Profile
Blog
Photos
Videos
Hola.
Lago Titicaca Bolivia. 2 viikkoa Boliviassa takana ja tanaan yobussilla Peruun Cuzcoon. Joutuu tunnustamaan etta Bolivia on kylla ollut parasta reissussa tahan asti. 2 viikkoon on mahtunut 4 paivaa hevossafaria lankkarimaisemissa, 4 paivaa jeeppisafaria suola-aavikoilla, alamakifillarointia melkein 4km vertical dropilla, purjehdusta 3800 metrissa ja matkamuistojen shoppailut. Kaikki alle 30e total paivabudjetilla. Puoli-ilmainen seikkailuparatiisi jossa voi samana paivana olla aamupakkasessa ja hikoilla iltapaivalla tropiikissa. Ja jengi on iloista ja ystavallista ja ruoka hyvaa, ja aurinko paistaa aina ja niin edelleen..
Heppailut oli kauan odotettu high light koska Argentiinassa jai tekematta hullun hinnan takia. Boliviassa all inclusive retki maksoi 17e paivaa.. Ratsastettiin 4 paivaa pitkin poikin Butch Cassidyn ja Sundance Kidin viimeisten seikkailujen maisemia ennen kuin kaverukset kohtasivat karvaan loppunsa. Mulle oli valikoitunut hepaksi valkoinen ratsu joka ristittiin pikaisesti uudelleen Cadillaciksi, sita luokkaa komea menopeli se oli. Parin paivan tutsdtumisen jalkeen yhteistyo alkoi sujua kohtuu saumatta jopa laukassa, kun keksin etta tassa kulkuneuvossa rattia on puristettava koko ajan tiukasti tai muuten kimpoo tielta pusikkoon. Maavaraa riitti myos metrin luokkaa joka tuli testattua useassa kymmenessa joen ylityksessa. Majoitukset oli jarjestetty "charmanteissa" majataloissa, joissa "kaikki mukavuudet" kuuluivat hintaan.. Matkalla sopivan lisahaasteen toi viskileka josta korkki hajosi jo lahtiessa ja lensi kokonaan irti jossain laukassa. Sen jalkeen luovat ongelmanratkaisutaidot olivat tarpeen ja saimme ikuistettua myos pakolliset Gauchokuvat sujuvasti.
Saavuimme illaksi tas Tupizaan ja seuraavana aamuna heti jeeppisafarille 4 paivaksi. Paikallislakko uhkasi lahtoa, kun jeepeista oli renkaat tyhjennetty lakkorikkuriudesta rangaistuksena. Paasimme kuitenkin liikkeelle hienon korjausnaytoksen jalkeen. Naimme sata kummallista jarvea, reilu tuhat kilsaa aavikkoa, 10000 flamingoa, lukemattomia tulivuoria ja yhden Puerto Ricon kokoisen suola-aavikon, jossa taas tuhat hassua kuvaa. Tuli myos autoiltua 5000 metrissa, yovyttya suolasta rakennetussa hostellissa ja nahtya yli 1000 vuotta vanha vime vuonna edesmennyt kaktus 10000 kaverinsa kanssa saaressa keskella suolajarvea. Kaloja sielta ei saanut vaikka koitinkli pilkkia suolakannesta loytyneesta reiasta - suolaisin lopputuloksin. Oppaamme Domingo ja Marcela aka Madre Tierra jaivat mieleen henkilokohtaisen lampiman suhtautumisensa johdosta. Saavuttuamme Uyuniin tormasimme tyypilliseen back packer perinteen mukaisesti hevosreissulta tuttuihin Pjotriin ja Malwinaan ennen yobusseilua La Paziin.
La Pazissa otimme heti karken yhden lohopaivan jossa nuoltiin reissussa saatua haavoja ja kaytiin suihkussa taas viikon tauon jalkeen. Seuraava paiva hoiti alpakka-aiheiset shoppailut ja pikaisen sight seeingin jalkeen taytyy todeta olevansa edelleen aika turta uusiin kaupunkeihin, vaikka La Paz olikin erikoiusen hieno: Manhattanin kokoinen syva laakso keskella tasankoa, 6-tonnisten lumuippujen nakyessa horisontissa. Koko komeus avautui seuraavana aamuna kun lahdimme nousemaan La Cumbelle 4800 metriin, josta huristeltiin 3600 m alaspain viidakkoiseen Coroicoon. Matkalle mahtui single trackia, kivikkoista tieta ja hiekkapohjainen 30 km patka joka tunnetaan myos lisanimella Death Road. Paikoin 300m suoraa pudotusta vasemmalla puolella tarjoillut rotko tarjosi selkean selityksen lisanimelle. Palvelut tarjonnut B-side Adventures vakuutti turvallisuusorientoituneisuudellaan, koysipelastautumisesta alkaen. Onneksi liikenne 3,5 m levealla tiella oli lakannut viime vuonna uuden tien valmistuttua. Kyydit tarjoili Spezialized Big Hit DH fillari ja se oli rakkautta ensi silmayksella. Innostuin pikkpoluilla heti aamusta sen verran etta kaaduin marassa paikassa pidon loppuessa. Tahaton liuku paattyi peukalon venaytykseen, joka ei onneksi hirveasti hairinnyt loppupaivan ajoa. Opas pisteli minka kerkesi etojousitetulla dirt bikellaan, mutta ei paassyt kertaakaan karkuun. Tyydytysta toi muun 12 hengen ryhman jaaminen kauaksi taakse. 30 vuotiaskin viela taipuu mutkiin, vaikka nivelet jo vahan paukkuu.. illalla paikallinen laakari kuvasi venahdyksen ja tuloksena 2 viikkoa kipsissa, mutta ei mitaan rikki ja kaikki tulee taas kuntoon pika pikaa. Nyt siis osaan jo pesta hampaat vasurilla.
Lopuksi Bolivia-ajaksi siirryimme Copacabanalle (kylla, myos taalla) Titicacan rannalle. Matkalla bussi ajettiin mm. puulotjaan, jossa oli ainakin 10 hepan kone, perus Bolivia transport. Titicacalla totesimme sen olevan paitsi maailman korkeimpia jarvia, niin erittain plaga-alttiin. Sen verran paljon joutui tunaamaan 1700-luvun yksityyppidesign pikkupurkkaria jolla kikkailimme 11 tunnissa 20 km purjehduksen. Mukavaa oli paasta vesille ja tuli samalla varmaan loppuelaman korkeuspurjehdusennatys.
Siina Bolivia-seikkalut pahkinankuoressa, seuaavaksi Machu Pichulle. Ai niin nythan on Wappu. Siispa rantsuun ja romminaukut!
- comments