Profile
Blog
Photos
Videos
Monipuolinen viikko taas takana. Keskiviikkona oli Karaka ladies ride - ilta, jolloin alueen hevostelevat rouvat kokoontuvat ratsuineen sen illan emännän tiluksille ratsastaakseen noin tunnin verran, ja siirtyvät sitten hevoset hoidettuaan puutarhaan nautiskelemaan viiniä ja juustoja.
Tämän kertaisen illan houstasi rouva, jonka kartano sijaitsee upealla paikalla meren rannalla. Takapiha aukenee poolo-kentäksi rajoittuen rantaan; etupihalla kiemurtelee ajotie satavuotiaiden kumipuiden lomassa. Pihassa on sievä lampi, jonka yli kaartuu vanha sammaleinen kivisilta. Paratiisiankat plumpsahtelivat veteen meidän ratsastaessa niiden ohitse.
Viinit nautiskelimme mahtipontisella "takaterassilla" (köynnöskasvien verhoama ulkotila, jonka kruunasi valtava takka).
Mahtavat puitteet jäivät kuitenkin toiselle sijalle, sillä illan tärkein saavutus oli Pippin upea matkustussuoritus! Lakia uhmaten seisoin parinkymmenen minuutin matkan trailerissa hevosten kanssa, rauhoitellen Pippiä ja näyttäen ikkunasta käsimerkkejä kuljettajalle, joka oli valppaana ajamaan tien sivuun tilanteen niin vaatiessa. "Seis" -merkkiä ei kuitenkaan onneksi tarvinnut näyttää, sillä Pippi oppi nopeasti, ettei kuljetuksen tarkoitus ollut tappaa sitä.
Lauantai-aamuna herätyskello teki parhaansa saaden minut lopulta hereille klo 05.00. Tajuttuani aikaisen herätyksen syyn vedin kermanvaaleat ratsastushousut ylleni kera valkoisen kauluspaidan ja suuntasin aamupuuron tekoon.
5.30 aamun pimeydessä yritimme pienen paniikin vallassa ja kännykän valossa koota trailerin väliseiniä, jotka olin unohtanut edellisiltana naapurin heinävarastoon (naapuri tarvitsi traikkua muuttoonsa).
Pienesti kireän ilmapiirin vallitessa lastasimme Jimmyn lähes aikataulussa, ja otimme suunnan kohti Helensvillen A&P showta.
Yhdeksästä luokasta sain yhden voiton, kolme kakkosta ja kolme kolmossijaa, ja Jimmy tuntui parhaimmalta ikinä. Siitä huolimatta, että huomasin aamulla satulan rungon olevan poikki...
Sunnuntaina saapui vihdoin ja viimein apukäsi Argentiinasta. Nainen puhuu heikkoa englantia, ja jatkaa sujuvasti espanjaksi sanojen loputtua. Luulen, että parin viikon päästä oma espanja-sanavarastoni on jo huikea!
Elämä ei ole kuitenkaan ihan vielä helpottanut sitä tavoiteltua kuuttakymmentä prosenttia, sillä nyt kahden kaitsettavan lisäksi on vahdittava, ettei mm. koira saa biojäteastian sisältöä kanojen sijaan, lasten vaatteet löytyvät oikeasta paikasta ja lounaskasseista löytyy tarpeeksi evästä (omena ja jukurtti eivät ihan riitä koulupäiväksi..)
Ai niin, Horse of the Year -show menee meiltä sivusuun: saavutukset riittävät, mutta noin kuukausi sitten olisi jo pitänyt lähettää jonkinlainen etukäteisilmoittautuminen. Huh sanon minä, eipähän tarvitse lähteä sinne räpiköimään!
- comments