Profile
Blog
Photos
Videos
Buen Dia.
Santiagossa ollaan ja huomenna vuorille kohti Aconcaguan luonnonpuistoa.
Mendozan 5 paivaa olivat melko aktiiviset. Tuli testattua raftingia, heppasafaria, paraglaidingia ja tiestysti paikallisia viineja. Samalla selvisi etta lihaakin voi saada tarpeeksi, kun viimeisen illan safkalla valitsin vapaaehtoisesti kanaa punaisen lihan asemesta. Rafting oli mainio ja 10 asteinen vuoristojoki virkistava, enemmankin putouksia olisi mun puolesta voinut reitille sattua. Hepat oli selkeesti viikon hitti! Meilla oli 5 hengen porukka, eli peruskolmikon lisaksi taas jalleennahty Christian seka Milan Kroatiasta. Oppaiden ja valokuvaajan kanssa muodostimme mainion Gauchojengin joka vaihtoi tunnissa hapuilevasta kaynnista raisuun (heppatyttohoponovellisanaston eliittia) laukkaan kivikkoisilla esiandien kukkuloilla. Olin etukateen funtsinut etta heppasafarin taytyy olla mahtavaa hommaa, mutta kun se hopotin selassa kokkiminen ja pomppiminen vain ei olisi niin luonnotonta puuhaa.. mutta, mutta selvisi nopeasti etta islannin ponilla ja kunnon ratsastushevosella ei ole paljoa yhteista, vaan meno oli erittainkin luonnollista. Itse asiassa kaikista kokeilemistani kulkupeleista oli taman ohjastamainen palkitsevinta, inhimillisen kaltaisen kontaktin ja hepan oman valilla raisun (again) luonteen ansiosta. Siina yhteistyossa oli jotain samaa kuin hyvan koiran kanssa, mutta tassa luottamus ja siihen sisaltyva riski (omalla kohdalla tippumisesta) oli molemmin puolista, koiran yksipuolisen sokeaan luottamukseen verrattuna. Paatimme Christianin kanssa buukata 5 paivan hevossafarin samalta satulan istumalta.
Edellisesen jalkeen paraglaiding oli aavistuksen laimea elamys. Ei mitaan adrefixeja vaan rauhallista liihottelua, vertaisn enemman sukellukseen kuin esim. benjiin. Joka tapauksessa 600m korkeuserometrin ja reilun vartin taivaalla liihottelu oli nasta ja chilli juttu. Voisin kuvitella etta toimii hyvin vaikka duunipaivan paalle tuuletukseksi. Laskuvarjohyppy oli hieman tyyris, joten jatettiin se viela takataskuun. Paraglaiding paivan kruunasi kyyditys ylos vuorelle ehdan unimogin lavalla ja kuskin kanssa snakkailun jalkeen tyypit irtosi helposti. Eli jabat lavalle ja lavasikaa kehiin intista tuttuun tyyliin. Vehje kuki ykkosella ehka 5 kmh , kakkosella 10 kmh, jne.. ja valikaasua sai polkea metrin vahdetankoa heilutellessa. Yritin saada sita sutimaan soralla kaarteessa, toivotonta. Kuski kertoi etta se kaatuu ennen kuin sutii, kokeiltu on una mas ja vahvisti toteamuksella nunca mas..
Actionkimara paatettiin rauhallisempaa pyorailyyn viinitarhojen lapi. Maastofillarointikin olis kiehtonut, mutta paikallinen kalusto oli taytta s***tia, joten hepo oli selkeasti tool of choice. Viinitilat oli symppiksia ja etenkin La Tommasilla kayty privakierros 1896 perustetun tilan sammioissa paikallisen senjoritan opastuksella mainio.
Juttua on taas enemman kuin ehtii naputella. Taytyy jatkaa tasta myohemmin Chilen osuuden makustelulla.
Tassa paivistysta Chileen (16.4)
Saavuttiin Valparaisoon lyhyella yobussietapilla. Kaupunki oli tottatosiaan pittoreskin maaritelma. Kapeita kujia, jotka kiemurtelivat ylos alas makia satamarantakaistaleen ylapuolella. Vaikea valinta iltaruokailun suhteen paatyi nakymien perusteella Kappeli nostettuna lintsin katolle tyyppiseen ratkaisuun. Cruising boat tunnelman takasi tarjoilijamme Pedro joka esitteli taitojaan mm. avaamalla kierrekorkkia korkkiruuvilla tuloksena haavoittuminen. Kala ja viini olivat loistavia, seurasta puhumattakaan. Seuraavana paisana porrasimme Anskun kanssa markkinoiden varmasti pienimmalla sarjavalmisteisella autolla Valparaison ymparistossa. Suitza porisi pirteasti ylos kukkuloille ja kiilsi uskottavasti rantabulevardeilla. Casablancan viinit maistuivat Norski-oppaan johdolla ja kuulimme kuinka Carmeniere rypale on pelastunut Eurropassa riehuneilta rutoilta ja kasvaa ainoastaan Casablancassa. Parkkisella Alto erottui taas edukseen mohkoaudien valissa.
Suraavaksi oli vuorossa pikainen visiitti Santiagoon, josta mimmit lensivat paasiassaarille. Santiagossa majoituimme Casa rojassa joka oli kunnostettu palatsimainen kaupunkiasunto. Santiagon piti olla moderni ja tylsa, mutta asioiden hoitaminen oli yllattavan haastavaa.. Dodon ostaminen kesti ikimuistoiset 20 min. ja jonotusta tuli erinaisissa muodoissa. Paikallinen kasitys palvelukulttuurista on kovin kaanteinen skandinaaviseen verrattuna, myyjia kaupassa oli nimittain saman verran kuin asiakkaita.. Myos bussilippu Puente del Incaan vaati kaynnin 4 eri bussiasemalla ympari kaupunkia. No siina valissa ehti kipaista porraspuutarhaan ja tsekata paikalliset muumiointitekniikat inkkarimuseossa.
- comments