Profile
Blog
Photos
Videos
Pitäisi varmaan alkaa harrastamaan pikakävelyä, sillä tahti kohti kampusta oli taas sitä luokkaa. Olin myöhässä (mitä?!), tosin opettaja vielä enemmän, joten en edes oikeasti ollut myöhässä.. Piti jopa hetki odotella! Melkein voisi ottaa tavaksi jo saapua tahallaan vartin myöhässä, niin ei tarvitse odotella.. Tosin, voi olla että kävisi köpelösti, mikäli vielä siirtäisin herätystäni myöhemmäksi..
Luennot kestivät kokonaiset 25 minuuttia, joina opettaja kertoi koealueen. Tarkoituksena oli mennä tuntien jälkeen hoitamaan tällä kertaa Idan viisumiasioita, joten aikaa oli vielä odotella että hänen luentonsa päättyisivät. Ostoskeskukseen kävely ei ole ikinä kestänyt niin kauaa kuin tällä kertaa, sillä "pahvipohjatossuni" olivat saaneet jalkani todella kipeiksi. Istuin kahvilla lukemassa ajankohtaisista tapahtumista, kunnes oli aika rääkätä hieman lisää jalkapohjia ja lähteä tallustamaan ylämäkeen casinolle vastaan. PDI:llä oli tällä kertaa englannintaidottoman miehen sijaan nainen. Viisumin päättymispäivän laskeminen allakan avulla oli hänelle vielä vaativampi tehtävä, kuin mitä se oli minua "palvelleelle" miekkoselle ollut. Registro civil:issä vanha tuttu naishenkilö antoi samanlaiset laput ja pyysi tuomaan kopiot, minä sain RUT-henkilökorttini. Voi sitä olentoa minkä kuvan ne siihen korttiin olivat lykänneet..
Iltapäivän ohjelmaan oli suunniteltu bussilippujen osto Santiagoon, sillä Juan tulisi samaa matkaa. Kuitenkaan heppu ei ollut kotosalla ovelle saapuessani. Vihoittelevat jalkapohjani alkoivat saada olon tuskaiseksi, joten suuntasin toistamiseen ostoskeskukseen hankkimaan kunnon pohjilla varustetut kengät. Nähtäväksi jäisi, olisiko tililtä huvennut rahaa 10 parin verran, sillä korttimaksun suorittaminen oli hieman hankalaa jonkin verran ikääntyneemmälle kassahenkilölle, ja lopulta käteismaksu osoittautui helpommaksi vaihtoehdoksi. Säästyisipä miesparka muutamalta harmaalta hiukselta. Kyllä helpotti heti kävelyä uudet kengät, joiden pohja sai olon tuntumaan kuin pumpulilla kävelisi. Pumpulitoussut suuntasivat Juanin luo, mistä löytyi taas pari uutta tuttavuutta, sillä Jaq:n lisäksi oli talolla jenkeistä oleva tyttö ja (ylläripylläri) myös yksi saksalainen J Söimme kello viiden lounaan ja maha täynnä oli aika lähteä kohti illan viimeistä koitosta.
Vuorossa oli ensin Tai Chi ja heti perään Jazzdancea. Aivan, jazzdancea! Sitä näkyä tuskin voi sanoin kuvailla, kun tämä tanssin ammattilainen liikahteli ei kovinkaan sulavasti jalat tulessa J Ensi kerralla ovessa on varmaankin kyltti "Ei norsuja saliin." :D Sali olikin mielenkiintoinen suomalaiselle, sillä se koostui betonilattiasta ja.. no eipä oikeastaan muusta. Siellä sitä sitten pyörittiin maata pitkin ja yritettiin pysyä perässä. Opettaja oli melkoisen tanssille omistautunut henkilö, joka jatkoi koreografiaa hurjalla temmolla. Ensi kerta jäisi kaikenlisäksi välistä Santiagon reissun vuoksi, joten kotona saisi treenata melko tavalla jos meinaisi mukana tahdissa pysyä.
Tuntien jälkeen kävely ei ollut ainakaan sen nautinnollisempaa kuin niitä ennen, enkä ole ennen eläissäni nähnyt koko jalkapohjan kokoisia rakkuloita! Nyt olen, toivottavasti kaksi kertaa; ensimmäisen ja viimeisen. Kenties jazzdance -koreogarfiaan kuuluvat pyörähdykset päkijöillä eivät toimineet rakkuloita parantavana voimana.. Kipu on ystävä ja niin edelleen. Kipua lievitettämään oli tarjolla "burgerlongeja", eli itsetehtyjä purilaisia, sekä pari kylmää huurteista. Kello alkoi olla jälleen puoliyö, joten taksin tilaaminen tulli ajankohtaiseksi. Jalkani eivät todellakaan kantaisi 40 min kävelymatkaa rantamajallemme, eikä siitä voinut syyttää niitä paria huurteista kaveria.
- comments