Profile
Blog
Photos
Videos
Tanaan saavuttiin Boliviaan. Huomenna 4 paivan heppasafarille ja heti peraan toiset 4 jeepilla suola-aavikikoille. Nyt paastaan asiaan! Alla tunnelmia viela Argentiinasta.
Mimmit lahti Rapanuille joten siirryin neljaksi paivaksi Puente del Incaan Chilen ja Argentiinan rajalle haikkailemaan Aconcaguan luonnonpuiston maisemissa.. Ekana iltana paatin ottaa iisisti, ja oluella alas huuhdeltu lomo-sandwich meinasikin kaataa jo sankyyn. Leffa jai kuitenkin kesken, joten vaihdoin kuppilaa edellisen sulkiessa. Siella istuin sitten ainoana gringona iltaa paikallisten rekkakuskien kanssa ja eihan siita selvinny ilman muutamaa ylimaaraista olutta ja vakisin tarjotun kanankoipilautasen aiheuttamaa jarjetonta ahkya. Refugio hostellille (Karu mutta ubersiisti) oli ilmestynyt lisaa porukkaa ja sovittiin sveitsilaispariskunnan kanssa etta kasilta lahdetaan kappailemaan kohti Aconcaguaa.
Seuraavat 4 paivaa menikin rattoisasti makia ylosalas kapuillessa ja korkeutta vastaan puuskuttaessa. Matkaan liittyivat Simonin ja Sabrinan lisaksi Jonathan Kolnista ja Laura Barcelonasta. Noustiin joka paiva ylemmaksi ja vikana paivana kavuttiin Jonathanin kanssa 4200 metriin. Liikkeelle seiskalta pimeassa, joen yli kahlaus (kylymaa) auringon noustessa ja sitten omassa rauhassa laakson pohjaa kavuten vuoren juurelle. Taman jalkeen 3 tuntia nelivedolla ylos lipsuvaa soraa ja irtokivea. Alas sama patka oli kolme varttia kivivyoryttelya.. total 1500 verttia. Paluumatkalla pysahdyimme huljuttelmaan varpaita laakson pohjalla ja luonnollisesti irvistelemaan joen ylitysta auringon taas laskiessa. Koko paivan Aconcagua nakyi komeasti, mutta ketaan muita ei sitten nahtykaan. Tranquilo maximo. Illalla lomo laistui taas oluen kanssa ja paikallisten gauchojen rappijousihevoshyppyyttely paasiaisen kunniaksi jaksoi naurattaa. Mahtava mesta kaiken kaikkiaan. Vuoria, yksi hostelli kaksi baaria ja minimarket, ei nettia, ei kannyverkkoa seka naurettavan kuntoinen rautatie kuumottavine siltoineen tarjosi taydelliset puitteet 5 paivan hengahdykseen. Tanne uudestaan!
Seuraava viikko kului siirtyessa hiljalleen ylospain kohto Boliviaa. Myos tarkeat varustehankinnattulevia heppaseikkailuja varten tuli poistettua, eli mate tee setti pitaen sisallaan kupin, termoksen ja inkkarimummon kutoman kantolaukun, Mateehan on ihan ykkosjuoma illalla ja tauolla ryystelyyn ja sitapaitsi gauchojen perinne. Myos viimesenpaalle argentiinalainen hevosteluhattu tarttui mukaan Mendozasta. Kylla nykkelpaa! Vuorkasimme Tucumanista opel corsan mallia pappa, joka osoittautui soivaksi hopeanuoleksi. Kaikki rinkat mahtui konttiin ja ooppeli jaksoi surrata viela mutkateita ylos alle seiskan kukutuksella. Autovuokraus oli aika kallista, mutta ooppeli on paikallisilla mitoilla limusiini joten olimme tyytyvaisia sen kyytiin. Vuoriteilla sain harjoitella tasaisen mutkakaahauksen taitoa koska mateekuppi piti alkukasitella viskilla non stop 2 vuorokautta, joten sen tasapainottelusta tuli apukuskin tarkein tehtava. Nahtiin vaikka mita: muinaisten Quilmeslaisten rauniot, paikalliset hevosfestarit, dinneri cafayetessa ravintolan (kadun) muuttuessa kaatosateessa joeksi, kaikenmaailman kivipyloneita, luoloja, gargantoja ja muita osin kiipeiltaviakin view master pirunmaisemia. Cachiin jaatiin paivaa suunniteltua pidemmaksi kun alunperin piti ajaa 300 km ennen aamukymmenta Saltaan autoa palauttamaan ja aamulla fiilis oli ihan ku ois lomalla kun saikin vaan nukkua.. Lopulta paastiin Boliviaan Villazoniin ja sujuvasti ilman venttailuja Tupizaan, jossa hostellimme myi meille hevoset ja jeepit. Joskus asiat vaan sujuu. Taas kellot soimaan aikaisin ja aamulla satulaan.- comments