Beef cake!

Buenos Aires on taytta lihaa. Pihvia saa haluamastaan lehman osasta haluamallaan paistoasteella. Yhteista on kuitenkin valtava koko ja meheva maku. Argentiinassa on hyva karjan kasvaa. Olemme testailleet kylan pihvipaikkoja ja tsekkailleet erinaisia Italialaisvaikutteisia kaupunginosia kappaillen. Lomo eli sisafile oli tietysti hitti ja taisimme saada yhden kaupungin parhaista pihveista La Cabrera nimisessa paikassa. Mestaan oli torkea jono, joten uskon jo horjuessa jonoon tarjoiltu skumppa oli paikallaan. Odotus palkittiin kuitenkin mahtavalla kasalla parasta lihaa ja tarjottimellisella erinaisia lisukkeita. Argentiinalaiseen tapaan lisukkeet eivat kuitenkaan sisaltaneet riisia, perunaa, tms. vaan vatsaa saastettiin kaikkein tarkeimpaan. Erittain bueno! Bakkanaalit kruunasi nain etukateismaistettu Mendozan viini seka jalkkariksi tarjoillut skumpat, on the house naturalmente. Paasimme myos Tangon makuun hostellilla jarjestetylla peruskurssilla jota seurasi seuraavan illan jatkokurssi tunnelmallisessa teatterissa ja tytot saivat kauan kaivatun osansa latinolimajabien intiimista tanssituksesta.

Ennen Argentiinaa kavimme pikavisiitilla Asuncionissa Paraguaissa, jossa mieleenpainuvinta oli ennakkokuvan mukaisesti tuloerot. Asuimme useamman sadan nelion kaupunkiasunnossa elavan vanhan pariskunnan luona ja samaan aikaan korttelin paassa maattomaksi jaaneet talonpojat pitivat protestileiria puistossa nukkuen. Nahtiin myos Carlosta joka oli hankkimassa uusbisnesta Paraguaista ja kaytiin fiilistelemassa vanhoja junia Asuncionin rautatiemuseossa. Jos jossain niin siella tuntui aika pysahtyneen, johonkin 30 luvulle. Ykkosluokassa oli Grand Tourismo tunnelmaa viimeisen paalle.

Viimeiset nelja paivaa vietimme Uruguain puolella. Colonia oli Suomenlinna meets Porvoon vanha kaupunki. Sopo mutta paivassa nahty. Suuren vaikutuksen sen sijaan teki Punta del Diablo, nukahtamisen partaalla nuokkuva surffikyla Brasilian rajalla. Rakastuimme El viejo y el Mar ravintolaan ja sen pitajaan El Viejo Ernestoon. Aija vasasi ensiluokkaista merenelavasafkaa ja puitteet olivat 70 luvun jarvisuomen mokista. Surffipotentiaali nayti olevan kunnossa, kunhan aallot ja taidot kasvavat. Boogey boardilla sai pari hyvaa liukua.

Kohta hypataan taas yobussiin. Se on todennakoisesti viimeinen, joten otimme sen kunniaksi Ejecutivo super MAX luokan eli parasta penkkiin ja poytaan. Odotukset on korkealla myos tarjoilujen ja leffaviihteen osalta..Suuntana siis Mendoza eli leikataan Argentiinan poikki, joten ollaan eraanlaisessa kaannekohdassa. Takana rantaa, kuumaa ja suurkaupunkeja. Nyt siirrymme kohti vuoristoa ja Valparaiso visiitin jalkeen suuntaamme hiljalleen ylos seuraillen Che Gueverankin kayttamaa Ruta 40 mutkapatkaa Andeilla. Myos tahti hiljenee ja Mendoza / Valparaiso akselilla kuluu seuraavat kolmisen viikkoa. On siis saatu maileja reppuun ja bruna kondikseen, nyt on aika siirtya Andi ja inkkari fiilistelyyn, punaviinia ja pihveja unohtamatta.

Todo bien!