Profile
Blog
Photos
Videos
Arvoisa juhlavaki…
Päätin siis kaikista vaikeuskista hulimatta jäädä japaniin, kun olin kuullut Rainbow gatheringista Panamassa Jenkki-Adamilta, jolla oli aikeet suunnata sinne. Nagoyasta otin 40 tunnin lautan, joka muistutti lähinnä mini-Silja linea, joilla suomalaisittain on tapana vetää viinaa kuin niinimaan janne, japanilaisittain vähän eri meininki: jokaisella oli asustuksena verkkarit ja tohvelit ja elokuvia katsellen eli nukkuen elokuvateatterin penkeilla.. Käsittämäton taito japanilaisilla nukkua vaikka missä ja missä tahansa asennoissa, sen huomaa heti ensimmäisenä päivänä metroon astuessaan, ihmiset joko räpläävät kännykkää/konsolia tai nukkuvat mielettomissä asennoissa toisiinsa nojaillen, tai pää ventovieraan sylissä. Tulipa sen 40 tunnin risteilyn aikana jopa yksi ihminen juttelemaan laivan ainoan ulkomaalaisen kanssa, sekin oli kuin tervan juontia hänelle vaikka puhui hyvää yliopisto englantia, katse harhaili ja kädet hapuili räplättävää kuin Frigulin Raikulilla.
Tomakomaihin päästyäni kävi vihdoin tuuri ja tapasin japanilais pariskunnan joka oli matkannut maailman ympari viimeiset pari vuotta häämatkaa ja viikon kotona Tokiossa käynnin jälkeen lähtivat rainbow gatheringiin, menomatka Biratoriin juteltiin tauotta yhteisista kokemuksista ja ilman heita en olisi ikinä loytänyt hyvin jemmattua rainbowta. Jotain sitten kertoo että perille päästyämme puhuivat kanssani seuraavan kerran kahden viikon päästä poistuessaan…hetkinen!! Kertoo mitä?? Tästä siis alkoi viimeistään tutustuminen japanilaisten ihmeelliseen maailmaan, jossa ei ole päätä eikä häntää ja välistäkin puuttuu jotain, muttä mitäpä toisaalta voi odottaa kansasta joka ajaa väärällä puolen tietä, lukevat kirjan takakannesta aloittaen, ylhäältä alaspain ja oikealta vasemmalle ja syovät jopa jugurtin kahdella hammastikulla
Mika ihmeen rainbow gathering?
Vaikka sateenkaarivarien alla mennään, niin ei tarkoita sentään mitään seksuaalisen vähemmistokulttuurin kokoontumista, eli en ole alaa vaihtamassa, vaan kukkaiskansan hippikokoontumista, joita järjestetään worldgatheringeja, maanosa seka maittain. Ilmeisesti Suomessa ollaan järjestämässä ensi vuonna, sinne siis jokainen aiheesta kiinnostunut. Muutenkin aika eksoottisissa maissa jarjestetaan yleensä kuten serbiassa ja ukrainassa yms. Normaalisti gatheringit keräävät sellaiset 500 henkeä, ensimmäinen laatuaan Japanissa järjestetty keräsi tasaisesti 30-40 henkeä päivittäin. Ei alkoholia, ei lihaa eika sähkoä. Ajattelin että suunnittelemani kolme viikkoahan nyt menee vaikka päälla seisten, olihan tassa mennyt lahes kuivin suin jo 2,5 kuukautta, kiitos Havaijin ja Japanin alkoholiverotuksen. Ensimmaisena paivana ehdittiin juuri ruokailuun joka tuli oleman seuraavat 2 viikkoa samaa sapuskaa, joka paiva riisia ja jotain rehusoppaa kahdesti paivassa. Ruokaohjekirja taisi olla ohuempi kuin tama kuuluisa Ruotsin sotahistoria opus. Hyvalla aasinsillalla kerrottakoon ettei japanialainen ruoka muutenkaan mitaan herkkua ole, talla hetkella majatalossa asuessani saatetaan kahdesti (japanissa ei ole aamupalaa) paivassa syoda nuudelia joka uitetaan maun vuoksi liemessa, kaytannossa siis pelkkaa nuudelia. Toisena paivana sitten heti herattya lahdettiin seuraamaan Ainu -seremoniaa, lahtiessa sanoivat etta ota ruokaa tai rahaa tai jotain jota haluat lahjoittaa, no varmuudeksi varasin pari sataa jenia ja ajattelin että ovat varmaan tosi koyhiä. Seremonia alkoi shamaanin suorittamalla saken nuotioon viskomisella, pian sinne alettiin viskomaan rukouslappuja joista jokaisesta eli n. 50 rapsittiin kertakayttokameralla (!) rullallinen kuvia ja heti seuraavaksi oli tarjottimella jos jonkinalaista herkkua ruokaa ja juomaa varmaan pari kiloa tuleen "tulenjumalille". Yhdella tarjottimella oli jopa 2x1000 eli 20 taalaa ja itse olisin nostanut kytkinta jos nama laput olisi tuleen "uhrattu". Pelkastaan ruuan polttaminen jarkytti varsinkin tyhjalla vatsalla, rahasta puhumattakaan. Onneksi viime hetkella vanhempi herra nappasi setelit ja tyylikkaasti painoi oman lompakkonsa pohjalle ja jostain ilmestyi lisaa ruokaa joka sentaan tarjottiin syotavaksi, sanomattakin on selvaa etta pidin 200 jeniani itsellani. Lopuksi joku sekosi, itsestani naytti hyvin lavastetulta, mutta hoitometodit oli selvat: suolaa naamaan, suuhun ja rintaan ja nyrkkia selkaan. Itse olisin kayttanyt eri jarjestysta.
Seuraavana paivana oli tarkoitus menna kaivamaan luita ja henkia jostain haudasta, onneksi meidan auto ei eksyttyamme koskaan loytanyt perille koska siellakin joku sekosi.
Taas mentiin seuraavana paivana Ainujen luokse ja luvassa piti olla trancemusiikkia, ja kun rumpusetin taakse istui vanha ukki ehdin jo miettimaan etta nain taas, mutta kun lavalle pistettiin pari pirtsakkaa mimmia toinen laulamaan ja toinen bongorumpuihin saatiin aikaiseksi elamani tarisyttavin keikka ja muutkin olivat reveta liitoksistaan ja halusivat nousta seisaalleen reivaamaan, mutta shamaanin piti istua takarivissa ja han ei halunnut nousta joten kaikki muutkin istuivat lattialla, kamera jai telttaan joten taltiointia ei ole luvassa.
Seuraava paiva ja mietin etta olipas tylsaa nain vaiherikkaiden paivien jalkeen kun yhtakkia tilanomistaja ilmoittaa etta nyt "parkkipaikalle", eli juuri liha/alkoholivapaan alueen ulkopuolelle, syomaan poroa ja vetamaan viinaa. Mietin: Poro on parasta ja avasin kaljan. Heti tuli eteen kysymys "can you drink alcohol?" ja mietin jo raivoissani, etta mitahan kettuilua tama nyt on vastaten kuitenkin korrektisti "why not?" saaden aikaan huutonaurua. Kysymys viittasi tahan etta japanilaiset ja iso osa aasialaisista eivat kesta alkoholia, heilta puuttuu 30 % jotakin entsyymia joka hajottaa alkoholin ja muuttaa sen vaarattomaksi, yksi olut laukaisee tomaattinaama reaktion ja vahvan humalan. Useita ihmisia kuolee vuosittain ihan pelkkaan keskarin sarpimiseen.
Tasta homma hieman rauhottui sateiden myota ja ensimmaista kertaa iski koti-ikavat tai lahinna Kolumbian -ikavat. Ulkomaalaisia meita oli siella tasaiset 3-5 henkea (jenkki-Adamista ei tietoakaan) ja siita huolimatta etta lahes jokainen paikalla ollut japanilainen puhui englantia ainakin valttavasti, he eivat sita puhu. Kysymykseen puhutko englantia tulee AINA vastauksena EN, siita on sitten vaikea lahtea vakavaa keskustelua kasaamaan. Ujous ja taydellinen sosiaalisten taitojen puute on kansantauti. Tama on rankka yleistys, ja he itsekin osaavat nauraa sille. Yleistamisesta sen verran etta 8 vuotta travellannut ranskalainen Alex kysyi neljan paivan parrankasvatteluni jalkeen etta kasvaako teilla suomalaisilla ollenkaan parta kun olette siella niin pohjoisessa!!??!!. Jep ja kaikilla ranskalaisilla on sinivalkoraitapaita, patonki kadessa maalaus kainalossa ja baskeri… Japanissa jaksaakseen on itse muututtava japanilaiseksi, koska aivan varmasti he eivat muutu sinun mukaiseksesi. Alexin kanssa tuskailtiin kun japskit eivat ymmarra hanen ranskalaista sarkasmiaan, no sita he eivat ymmarra lainkaan eika omia junttiletkauksiani, heilla on aivan taysin eri kasitys huumorista. Yhdeltakin tytolta kysyin mika on tavallinen japanilainen vitsi ja yllattaen vastauksena tuli etta sita on mahdotonta selittaa. Hauskaa on esimerkiksi kun joku syodessa tiputtaa syomapuikon vahingossa maahan!!!??? Kahden viikon jalkeen nostin kytkinta lopullisesti, ai niin ja sita ennen joku sekosi taas ja alkoi huutamaan ja juoksemaan kuin Turkan seitseman veljesta, kysyin etta mikas tolla on niin vastauksena tuli ihan vakavissaan etta hanen sisallaan on haamu(!). Viimeisen paivan kruunasi kun hirvealla hypella mentiin katsomaan "stone circlea" eli kivimuodostelmia. Mitaan stonehengea en varsinaisesti odottanut mutta perille paastyamme ihmettelin missas kivet, no eihan siella ENAA mitaan kivia ole, vaan kivet on varastettu. Sen sijaan tultiin paikkaan jossa kivet ovat joskus olleet! Lahtiessa yksi jarjestajista kyseli etta viihdyinko ja etta olisin viihtynyt paremmin jos olisin opetellut Japania siella…mitahan ihmetta ma Japanin kielella teen jos en tanne enaa ikina tule, aivan yhta hyvin olisin voinut opettaa suomea tai vaikka viroa heille. Oli siella paljon hyvaakin, kuten aamujoogat ja tai chit ja isot juhlat musiikki-, tuli- ja sirkusesityksineen ja varmasti mahtava kokemus jossain toisessa maassa jarjestettyna, jossa gatheringin yhteinen kieli on englanti. Eli jos joku taman luki ja menee Suomigatheringiin, niin muista puhua englantia ulkomaalaisille vaikka se olisi kuinka vaikeaa. Samalla tuli paatettya etta jatkossa teen enaa vain ja ainoastaan asiat oman mieleni ja rytmin mukaan ja vain asioita jotka tekee minut onnelliseksi.
Seuraava kirjoitus on puhtaasti positiivinen, lukuunottamatta paljon kyseltya raporttia japanilaisista naisista…he he…
- comments