Profile
Blog
Photos
Videos
Vietin viime viikonlopun New York Cityssä äitin, Emmin ja Jeren kanssa. Oli niinkin rankka reissu, että sain flunssan, mutta oli kyllä hieno viikonloppu. Tässä vähän tiivistelmää.
Lähdin perjantaina Savannah Hilton Head -lentokentälle, ja osasin ensimmäistä kertaa elämässäni tehdä omatoimisesti check-inin automaatilla. Olin kentällä hyvissä ajoin, ja ehdin lukemaan lehtiä ja katsomaan uutisia, mitä en tavallisesti tee, sillä minulla ei ole telkkaria. Viime viikolla oli täällä USAssa etenkin keskemmällä mannerta yhteensä 42 tornadoa, ja tietääkseni 40 kuolonuhria ne vaativat. Savannahissakin oli ollut tornadovaroitus lauantaina, mutta maahan asti ei ollut ilmeisesti iskenyt. Toinen psykologian opiskelija Jyväskylästä on vaihdossa Kansasissa, ja voin vain kuvitella, kuinka pelottavaa siellä on ollut. Uutisia katsellessa oma innostus ja jännitys tulevasta viikonlopusta välillä unohtui, mutta pianpa pääsinkin sitten nousemaan koneeseen. Minulla oli suora lento NYCiin La Guardian kentälle, ja kaikki sujui hyvin. Otin sellaisen Manhattanin ja lentokenttien välillä liikennöivän bussin, jolla menin Grand Central Terminalille, josta sitten hyppäsin pienempään autoon, joka vei matkustajat suoraan hotelleille. Puolentoista tunnin odottelun päästä hotellin aulaan ilmestyi odotetut vieraat Suomesta. Olin niin innoissani, kun ne vihdoin tulivat, etten olisi etukäteen uskonut.
Perjantai-iltana tehtiin iltakävely Central Parkiin ja käytiin hakemassa iltapalaa hotellille. Suomen tulijoilla kello oli jo niin pitkälle aamuyöllä, ja koko päivän matkustaminen oli väsyttänyt aika hyvin, niin mentiin sitten ajoissa nukkumaan. Seuraavana aamuna herättiinkin myös ajoissa, ja lähdettiin pienestä sateesta huolimatta kävelemään kohti Chinatownia ja Little Italya. Sieltä käveltiin myös takaisin, ja matkalla käytiin syömässä SoHossa kivassa pikku kahvilassa ja suoritettiin ensimmäiset shoppailut. Yhdellä Squarella oli myös pienet ruokamarkkinat, josta ostettiin lämmintä omenasiideriä. Äitin jalat huusi hoosiannaa jo siinä vaiheessa, mutta suihkun ja laittautumisen jälkeen piti lähteä taas kävelemään. Käytiin ravintolassa syömässä ja suunnattiin Times Squarelle ja Broadwaylle. Minun matkan kohokohta oli kyllä ehdottomasti Minskoff-teatterissa esitetty Lion King -musikaali. Olen aina ollut armoton lastenohjelmien ja lastenelokuvien ja Disneyn fani, ja Leijonakuningas on ykkösenä kaikista Disney-leffoista. Hyvä etten alkanut itkemään jo kun ensimmäinen kohtaus alkoi ja Rafiki alkoi laulamaan aaziwengaa (ei hajuakaan mitä se oikeesti laulaa, mutta tolta se kuulostaa, eikö?). Hihiii, vieläkin soi päässä kaikki ne mahtavat laulut. Roolisuoritukset oli upeita, ja lavastukseen oli nähty paljon vaivaa. Mm. kirahvia esittävä ihminen käveli neljällä puujalalla, siis käsissä ja jaloissa kussakin yksi puujalka, monen metrin korkeudessa. Tanssijat tekivät hienoa työtä, ja sitä kropan hallintaa ja uskomatonta fysiikkaa ei voinut kadehtimatta katsoa. Etukäteen jännäsin, kuinka paljon muut saa musikaalista irti, mutta hyvinhän nuo juonessa olivat pysyneet, vaikkei kaikkea englannin kielisestä esityksestä ymmärtäneetkään. Jere ainakin onneksi osaa juonen yhtä hyvin ulkoa kuin minä, että tiesi jo etukäteen mitä Timon sanoo seuraavaksi tai mikä laulu on seuraavana. Kerrassaan hieno ilta.
Seuraavana aamuna otettiin taksi ja suunnattiin lautalle, joka vei meidät Liberty Islandille ihastelemaan Vapaudenpatsasta. Samalla lautalla olisi päässyt myös Ellis Islandille, joka on toiselta nimeltään Immigrant Island. Sillä on pitkä historia USAn maahanmuuttokeskuksena ja varmasti olisi sielläkin katseltavaa riittänyt, mutta meillä oli jo niin kova nälkä ja vähän väsykin, niin tyydyttiin katselemaan saarta vain lautalta käsin. Kun seilattiin takaisin kohti Manhattania, sai NYCiä nähdä taas eri perspektiivistä. Pilvenpiirtäjien rivien muodostamat silhuetit olivat aika komea näky. Kadulla kävellessä pilvenpiirtäjiä kurkkiessa sai äkkiä niskansa kipeiksi, oli ne vaan korkeita. Pyörähdettiin intiaani-museossa ja otettiin taksi takaisin keskustaan. Syötiin amerikkalaiseen tyyliin pikaruokalassa, jonka jälkeen jäätiin Emmin kanssa JCPenneysille vielä shoppailemaan. Lähetin äitin ja Jeren hotellille, sillä Jere oli vähän kipeä ja äiti ihan uuvuksissa kaikesta kävelystä. Kun oltiin saatu tuhlattua rahaa mm. laukkuihin ja kenkiin ja vaatteisiin, käytiin vielä kaupasta hakemassa kaiken maailman amerikkalaisia herkkuja: mini-pretzeleitä, maustettuja poppareita, chocolate chip cookieseja, Reese'sin maapähkinävoikarkkeja, Hersey'sin suklaata... Niiden seurassapa se ilta vierähtikin mukavasti.
Maanantai-aamuna Jere oli kuumeessa, ja äiti ei halunnut jättää sitä yksin hotellihuoneeseen, niin minä jäin sen kanssa nukkumaan ja äiti ja Emmi lähti katsastamaan kuuluisan Macy'sin tavaratalon. Olisin itsekin halunnut tietysti käydä, mutta halusin että äitikin pääsee vielä shoppailemaan isolla S:llä. Ja kun ne Emmin kanssa tulivat takaisin kaikkien GAPin ja Macy'sin ostoskassiensa kanssa, tuli siitä minulle tosi hyvä mieli. Jere kyseli, että menikö minun loma pilalle, kun en päässyt aamulla enää ostoksille, mutta voin kyllä sanoa että ei paljoa tuon paremmin olisi loma enää voinut mennä. Hyvää teki aamulla nukkua pitkään, ja hotellin telkkari oli yllättävän kiehtova jälleen, kun sitä omaa telkkaria ei omista.
Siitä sitten käytiin vielä lounaalla kivassa paikassa, ja sanottiin heipat. Lähdin taksilla kenttää kohti, ja meinasi kyllä koti-ikävä iskeä saman tien. Sanoinkin äitille siinä kun vielä istuttiin, että voishan sitä lähtee kottiin teijän matkassa. Vaan kylläpä sinne ehtii, ja kun tulin Savannahiin, niin tuntui kuin kotikentälle olisi tullut. Porukat oli saaneet vielä oikein limusiini-kuljetuksen hotellilta lentokentälle, kun tilattiin hotellin kautta niille auto. Aika hieno päätös varmasti niidenkin lomalle. Vaikka nyt pienessä flunssassa onkin tämä päivä mennyt, niin hyvä fiilis jäi koko reissusta. Oli kuin olisi ihan toisessa maailmassa ollut kaiken sen väenpaljouden keskellä. Nyt nukkumaan, ja jalkaan laitan uudet I <3 NY -pyjamahousut!
- comments