Profile
Blog
Photos
Videos
Viimeiset suomalaisaallon vieraat olivat Kata ja Laura, jotka tulivat vähän huonoon aikaan, mutta osasivat hienosti viihdyttää itseään mun juostessa koulussa ja keikoilla (oikeasti yksikössä). Oli ihana nähdä pitkästä aikaa, etenkin kun Laura lähtee tammikuun alussa Islantiin, eli nähdään vasta alkukesästä, jos ei sitten matkaa Islantiin saa keväällä tehtyä. Ensimmäisenä iltana käytiin meidän läheisessä kebumestassa vähän sotkemassa vaatteita.
Muita hienoja nähtävyyksiä oli mm. joku lounge bar mesta, johon aiottiin mennä syömään, mutta jossa ei ollut kuin joku kylmä tapasbuffepöytä...
...Mäkkäri! Ensimmäinen Itävallassa oleskelun aikana! Tämä kyseinen tuoksahti tavattoman vahvasti paistorasvalta, mutta ruoka oli ihan hyvää (paitsi että ranskiksissa ei ollut suolaa!)...
...ja italialainen mesta, jonka sisätilat olivat yllättävän upeat ja ruoka sitäkin mahtavampaa. Alakerran mulkoileva mies ja ahtaat pari pöytää lupailivat ihan muuta, mutta tämä oli aika positiivinen yllätys. Kaikki taisi ottaa rapuja, eli ruokakateuttakaan ei juuri ilmennyt.
Perjantai-iltana mulla oli kauan odotettu keikka, jonne Mikaelkin ihan viime hetkellä sai lipun. Avenged Sevenfoldilla oli kaksi lämppäribändiä, ensimmäinen oli Avatar, josta olen ennen kuullut korkeintaan nimen. Kun tultiin saliin sisään, seisoi koko bändi rivissä hiukset viuhuen. Seuraava lämppäri, Disturbed, oli ehkä enemmän mun makuun, ja parista biisistä tuli mieleenmonen vuoden takaisia juttuja.
Illan pääesiintyjä oli ilman muuta paras, vaikkakin voisin sanoa, että provinssissa samaisen bändin esitys oli vieläkin parempi. Saattoi johtua tietty yleisöstä, koska Wienin A7X fanikanta näytti osin vähintäänkin oudoilta, myös käytökseltään.
Oli se silti paras keikka, jonka olen pitkään aikaan nähnyt, ja seura kruunasi kaiken. Sillä välin kun oltiin Mikaelin kanssa keikalla, oli Laura ja Kata varmaan shoppailemassa, niin kuin aina. Oikeastaan ei, vaan tavattiin ne hyvin hämmentävästä Shikanader-pubista, jossa Kata oli ennenkin käynyt. Siellä näytettiin jotain niin häiriintynyttä raiskaaja-murhaaja -leffaa, että lähdettiin pian yhdessä pois ja käytiin muutamassa muussa paikassa matkalla kotiin. Ulkona oli vissiin niin kylmä, ettei koko matkaa olisi selvinnyt yhteen putkeen.
Oli kauhean haikeaa, kun viimeisetkin kaverit lähti, mutta onneksi suurimman osan näen heti helmikuussa.
- comments