniä hetkiä pääsin jopa nautiskelemaan hyvin innokkaan Didin selässä kiitäessämme laukkaa pitkin rantaa, pysähtyen tosin kuin seinään, kun oli ylitettävä rannan poikki kulkeva pieni puro. Sisuskalut oli nielaistava aina takaisin näiden liikkeiden jälkeen, ja olin hyvin varma, että vielä löydän itseni jostakin purosta.
Hetken urheiltuamme päätin suunnata Didin rantaveteen, kun vesi tuntui yhä olevan kammottava asia. Homma sujui kuitenkin niin hyvin, että kahluutin hevosta hyvän tovin. Sitten ratsuni pää meni sekaisin virtauksien pyyheltäessä edestakaisin, ja sen jalat pettivät alta. Ihmeen kaupalla pysyin kyydissä hevosen räpiköidessä takaisin pystyyn.
Heti perään yrittäessään paeta takaperinlaukalla kohti lipuvaa lainetta eivät takajalat olleetkaan mukana juonessa. Didi veti lipat istuen veteen, ja yrittäessään pystyyn se kaatui kyljelleen. Liiskaannuin osittain Didin alle, pyörähtäen sen jälkeen jollain tapaa niskan kautta ympäri, sillä seuraavana aamuna pää ei kääntynyt.
Didi pakeni paikalta katkaisten ohjat, ja minä perässä läpimärkänä sylkien suolavettä ja kaivaen hiekkaa silmistä.
Tottakai olimme noin puolen tunnin kävelymatkan päässä autolta. Auringon polttamat pakaran sivut huusivat hoosiannaa tiukaksi käyneiden, litimärkien ja hyvin suolapitoisten housujeni hangatessa kärsivää ihoa kera hiekan joka askeleella. Muotonsa menettäneet jodhpurit hiersivät kantapäät auki ja päätä huippasi. Hauska reissu!
Illalla laitoin Pippin ja Jimmyn kuntoon ja liityimme Jon kanssa kuuden ratsukon seurueeseen, Karaka Ladies -maastoretkeen. Pippi oli ensimmäistä kertaa "ulkomaailmassa", mutta selviytyi siitä täyden kympin arvoisesti!
Noin tunnin mittaisen käyntilenkin jälkeen kukin vei hevosensa takaisin, jonka jälkeen kokoonnuimme meidän puutarhaan loppu illaksi nautiskelemaan valkkaria, patonkia ja juustoja italialaisen ravintolamusiikin soidessa taustalla. Taas yksi erikoinen päivä tallennettu muistoihin!
-Kaisa
- comments
Saija No huh huh, onneksi ei käynyt pahemmin
Äiti Voi hyvää päivää että aina pitää olla peloissaan ja jännittää mitä sille sattuu.