Profile
Blog
Photos
Videos
Perjantai, kuten muutkin päivät tähän asti, piti sisällään tallustelua kaupungin kaduilla ja tuskaisen kotimatkan. Kuka hullu päättikään muuttaa hostellista järjettömän kukkulan päälle?? En tunnusta. Ja juuri kun oli eilen alkanut tuntua siltä, että kielikään ei ole enää ihan niin solmussa, tuli taas jonkinasteinen palautus maan pinnalle; ei sitä chileläistä PrePaid-liittymää ihan tuosta vain mennä ostamaan.. tai siis mennään tietty pää kolmantena jalkana, mutta eri asia saako sitä loppujen lopuksi. Tiskillä notkuva täti, jota myös myyjäksi kutsutaan, kysyi vain kerta toisensa jälkeen kenelle haluan soittaa.. EI, vaan haluan prepaid-puhelinliittymän, sellaisen kortin mikä laitetaan puhelimeen. Ja ei, ei se täti vaan tajunnut. No, ehkä hän oli vain töissä siellä ;)
Perjantai olikin pizzaperjantai! Chileläinen pizza ei ihan vastannut suomalaisissa ravintoloissa tarjottavaa, tai edes kotona tehtyä. Tähän pizzaan tarvittiin valmispohja (noin sentin paksuinen ja oranssi, mitä lie piti sisällään), jonka päälle ensin ketsuppia. Jep, tähän vaiheeseen olisi nuudelikokki-iinakin selvinnyt.. Ketsupin jälkeen vuorossa olivat kinkkusiivut..siis voileipäkinkkusiivut, ihan vain sellaisina. Tonnikalaa, tomaattia ja juustoa..JA MIKROON! Tässä vaiheessa meinasin pudottaa silmät päästäni, kunnes tajusin ettei koko talossa edes ole uunia! Pizza pyöri mikrossa vain ja ainoastaan 1½ minuuttia, jonka jälkeen sen päälle laitettiin tuorekurkkuviipaleita. Öö, nam? Vaan ei, ei pizzaa nyt vielä sellaisenaan voinut syödä! Tottahan toki siihen tulee laittaa vielä ensinnäkin hieman lisää ketsuppia, jonka kaveriksi luonnollisesti sinappia, ja sokerina pohjalla majoneesia. Ja kas näin, tadaa, chileläinen pizza on valmis! Siitä sitten vain muutkin kokeilemaan, maistuu muuten ihan hampurilaiselta! :D Ehkä nimen voisi vaihtaa Pizburgeriksi. Iltamyöhäsellä laitoin vielä kielitaitoni koetukselle koittaessani katsoa tyttöjen ja yläkerran naapurin kanssa Death Note -elokuvaa, tällä kertaa dubattuna espanjaksi. Kyllähän siitä juonta tajusi, mutta siinä vaiheessa kun erittäin viehättävä örkkimörkki ilmestyi ruutuun, päätin että on aika painua pehkuihin. Ihan jo vain siitäkin syystä, että välillä tuntuu kuin hihityskohtauksiani ei ihan ymmärrettäisi. Parasta koittaa pitää paikallisten valkotakkien paikalle tulo mahdollisimman epätodennäköisenä ja edes jonkinasteista viisaan(?), okei, puolinormaalin mainetta yllä.
- comments