Profile
Blog
Photos
Videos
Kaksi ja puoli vuotta on vierähtänyt kun haikein mielin jätin Etelä-Amerikan taakseni, syvästi inhoamani loppusyksy lähestyy jälleen uhkaavasti. Eilen lapissa taisi jo sataa räntää - hyi. Onneksi tasan kuukauden kuluttua lento BA 6031 on matkalla Lontoon kautta Mexico Cityyn kyydissä minä ja tyttöystäväni Milka.
On jälleen edessä viimeisen kuukauden tuskainen ruljanssi. Pitäisi irtisanoutua työpaikasta ja haalia kasaan tarvittavat rohdokset ja kamppeet. Onneksi ihmeellinen immuuni-järjestelmäni ei kaipaa muuta kuin vahvistuksen hepatiittia vastaan, ja senkin vain koska olen laiskuuttani ja piheyttäni jättänyt sen kaksi vuotta ottamatta. Tarvittavien hankintojen järkyttäessä ennestään huojuvaa matkabudjettia on tuttu syyllisyyden tunne palannut mantrana mieleeni kolmen vuoden takaa: "Oliko taas pakko käyttää niin mielettömän paljon rahaa viikonloppu rientoihin?". Ilmeisesti oli…jälleen.
Matkasuunnitelma on pitkälti sama kuin viime reissulla - sitä ei varsinaisesti ole, lukuun ottamatta hyvin pääpiirteistä runkoa. Eli lennämme Mexico Cityyn 29.10 ja palaamme 6 - 8 kuukautta myöhemmin Perun Limasta (kiitos ja kumarrus Kilroyn vuoden voimassa oleville flexitable lipuille). Tarkoitus olisi tarkistaa kaikki Väli-Amerikan maat ja siirtyä keinolla tai toiselle Panamasta Kolumbian kautta eteenpäin. Päätimme aloittaa varman päältä ja varata netistä hostellin neljäksi ensimmäiseksi yöksi (Hostal Moneda, 13 euroa yö kahden hengen huoneessa) sen jälkeen onkin syytä palata matkailu todellisuuteen ja etsiä budjettiamme vastaava rotankolo mistä seikkailu kohti Perua sitten saa luvan alkaa.
Mutta muutama asia on muuttunutkin sitten viime matkan. Ensinnäkin olen yrittänyt opiskella hieman pohjaa espanjalle työväenopistossa, kun viimeksi saapuessani Buenos Airesiin en osannut kuin muutaman hassun sanan. Ja ehkä myös edelliset kokemukseni auttavat orientoitumaan hieman nopeammin takaisin latinalaiseen elämän rytmiin. Tärkeimpänä muutoksena on kuitenkin se, että en ole lähdössä yksin. Eli kuten jo kerroinkin: Milka on mukana menossa ja hän on luvannutkin tuoda oman naisellisen näkökulmansa matkakertomukseen seikkailumme edetessä.
Kuukausi on työläisen arjessa hyvin lyhyt aika, joten hiljalleen alkaa jo paniikinomaisesti jännittämään. Kuinkahan iso se Mexico city oikeasti mahtaa olla…
- comments