Profile
Blog
Photos
Videos
Bang, bang, bang!!! Uudenvuoden bodycount: 49 - heistä 80 prosettia ammuttiin kuoliaaksi. Aseiden lisäksi muita välittömiä uhkia terveydellesi El Salvadorissa ovat mm. vesijohtovedestä saatava kolera, räjähtämättömät miinat maaseudulla, Mara Salvatruchan pojat vaanimassa joka nurkan takana ja kammottavimpana kaikista - etenkin suomalaismatkailijalle - uudenvuoden viina-ale maitokaupassa. Mutta alkoholihan on myös iloinen asia, kuten myös matkustaminen El Salvadorissa... huolimatta ulkoministeriön matkustustiedotteen kauhukuvista.
Joulupäivä aamuna saimme säädettyä itsellemme matkaliput San Salvadoriin 25 euron hintaan. Hinta sisältyi matka hostellin ovelta (aina niin kauniiseen) Guatemala Cityyn ja sieltä Tica-Bus kyyti El Salvadorin pääkaupunkiin. Vastarannan kiiskinä hyppäsimme rajamuodollisuuksien jälkeen pois bussista tuntia ennen San Salvadoria. Kuvittelimme jäävämme pois maan toiseksi suurimmassa kaupungissa Santa Anassa. Tosiasiassa seisoimme huoltoaseman pihassa kymmenen kilometrin päässä kaupungista rinkat selässä seuranamme maantapojen mukaisesti konepistoolilla aseistautunut vartija. Aseistetuille miehillehän kannattaa aina mennä jutustelemaan ja niin tämäkin herrasmies tilasi meille taksin. Majoitus valintamme oli Hotel Livingston (15 usd yö kahdelta - valuuttahan täällä on Dollari), joka sijoittui hieman hämärämmän naapuruston läheisyyteen. Muutamaa yöllistä haulikon laukausta lukuunottamatta alue oli kuitenkin rauhallinen. Tutustuttuamme Santa Anaan heräsi taas kysymys, missä matkaoppaan kirjoittaja on käynyt: luvattu kolonialistinen charmi oli jäänyt pahasti alakynteen taistelussa pika-ruokaloiden ja tilpehööri kauppiaiden kanssa. Vaikka ystävälliset poliisit keskuspuistossa yrittivät kovasti keksiä meille nähtävyyksiä, päätimme jatkaa matkaa seuraavana päivänä.
Valintamme seuraavaksi kohteeksi oli luonnonkauniilla seudulla (ruta de las flores) sijaitseva Juayua. Päästäksemme maaseudun rauhaan meidän piti kuitenkin kohdata viimeinen kiirastuli Santa Anassa: kaoottinen bussiasema. Miksi ihmeessä bussiasemat pitää rakentaa keskelle hektisintä markkina-aluetta ja miten ihmeessä jokainen pena ja kilu löytää tiensä niille? Puoli tuntia em. olosuhteita on ihan OK, mutta kaksi ja puoli tuntia reppujen kyttäämistä ja hihasta nyppimistä saa zeniläisemmänkin kaverin hermostumaan - jotenkin aina onnistumme ajautumaan asemille ainakin kaksi tuntia etuajassa. Puolentoista tunnin matkasta yksi kolmasosa meni logistiseen ihmeeseen, kun bussikuski selvitti tietään markkinakojujen välissä ja tällä välillä meille matkustajille kaupattiin kaikkea banaaneista pattereihin. Heti selvittyämme kaupungin ulkopuolelle maisemat muuttuivat radikaalisti parempaan suuntaan. Näppärimmäthän ovat jo hoksanneet Ruta de las Floresin tarkoittavan kukkien tietä, jota se kirjaimellisesti olikin (mitä nyt välillä muutama tulivuori tai vehreä kahviplantaasi tuli pilaamaan maisemaa).
Ajoituksemme saapua Juayuaan sunnuntai iltapäivänä oli mitä parhain. Kaupunki on tunnettu viikonloppuisin järjestettävistä ruoka-festivaaleista (Feria Gastronomica). Kauniit mukulakivikadut ja keskuspuisto täyttyivät toinen toistaan paremman tuoksuisista pöperö-kojuista, alkoholin kaupustelijoista, korvia huumaavasta musiikista ja paikallisista perheistä (joiden isännät alkoivat illan mittaan olla yhä hilpeämmässä pätäkässä). Seuraavan päivän päänsärky oli taattu viereisen pöydän setien ollessa hyvin kiinnostuneita Suomesta ja tarjotessaan vastalahjana tiedoista olutta jatkuvalla syötöllä. Seuraavan päivän limonaadin haku reissulla oli hyvä havannoida kaupungin jokapäiväistä elämää. Ehkä sielumme oli krapulan herkistämä, mutta havaitsimme kaupungin kaikinpuolin sydämelliseksi ja ystävälliseksi. Pikantti lisä romanttisille kujille oli niiden varjoissa iltapäivätorkkujaan nauttivan alan-miehet. Juoppoja tuntuu El Salvadorissa olevan kuin Tokoin-rannassa toukokuisena aamuna, eikä muukaan kansa tunnu kuppiin sylkevän.
Kaupungin ja etenkin yösijamme (Hotel Anahuac 15 dollaria yö kahdelta) ollessa äärimmäisen miellyttävä päätimme viettää vuodenvaihteen samoilla sijoilla. Uusivuosihan todellakin kannattaa viettää Latinalaisessa-Amerikassa: maitokaupoissa viina-ale ja pommeja (ei tukesin hyväksymiä) saa ostaa joka kadun kulmasta! Hyvinä ihmisyksilöinä päätimme vastustaa kiusauksia iltapäivään saakka ja aloitimmekin päivän kävelyretkellä läheisille vesiputouksille. Nikotiinin kyllästämät keuhkomme olivat hätää kärsimässä 15-vuotiaan oppaamme kipittäessä vähintääkin haastaviksi luokiteltavia polkuja kuin piripäinen terrieri - taisi olla kiire räjäyttämään pommeja. Loppuilta menikin hyvällä omalla tunnolla perinteisissä merkeissä, kuten myös seuraava päivä (lue: pizza ja elokuvia).
Eilen oli taas liikkumisen aika. Matkanteko oli helppoa vaikka reitti ei kuulosta siltä: Juayua - Sonsonate (bussin vaihto) - San Salvador (taksilla terminaalin vaihto) - Suchitoto. Juayuan jälkeen oli vaikea kuvitella rauhallisempaa paikkaa, mutta Suchitoto on sellainen. Kaupunki on pieni ja nätti - näin ollen hyvin suosittu salvadorilaisten keskuudessa. Kaupunki myös näytteli tärkeää osaa vuonna 92 päättyneessä vallankumouksessa - täällä käytiin ensimmäisiä merkittäviä taisteluita 80-luvun alussa. Vallankumouksen henki elää täällä vahvana alueen ollessa FMLN:n suurimpia tukialueita. FMLN:hän (Frente Farabundo Marti de Liberacion National) muuttui vuoden 1992 rauhansopimuksen (ensimmäinen sisällissota joka päättyi rauhansopimukseen) myötä poliittiseksi puolueeksi. Presidentin vaalithan ovat tänä vuonna ja tämä näkyy kaikkialla katukuvassa. Voimme myös saada ensikäden vallankumous-informaatiota (ja varmasti myös käytännön vinkkejä jos niikseen tulee) hostellin isännältä, joka on entiseltä ammatiltaan sissi. Hostellimme yhteydessä sijaitseva baari (El Necio) on kunnianosoitus maailmanvallankumoukselle propaganda julisteineen, lippuineen ja muine oheisrekvisiittoineen. Majoituksen hinta on hieman suolainen: 20 USD yö kahdelta, mutta eihän poliittisten pamflettien painattaminen ilmaista ole.
Nyt on aika lopetella, koska meillä on vielä kunnianhimoinen missio tänään edessä: selvittää millä taikajuomalla kadunkulmankoju täytti paikallisten pappojen pahvimukit eilen, koska seurauksena oli intensiivistä ajatusten vaihtoa ja katupylväisiin nojailua. Borrachos de todos los paises, unios! Hasta la victoria, siempre!!
- comments