Aijaijj, kokkailin tuossa illalliseksi jauhelihapihvejä ja uunivihanneksia. Kylläpä maistui hyvältä, ja vielä kun löysin lähikaupasta Wasa-näkkileipää, niin Finnish dinner oli kruunattu. Olkoonkin että oli ruotsalaista näkkäriä. Olin siis luvannut tehdä ruokaa kahdelle minun kämppikselle, ja yllättävän hyvin kyhäilyni upposi heille. Shalanda maistoi ensimmäistä kertaa paprikaa (jep, vihannekset ei kuulu täällä tavalliseen ruokavalioon) ja päätti myöskin testata näkkäriä maapähkinävoin kanssa. Oli niin absurdi yhdistelmä, että veti ihan sanattomaksi, hahah. Minä sitten yllytettynä dippasin näkkäriltäni yhden kurkkuviipaleen etikka-suola-pippuri-sekoitukseen, mutta en ihastunut. Toinen kämppikseni, Jasmine, ei ollut varma tykkääkö kurkusta, koska ei ollut ihan varma miltä se maistuu (jep, edelleenkin vihannekset on pelottavia), mutta maistoi sitten ja totesi, että haisee ihan vesimelonille. Ihania hupsuja tyttöjä.

Tein siis ensimmäistä kertaa täällä ihan ruokaaruokaa, tavallisesti kun syön aina koulun ruokalassa ja sitten kotona vain jotain pienempää. Mutta tuli ihanan kotoisa olo. Muutamana päivänä mulla on ollu tässä nyt välillä tosi vetämätön olo. Ei huvittaisi tehdä mitään, ja haluaisi vaan soitella kavereille ja jutella kaikkien ihanien kanssa. Mutta tämän illan ruoka piristi, jospa sen voimalla jaksan taas seuraavan viikon. Huomenna ja ylihuomenna on tentit, ja sitä seuraavana päivänä saan kotitentin tehtäväksi. Seuraavat kolme viikkoa tulee olemaan aika täysiä koulun puolesta.

Aika menee täällä tosi nopsaan. Tämä viikko hurahti taas ilman, että ehti edes huomata. Perusarjen lisäksi oon yrittäny täyttää kalenteriani mahdollisimman paljon hyödyntämällä kaikkia ilmaistapahtumia. Helmikuu on USAssa Black History Month, ja siihen liittyen on kaikkia eri tapahtumia ympäri kaupunkia. Meidän yliopistokin on osallistunut järjestämällä tilaisuuksia. Maanantaina kävin katsomassa Daughters of The Dust -nimisen elokuvan, josta meni osa kyllä ihan ohi kielimuurin takia. Se kertoi orjuuden jälkeisestä ajasta, ja ihmiset siinä puhuivat englantia omien afrikkalaisten kieltensä murteella. Lauantaina oli museokierros Savannah Beach Institutessa (ei kerro rannoista, niinkun alkuun luulin, vaan on nimetty herra Beachin mukaan), joka on toiminut mustan väestön kirkkona ja kouluna. Museo-opas kertoi talossa kummittelevan ja muutama tyttö oli sen jälkeen varpaisillaan loppukierroksen ajan aina oudon äänen kuuluessa. Savannahissa on paljon taloja, joihin liittyy mielenkiintoisia historiallisia tarinoita. Aionkin jossain vaiheessa mennä Ghost Tourille, jossa kierretään hautausmaita ja kummitustaloja.

Lauantaina museokierroksen jälkeen kierreltiin kaupungilla, ja oli tarkoitus laittaa postikortteja menemään, mutta postitoimisto ei ollutkaan auki. Täällä ei saa postimerkkejä muualta kuin postista, ja kansainvälisiä merkkejä ei voi ostaa ennakkoon juurikaan, sillä ne vanhenevat muistaakseni viikossa. Lauantai-illan vietin taas kotona erittäinkin rauhallisissa tunnelmissa. Perjantaina meni myöhään, niin oli ihana mennä ajoissa nukkumaan. Perjantaina oli fraternityn järjestämät office-teemajuhlat. Pojat oli pukeutuneet suoriin housuun ja krakaan, ja tytöt... No, ei niin imarteleva ja suhteellisen vähäpukeinen sihteeri-tyyli oli melko yleinen. Itse nyt en erityisemmin teemasta innostunut, mutta veljeskunnan järjestämät juhlat oli nähtävä. Viiden dollarin sisäänpääsymaksulla sai nauttia juomatarjoiluista järven rannalla olevassa talossa. Oli ihan hauskaa, mutta yksi frat-party elämässä riittänee minulle.