Vähän pikaista kuulumistenkertomista. Eli huomenna otetaan tyttöporukalla suunta kohti pääkaupunki Wellingtonia, joka sijaitsee Pohjoissaaren eteläosassa. Juna Aucklandista lähtee jo ennen puolta kahdeksaa aamulla, herätyskello tulee siis soimaan ennen kuutta, can't wait... Junalla siis puksutellaan menemään, kyseessä on maisemareitti ja matka kestää lähemmäs 12 h. Perjantai menee siis pitkälti junassa istuessa. Takaisin tullaan maanantaina myöhään illalla, lentäen tällä kertaa. Reissun ohjelmaa ei olla pahemmin mietitty, erään Pete-nimisen hepun, johon ollaan täällä tutustuttu, piti kierrättää meitä ympäriinsä, mutta se homma peruuntui pari päivää sitten. Onneksi on vielä tää päivä aikaa vähän surffailla netissä ja katsella, mitä sitä tekisi. Meikäläinen tosin nauttii ihan vaan ympäriinsä vaeltelustakin, mutta vähän voisi karttaa katsella yms.

Viime postauksessa mainitsin, että olen yllytyshulluna ilmoittautunut toisellekin vaellukselle. No, homma tuli hoidettua kotiin viime lauantaina, otettiin lautta alle Aucklandin satamasta aikasin aamulla ja puolen tunnin sisään oltiin asumattoman Rangitoto-tulivuorisaaren laiturissa. Neljä tuntia sitten kierrettiin saarta, käytiin kraaterin reunalla (kyseessä on siis sammunut tulivuori) ja ihailtiin maisemia, koko Auckland näkyi sieltä korkealta yhdellä kertaa. Ilma oli älyttömän hieno, aurinko paistoi koko päivän ja kiivetessä tuli niin kuuma, että t-paidalla mentiin. Hieno kokemus, vielä kun kuvat saisin lisättyä Facebookiin, oon tuhottoman hidas sen homman kanssa.

Jos lauantaina oli hieno sää, niin tää viikko onkin ollut sitten jotain ihan muuta. Syksy on täällä ollut kuulemma poikkeuksellisen lämmin tänä vuonna, normaalisti vettä pitäisi jo tulla kuin siitä Esterin kuuluisasta. No, Esteri oli vissiin nukkunut vähän pommiin ja heräsi sitten vihdoin ja viimein tämän viikon alussa. Vettä on siis saatu niskaan kuuro jos toinenkin. Homma siis menee niin, että aurinko paistaa, sitten menee pilveen, sitten sataa kaatamalla kymmenestä minuutista varttiin, sitten paistaa taas hetken, yhtäkkiä sataa vaikka pilviä ei kaksi sekuntia ollut missään. Ilma on myös kylmennyt pitkin viikkoa, auringosta huolimatta eilen esimerkiksi oli tosi kylmä. Meikäläinen toiveikkaasti ajatteli selviävänsä matkasta kirjastoon ja takaisin ilman takkia, VIRHE. Iso virhe. Nyt tuntuu siltä, kuin pieni kaktus kasvaisi kurkussa ja menossa on aamun toinen kuppi vihreää teetä. EntuukipeeksijustennenWellingtonia, entuukipeeksijustennenWellingtonia!!!

Flunssa tai mikä lie ei muutenkaan oikein sopisi aikatauluihin justiinsa nyt, viimeisiä viikkoja viedään ennen study- ja exam week periodia, sumusilla ja räkäisillä aivoilla niistä ei kyllä tulisi mitään... Nyt siis C-vitamiinia peliin, sikana vaatetta niskaan ja termarimuki teetä täyteen. Meikä pinnistelee vielä jonkun aikaa kouluhommien kanssa, sitten olisi homma pulkassa ja meikätyttö valmis palaamaan Suomen kamaralle, jee! Koti-ikävä on jo, ei mikään kuolettava onneksi, mutta onpas vaan kiva ajatella, että kohta näen perheen ja kaverit<3

Kuulumisiin!

-Julia