Profile
Blog
Photos
Videos
Karikubi
Nagoya ja juuri nyt on vaikea muistaa miksi tanne alkujaankaan tulin. Ainakin siella on maailman pisin vuoristorata Steel dragon 2000, joten kirjauduin kaupungin ainoaan hostelliin, kiltisti maksoin alennuskorttihinnan 30 taalaa, hintaan sisaltyi kova tatami, ei hissia, ei nettia, maksullinen telkkari ja kotiintuloajat. Nama herkut mahdollisti mestareiden liigan finaalin katsomatta jattamisen. Mieli oli hyvin mustaa. Nagashima spahan eli huvipuistoon lahdin aikaisin aamusta pienessa tihkusateessa ja mielessa kavi soittaa ja varmistaa etta puisto on auki, elettiinhan lahes talvea. Siina kiireessa se jai ja maksoi taas kalliit bussit ja paikalla tuli sitten vahtimestari sanomaan "steel dragon, rain, no open" ja nauroi paalle kun naki ilmeeni. Tassa vaiheessa mietin koko Japanissa olemisen mielekkyytta kun pelkkia takaiskuja ja rahanhaaskausta tahan mennessa, etta otanko junan takaisin Tokioon ja siirran lennot aiemmin ja mahdollisimman nopeasti Thaimaaseen. Paatin viela yrittaa, silla tahan mennessa koetun mukaan tama on viimeinen kerta tassa maassa itselleni enaa ikina joten pitaa sitten ainakin yrittaa koska toista tilaisuutta ei tule.
Palasin takaisin hostellille ja mita kuulenkaan, hostelin hinnat oli noussut 45 taalaan, joten kerasin kamat ja luut ja kirosin mielessani viela kerran. Kiersin love hotel alueen ja halvin vapaa huone olisi ollut 60 taalaa ja sisustuksena nalle puh teema... taytyy olla todella pervo jos... no jatetaan tama aihe;D
Joka tapauksessa vettapitamaton telttani ei ollut vaihtoehto joten nukuin muiden juoppojen kanssa metroasemalla, ensimmaista kertaa ihmiset tuijottivat meikalaistakin=D
Paipan
- comments