Profile
Blog
Photos
Videos
Edellinen blogi päättyi siihen kun saavuimme läpi raekuuron ja tulvien Punoon. Punon bussiasemalla meita oli odottamassa Gap Adventuresin edustaja, joka ohjasi meidat hotelliimme. Hotelli oli ihan tasokkan Royal Inn-ketjun punolainen versio: ei varsinaista lämmitystä, yksi pikkuinen sähkolämmitin ja paljon peittoja.
Wifikin hotellissa piti olla, mutta meidän huoneeseen asti se ei ulottunut. Mutta ei sitä paljoa ehtinyt kaipaamaan.
Punossa oli hieman sateinen sää, mutta se ei estänyt karnevaalia kaupungilla. Kun lähdimme etsimään ruokapaikkaa illalla, koko keskustan alue oli ihan tukossa tanssivien kulkueiden myotä. Juniorit suihkuttivat jotakin saippuavaahdon tapaista kaikkien kulkijoiden päälle - ja mekin saimme osamme. Pelastauduimme ravintolan sisäänheittäjän avulla erääseen sivukadun ravintolaan (Lago de Flores) syömään. Paikka olikin ihan mielenkiintoinen; hyvä ruoka oli laitettu lautasille hauskoilla tavoilla. Pienen ravintolan erikoisuuksia oli myös se, että keskellä ravintolaa (tai lähellä ovensuuta) oli puilla lämmitettävä suuri uuni. Savut uunista johdettiin putkea pitkin kadulle.
Vielä hotellille palatessamme väkeä ja tanssivia ryhmiä pyöri runsain mitoin kadulla.
Seuraavana aamuna oli Titicaca-järveen tutustumisen aika. Menimme veneellä keinotekoisille, kelluville saarille ja saimme monipuolisen kuvauksen saarten teosta ja rakenteiden ylläpidosta. Vähän piti paikallista väkeä tukeakin matkamuistokaupoilla.
Iltapaivalla kiertelimme katselemassa kaupunkia helsinkiläisten kanssa, hyvä ruokapaikkakin (La Casona, eräänlainen museoravintola) löytyi ja sitten suorittamaan taas rinkkojen pakkaamista. Vaikeinta oli päättää, mitkä vaatteet laitetaan päälle ja mitkä jätetään pakaasiin. silla huoneessa oli sangen vilpoisaa. Legginsit toimivat pyjaman korvikkeena ja muutenkin univaatetus oli tavallista lämpimämpää. Onneksi huoneessa oli kokolattiamatto, joten vain vessan puolelle astuminen oli todella kylmää.
Huomasimme myöhemmin, etta kylmempiäkin majapaikkoja löytyy...
Viimeisena iltana hotellissamme joku onnellinen uusi aviopari vietti häitään. Se merkitsi sitä, etta kun meidän huoneemme oli toisessa kerroksessa ja ravintola ekassa kerroksessa juuri meidän huoneemme alapuolella, meillä oli rattoisa musiikkipitoinen yö. Juhlat loppuivat noin puoli neljältä ja meillä oli herätyskello soimassa neljältä. Uniaika jai vähän vajaaksi.
Setä oli autoineen odottamassa viidelta hotellin edessa, jotta veisi meidät Juliacaan lentokentälle. Lentomatka Juliacasta Cuzcon välilaskun kautta Limaan kuluikin pääasiassa nukkuen. Välillä tosin syotiin jotakin, mutta muistikuvat ovat aika hatarat! Kone oli jonkin verran jo lähtiessään myöhässä. Lentokentällä oli tiedotus kuin VR:llä välillä. Samalta portilta lastattiin useita lähtöjä ja välillä ilmoitustaululla näkyi jotain aivan ihmeellistä, kuulutuksissa saattoi olla jotain järkeä, mutta niistä taas ei espanjaa ymmärtänyt saanut selvää. Ja sitten Cuzcoon laskeutuminen onnistui vasta toisella kerralla. Näin siis oltiin lisää myohässä. Limasta Cuitoon lähtevään koneeseen oli kuitenkin varaakin myöhästyä.
- comments