Profile
Blog
Photos
Videos
Koti Wanakassa, ensimmäinen puoliaika.
Koti löytyi ihan sattumalta. En yrittänyt mitään.
"this just happened. found a home. has a cosy feel. enjoys the atmosphere in home, decorating own room (after six months i have a room just for me where i can dance naked in the front of mirror), laughing, barbecueing and playing games in garden with new flatmates. tomorrow bread baking and yoga, maybe kayaking on the beatiful lake wanaka. standing still. staying. empowering. healing."
♥ i am grateful that i can live this amazing life. though i love travelling, i realised that constinuous moving from place to the other imbalances my body and mind and separates them so that they don´t travel anymore together. now that i m staying in one place, i can collect every piece of my mind along the path i traveled during these six months. once my mind and body are at the same place it is easier to travel again.
Täällä etelä saarella on tapahtunut ihania asioita. Queenstownissa tapasin sattumalta hostellissa ryhmän, jonka mukana matkustin viikon pohjoissaarella! Meillä oli mahtava ilta yhdessä illastaen ja tanssien Uuden Seelannin parhaimmassa pilekaupungissa. Viimeisestä baareilusta olikin aikaa :) Ja pääsin tanssimaan salsaakin aivan loistavan ranskalaisen maailmankulkijan kanssa. Kiitos Benjamin.
Jo ennen Queenstownia mulle tuli olo, että nyt pitää olla hetki kauemmin paikoillaan. Etsin WWOOFing farmeja, että voisin hetken rauhoittua, pestä edes likaiset pyykit ja tietysti säästää rahaa (WWOOFaus on työskentelyä, kokemista ja oppimista farmeilla, jossa muutaman tunnin työstä saa majoituksen ja ruan, erillistä palkkaa ei makseta). Wanakasta löytyi "working for accomodation" paikka. Päätin lähteä kokeilemaan. Ostin lipun bussiin ja nauttiessani pysäkillä Queenstownin ihmispörinää (QT on ehdottomasti busy!) huomasin, että vieressä paljain jaloin auringosta nauttivalla tytöllä oli haltin reppu. "Ootko sattumalta Suomesta?" kysyin. Seurasi hiljaisuus. "Ööö. Joo". Anna on ollu maassa jo reilu puoli vuotta ja ei meitä suomalaisia kovin tiuhassa täällä ole, niin ku ei missään. Suomen puhuminen rajoittuu lähinnä läheisten kanssa jutteluun skypessä tai satunnaiseen ittensä kanssa höpöttämiseen. Onneksi niin, tuskin tänne kukaan tulee varta vasten suomalaisten kanssa olemaan.
--- Tähän väliin on pakko sanoa eräs juttu saksalaisista. Ei sillä, että heissä jotain huonoa olis, ihania ja mahtavia tyyppejä ovat kaikki tapaamani kaverit olleet! Mutta juttu, jonka huomasin jo kesällä on todella totta.. Saksalaisia on kaikkialla. Lähes kaikki me, joiden äidinkieli ei ole englanti, ollaan Uudessa-Seelannissa myös siitä syystä, että halutaan oppia englantia. No lähes jokainen tapaamani saksalainen on maininnut, että ei ole välttämättä hyvä juttu olla saksalainen, kun tapaa niin monia muita saksalaisia.. Niin, tätähän se globalisaatio tietysti on. Ja Saksassa on kuulemma joku mieletön Uusi-Seelanti buumi muutaman vuoden Australia villityksen jälkeen. ---
Mutta niin ku Anna osotti, kanssakansalaiset kunniaan! Kiitos Annan, omalla äidinkielellä itseni ilmaseminen oli vaihtelua ainaseen englannin sönkkäämiseen ja takerteluun. Oli meillä hauskaa ku verrattiin kokemuksia ja kohelluksia tässä maassa. Anna tutustutti minut myös ehdottomasti Uuden-Seelannin parhaimpaan suklaaseen (joka vetää vertoja iki-ihanalle Fazerin siniselle!) ja vei minut mahtavimpaan elokuvateatteriin! Wanakan Paradisossa ei tarvitse kärvistellä ylikansallisten yritysten tarjoamilla mainoksilla ennen elokuvan alkua vaan saa henkilökohtaisen tervetuliaistoivotuksen ja mahtavan esittelyvideon siitä mitä tulevalla illalla on tarjottavanaan miellyttävän teatteriesityksen ohella (mm. tauko, jonka aikana saa homemade ice cream, maailmankuuluja suklaakeksejä tai suolasta purtavaa). Esittelyssä kerrotaan myös kuinka Paradisossa tykätään kierrättää! Tuohon miellyttävään teatteriesitykseen vielä sen verran, että elokuva katsotaan mukavilta sohvilta lököillen, tai jos mielii olla drive-in elokuvissa, voi kivuta keltaiseen Morris Minoriin... Ehoton must-do in NZ.
Eteläsaari tuntu mulle heti kodilta. Osaksi varmaan johtuu siitä, että täällä on paljon luontoa, vihreää ja vähemmän ihmisiä. Niin kuin siellä missä olen tottunut elämään tähän asti. Täällä asuu Uuden-Seelannin reilusta neljästä miljoonasta ihmisestä noin neljäsosa. Ja pinta-ala on pohjoissaarta suurempi. Suurin osa Uuden-Seelannin upeista kansallispuistoista sijaitsee myös Etelä-Saarella. Sen lisäksi elämänrytmi on vielä enemmän, jos mahdollista, laid-back ku pohjoissaarella :) Ja ihmiset on ystävällisiä. En ole kohdannut yhtään tökeröä kiwiä tähän mennessä. Se kohteliaisuus, jolla ihmiset tarjoaa aikaansa ja apuaan on superia.
Hmm.. Mitäköhän olinkaan kertomassa.. Ennen lentäviä ajatuksia, taisin jäädä Queenstownin bussipysäkille, jossa kohtasin Annan. Mukavan ja kauniin Crown Rangen vuorilaakson läpi ajetun porinabussimatkan jälkeen sitten saavuttiin Annan kanssa Wanakaan. Bussi pysähtyi, me kaivettiin rinkat (tai mie rinkan, repun ja kaksi ruokakassia, Anna Haltin pienen viikonloppurepun) tavaratilasta ja huomattiin olevamme keskellä kaunista postikorttimaisemaa. Kuvankaunis järvi, jonka pinnalle auringonsäteet loivat pilkehtivää eloa ja toisella puolella rantaa lumihuippuiset vuoret, jotka jylhinä seisoivat samalla paikalla mihin aikanaan olivat syntyneet, toivottivat meidät tervetulleiksi. Rantakeli ja kesä, jäimme nauttimaan siitä. Kaupunki eli rauhallista elämää, talvisesonki oli juuri vaihtumassa kevääseen ja luonto puhkeamassa uuteen eloon. Ensi vaikutelman perusteella kaupunki on juuri sopivan kokoinen. Sieltä löytäisi varmasti kaiken tarvitseman. ..
*** *** *** ***
- comments