Perjantaiaamuna lähdettiin tai oikeammin meidät piti noutaa klo 7 hotellilta kun turistibussin Punoon piti lähteä klo 7.20. GAPin meille järjestämää kuljettajaa ei kuitenkaan ajallaan näkynyt ja kun hän tuli, hän kysyi että mihin piti mennä. Näytimme lippujamme; osoitekaan ei tuntunut heti. Samalla hänelle tuli puhelu hotellin receptioniin, tämän jälkeen hän vasta taisi tietää minkä takia hänet oli hommiin laitettu eli joku oli unohtanut kertoa mihin hänen pitäisi asiakkaansa viedä. Paikka oli Inka Express-bussifirman toimisto, johon sitten lopulta ehdimme pari minuuttia ennen kuin bussin piti lähteä. Iso, varsin mukava ja hyvin varustettu bussi oli täynnä, mukana oli kuljettajan lisäksi opas ja hänen 'apulaistyttönsä', joka jakeli juomia ym.

Bussilla oli matkan aikana viisi pysähdystä; neljä erilaisten nähtävyyksien takia ja yksi ruokailun takia. Ensimmäinen pysähdys oli vajaan tunnin ajomatkan päässä Andahuaylillasin kylässä, jossa sijaitsee vaikuttava sistiniläiskappeli, ehkä arvokkain jalokivi Perun siirtomaa-aikaisessa taiteessa. Vaikka kirkko näyttää ulospäin melko vaatimattomalta, niin sisällä on paljon hienoja freskoja, joita osittain vielä entisöidään - valitettavasti sisällä ei saanut kuvata.

Seuraavassa pysähdyspaikassa, 117 km Cuzcosta, Raqchi: ssa ihmettelimme mahtavan Wiracochan temppelin raunioita ja kaupunkia sen ympärillä. Alueella oli 7 km:n pituinen muurirakennelma. Jotkut voivat pitää tätä aluetta jopa merkittävämpänä kuin Machu Picchua, koska Raqchissa on enemmän jäljellä alkuperäisiä rakennelmia. Raqchiin tutustuminen oli mukavaa, kun sääkin oli muuttunut aurinkoiseksi ja lämpimäksi - jopa melkein helteiseksi, koska T-paidalla pärjäsi mukavasti.

Hieman ennen puolta päivää pysähdyimme lounaalle Sicuanissa. Tämä paikka oli kait käytännössä ainoa Cuzcon ja Punon välillä, jolla turistiryhmät saattoivat pysähtyä kelvolliselle aterialle. Seisovan pöydän antimet olivat ihan hyviä.

Noin tunti ruokailun jälkeen pysähdyimme bussimatkan korkeimmalla kohdalla La Rayassa, joka sijaitsee 4335 metrin korkeudella merenpinnasta lumihuippuisten vuorien ympäröimänä. Tällä alueella näki erityisen paljon eläimiä (erityisesti laamoja ja alpakoita), koska karjanhoito taitaa ainoa kelvollinen merkittävä toimeentulon väline täällä. Sää oli jälleen aika kolea.

Tunti edellisen jälkeen ja 106 km ennen päämääräämme Punoa, poikkesimme Pukaran museoon ja kirkkoon. Paikalla esiteltiin historiaa lähinnä ennen Inka-kulttuuria, osin jopa ajalta ennen ajanlaskumme alkua.

Erityisesti Pukaran jälkeen sää muuttui sateiseksi, pian jopa siten että myös maantienvarret, eivät pelkästään vuorenhuiput, olivat valkoiset. Ennen Juliacaa oli ollut melkoinen raekuuro, tiet muuttuivat niin liukkaiksi, että näimme kaksi autoakin ojassa. Juliacan kaupunki oli veden vallassa. Ennen kaupunkia kuljettajamme totesi, että nyt ajetaan läpi Titikaka-järven. Monet kadut näyttivät enemmän joilta, onneksi meidän ei tarvinnut jäädä tähän kaupunkiin, varsinkin kun se muutenkin näytti aika ankealta. Punoon saavuimme vähän klo 17 jälkeen. Meille ja uusille helsinkiläisille tuttaville oli järjestetty autokuljetus hotelliin.